Onko sinunkin työkaverisi ”psykopaatti”?

”Hullu psykopaatti”, ”täysi narsisti” ja ”ihan ADHD” ovat monelle tuttuja työkavereita. Työterveyspsykologi Anna Allinen kertoo, miksi tämäntapainen kyökkipsykologia ei kuulu työpaikalle.

Psykiatrian termit, tautiluokitukset ja muut kollegojen käyttäytymistä luonnehtivat määreet ovat tuttua sanastoa työpaikoilla. Yksi on ”ihan ADHD”, toinen ”täysi narsisti” ja kolmas ”hullu psykopaatti”. Mikkelin Mehiläisessä työterveyspsykologin vastaanottoa pitävä Anna Allinen kuvailee puhetapaa epäasialliseksi.

Allisen mukaan ihmisillä on taipumus kategorisoida toisiaan, koska se helpottaa oppimista ja muistamista. Kategorisoinnissa piilee kuitenkin myös riskejä.

– Ihminen voi päätyä sen avulla ikään kuin oikomaan mutkia suoriksi ja yksinkertaistamaan liikaa. Silloin voi tulla sivuuttaneeksi ehkä tärkeitäkin faktoja, kun luulee tietävänsä asioita sen sijaan, että perehtyisi niihin, Allinen kertoo.

Kategorisointia voi kirvoittaa esimerkiksi se, jos kollegan käyttäytyminen loukkaa tai ärsyttää, mutta käyttäytymisen itsessä herättämiä tunteita ei osaa tai uskalla tuoda esiin työpaikalla.

– Silloin voi tulla houkutus etsiä selitystä toisen käytökselle antamalla omatekoinen diagnoosi tai muu määre, Allinen kertoo.

Esimerkiksi tietynlaiseen luonne- tai persoonallisuushäiriöön* viittaavaa psykopaatti-nimitystä saatetaan käytellä työpaikalla varsin huolettomastikin karismaattisesta, mutta lipevästä kollegasta, joka valehtelee tai manipuloi. Anna Allisen mukaan tällainen kyökkipsykologinen tutkimus voi olla vahingollista työpaikalla.

– Luokitelluksi tuleminen voi olla haavoittavaa ja lamauttaa kohteensa totaalisesti. Kollegan tekoja saa kritisoida, mutta persoonallisuuden tasolle menevä kritisointi ei ole asiallista, hän sanoo ja muistuttaa, että persoonallisuuden tutkiminen tulee jättää koulutetun ammattilaisen tehtäväksi.

Lue myös: ADHD:n supervoimat

Aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan

Anna Allisen mukaan muiden luokittelemisen sijaan olisi olennaista pysähtyä kysymään itseltä, miksi toisen käytös tuntuu pahalta.

Selitys omille tunteille voi löytyä itsestä, ei toisesta.

– Selitys omille tunteille voi löytyä itsestä, ei toisesta. Siksi voi olla fiksumpaa pikemminkin ottaa kantaa siihen, miltä itsestä tuntuu kuin siihen, millainen toinen ihminen on.

Allinen muistuttaa, että rakentava vuorovaikutus lähtee nimenomaan oman itsen tarkastelusta ja omien tunteiden kuvailemisesta, ei toisen ihmisen syyttelemisestä.

Hän kehottaa pohtimaan paitsi sitä, miksi työkaverin käytös jäytää myös sitä, millainen vaikutus omalla käyttäytymisellä on vaikealta tuntuvassa vuorovaikutustilanteessa.

– Jos työkaveri esimerkiksi vaikuttaa ärsyttävän passiiviselta ja hiljaiselta, voi pysähtyä pohtimaan, antaako toiselle tilaa puhua sen sijaan, että syyttäisi kollegaa passiiviseksi. Itseä on aina helpompi muuttaa kuin toista.

Allinen painottaa, että kenenkään ei pitäisi joutua sietämään epäasiallista käyttäytymistä työpaikalla.

– Jos toinen käyttäytyy loukkaavasti, asia on hyvä tuoda rohkeasti keskusteluun ennen kuin tilanne tulehtuu. On tärkeä muistaa, että loukatuksi tulleella aikuisella ihmisellä on myös itsellä vastuu puhua tunteistaan. Niitä ongelmia, joista vaietaan ei saada selvitettyä.

Lue myös: Työelämässä tarvitaan empatiaa

Persoona yksin ei määritä työkaverin käyttäytymistä

Anna Allinen muistuttaa, että työkaverien käyttäytymistä analysoidessa on tärkeää pitää mielessä, että persoonallisuus yksin ei koskaan määrittele ihmisen käyttäytymistä vaan käyttäytyminen on myös tilannesidonnaista.

– Kukin kantaa mukanaan työpaikalle myös henkilökohtaisen elämän tapahtumia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen, hän kertoo.

Työkaverin käyttäytymisessä voikin tulla hetkellisesti esiin piirteitä, joita liitetään esimerkiksi psykopatiaan, mutta se ei läheskään aina tarkoita, että henkilöllä olisi luonne- tai persoonallisuushäiriö.

– Käyttäytymisen taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi elämän kriisitilanne, Allinen teroittaa.

Huolettomasti heitetty psykopaatti-nimitys voi jäädä elämään

Kollegan määrittelemisellä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Esimerkiksi psykopaatti-kutsumanimi saattaa lähteä leviämään työyhteisössä, ja pian haitallista nimitystä toistelevat nekin, jotka eivät edes tunnista kohdetta kuvauksesta. Voi käydä niin, että kerran psykopaatti on aina psykopaatti.

Epäasiallisista määritelmistä voi olla vaikeaa päästä yhteisössä eroon.

– Epäasiallisista määritelmistä voi olla vaikeaa päästä yhteisössä eroon. Tällaisella on ilman muuta vaikutuksia työyhteisön vuorovaikutussuhteisiin.

Letkautus voi osua kohteen lisäksi vieruskaveriin

Allinen huomauttaa, että psykiatrian termistöä viljelevä puheentapa loukkaa samalla myös niitä työyhteisön jäseniä, joilla on jokin diagnoosi tai esimerkiksi ammattilaisen diagnosoima häiriö.

– Työkaverilla voi olla mahdollisesti hyvinkin vaikeita jaksoja elämässään. Huoleton kielenkäyttö voikin siis satuttaa paitsi sen kohdetta myös työkavereita, joihin kategorisointia ei ollut tarkoitus kohdistaa.

Lue myös: Oletko introvertti vai ekstrovertti?

Vapaamuotoinen yhdessäolo auttaa väistämään yhteentörmäyksiä

Anna Allinen pitää tärkeänä, että työyhteisöissä järjestetään yhteisöllisiä työhyvinvointiin liittyviä aktiviteetteja, joissa ihmiset voivat vapaamuotoisesti tutustua toisiinsa.

– Tulee vähemmän yhteentörmäyksiä, kun tunnetaan työkaverit paremmin.

 

* Psykopatia on tautiluokitukseen kuulumaton häiriö, jota toiset asiantuntijat kutsuvat luonne-, toiset persoonallisuushäiriöksi.

Kuka on psykopaatti? Mitä psykopatia tarkoittaa? Lue lisää Duodecimin artikkelista.