Koska nainen on oikean ikäinen työelämässä?

”Nainen on joko liian nuori, liian lisääntymisikäinen, liian tukossa ruuhkavuosista tai liian vanha” totesi eräs ystäväni, kun kysyin koska nainen on hänen mielestään parhaassa iässä työelämässä. Kuulostaa karulta, mutta ikävä kyllä naisen roolia työelämässä määrittelee edelleen sekä rakenteet että sukupuolittuneet asenteet, jotka istuvat tiukassa.

Ikä on työelämän sokea piste, jota perinteet sanelevat

Vaikka sitä ei itse aktiivisesti juuri miettisikään, ikä ja siihen liittyvät konventiot määrittelevät työelämässä paljon sitä, mikä yksilölle on mahdollista ­– sukupuolesta riippumatta. Ajatukset siitä, minkä ikäisenä mikäkin rooli tai vastuu on mahdollista saavuttaa, istuvat melko tiukassa, vaikka muuten työelämä muuttuisikin: ajatellaan herkästi, että kaikilla aloilla ja tehtävissä ”kilsat” määrittäisivät yksinään, sopiiko joku esimerkiksi esihenkilö- tai johtotehtäviin. Samaan aikaan kun nuorehkolta henkilöltä saatetaan evätä mahdollisuus edetä isompiin saappaisiin ikään vedoten, vaikka näyttöjä ja osaamista olisi, ei välttämättä huomata, ettei sekään, että on ollut 20 vuotta esihenkilönä tee kenestäkään hyvää esihenkilöä automaattisesti.

Lue myös: Hyvän esihenkilön tuntomerkit

Lue myös: Hankala pomo ja huonoa johtamista? Toimi näin

Ikään liitetylle kokemukselle sokeudutaan aivan yhtä herkästi siis molempiin suuntiin. Etenkin esihenkilötehtävissä harvoin jälkikäteen kyseenalaistetaan johtamistaitoja niin, että tiimi vietäisiin kokonaan pois ilman esihenkilön omaa toivetta ­– esihenkilörooli on monessa organisaatiossa ikään kuin itsestäänselvyys sen jälkeen, kun positioon on kerran päässyt. Eräälle tutulleni taas oli kerran sanottu päin naamaa, että tämä on liian nuori tiettyyn tehtävään – ilman pyydettyä ammattitaitoon tai näyttöihin perustuvaa selitystä. Ainoa este etenemiselle oli siis ikä vuosissa, jota ei vielä ollut johtajan mielestä tarpeeksi.

Moni asiantuntija- ja johtotehtävä toki edellyttää riittävää kokemusta myös työvuosissa, mutta samalla myös moni ammatti on sellainen, ettei niitä ole ollut olemassakaan kovin kauaa. Nuori syväosaaja saattaa siis hyvinkin olla iästään huolimatta kokeneempi ja taitavampi kuin perinteisesti ajatellaan. Työuran tai sillä etenemisen ei pitäisi olla missään kohtaan kiinni siitä, kuinka vanha henkilö on vuosissa, sen sijaan osaamisen, potentiaalin ja kehittymiskyvyn tulisi painaa vaakakupissa.

Lue myös: Miten edetä uralla, jos ei halua esihenkilöksi? Vastaus on horisontaalinen urakehitys

Odotamme alitajuisesti naisten toimivan tietyllä tavalla uransa aikana

Jos olet lisäksi nainen, mielikuva sopivasta iästä höystyy vaivihkaa sukupuoleen liitetyillä odotuksilla ja ennakkoasenteilla – halusit tai et. Piilevät asenteet eri sukupuolinormeja kohtaan ovat iskostuneet mieliimme lapsuudesta asti ja korostuvat vain yhteiskunnan eri rakenteissa ja lopulta nousevat pintaan siinä kohtaa, kun esimerkiksi työpaikoilla päätetään, kenet ylennetään, kenelle annetaan kiinnostavimmat projektit ja minkälaista korvausta vastaan.

Edelleenkin kuulee tilanteista, joissa juuri naimisiin mennyt nuori nainen jää jumiin urallaan saman ikäisen miehen porskuttaessa eteenpäin – vain koska naisen odotetaan jäävän pian kotiin oletettujen lasten kanssa. Tai palattuaan vanhempainvapaalta oletetaan, etteivät uralla eteneminen tai haastavat projektit kiinnosta ”kun sillä on niitä pieniä lapsiakin”.

Naisen odotetaan edelleen saavan tietyn määrän lapsia, olevan se, joka jää kotiin näiden kanssa ja jonka kiinnostus haastavampiin työtehtäviin jotenkin ihmeellisesti lopahtaa lasten saamisen myötä.

Samaa ennakkoasennetta ei liitetä perheenlisäystä saaviin miehiin – itse asiassa tutkimukset osoittavat miesten uskottavuuden jopa kasvavan perheenlisäyksen myötä ja näin ollen perheen edistävän miesten uraa. Naisilla tilanne on päinvastoin huolimatta siitä, miten perhe itse on päättänyt arkensa järjestää.

Ehkä harmillisin viime vuosien ilmiö työmarkkinoilla on 45-55-vuotiaiden naisten kohtaama työllistymishaaste. Juuri, kun heillä ei olisi niitä kuuluisia ruuhkavuosia selätettävänään ja aikaa työnteolle olisi mukavasti, sitoutumista riittäisi ja kokemustakin on kertynyt, eivät he kiinnosta työnantajia. Halutaan nuorempia, vedotaan ehkä lähestyvään eläkkeeseen (vertaa: harva parikymppinen sitoutuu työnantajaan yli kolmeksi vuodeksi kerrallaan) tai ennakkoluuloon, että osaaminen ei ehkä ole ruuhkavuosien jälkeen parhaissa kantimissa. Käsillä voisi kuitenkin olla tyyppi, jolla sekä motivaatio että ammattitaito kohtaavat kokemuksen.

Ennakkoluulot ovat karuja ja jokainen meistä niille altis.

Voimme kuitenkin omilla päätöksillämme ja puheellamme vaikuttaa siihen, miten nuo ennakkoluulot leviävät vai tyrehtyvätkö kokonaan.

Oletko sinä törmännyt omalla urallasi ennakkoasenteisiin koska olet nainen?