Ethän syrji näkymätöntä(kään)?
Tiedämme, että jokaista lähimmäistä tulisi kohdella tasa-arvoisesti. Työelämässä kollegaa, esihenkilöä, alaista, työyhteisösi jäseneksi hakevaa tai asiakasta ei saa syrjiä esimerkiksi iän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen perusteella. Tiedämme, että todellisuus on toista – syrjintää tapahtuu ja sitä tehdään sekä tiedostaen että tiedostamatta.
Uskon ihmisten hyvyyteen ja siihen, että pääsääntöisesti syrjintää tapahtuu, koska erilaisuus pelottaa. Ei välttämättä sillä tavalla, että henki salpautuu jännityksestä vaan siten, että hakeudutaan kohti tuttua ja turvallisena pidettyä. Työpaikan saa Hyvä Tyyppi – ei Erilainen Henkilö. Miksi joku sitten tuntuu heti Hyvältä Tyypiltä ja toinen Erilaiselta Henkilöltä? Tämä ei aina selity sillä, miltä ihminen näyttää tai miltä hän kuulostaa. Pinnan alla on paljon sellaista, mikä yhdistää ja erottaa. Pinnan alla oleva on näkymätöntä.
Tapaan itse työni puolesta paljon adhd-oireisia aikuisia. Osalla adhd on diagnosoitu, osalla ei. Sillä ei sinänsä ole väliä. Yhdistävä tekijä on se, että he kaikki kokevat adhd:lle tyypillisten oireiden kuormittavan arkea: keskittymistä ja aktiivisuustasoa on vaikea säädellä tahdonalaisesti ja osalla impulsiivisuus vesittää hyvät suunnitelmat.
Adhd ilmenee hyvin yksilöllisesti, ja ihmisten haasteet ovat erilaisia.
Moni kohtaamistani aikuisista tuntee häpeää. Häpeä on juurtunut syvälle, jos negatiivista palautetta on saanut läpi elämän. Moni on. Niinpä he päätyvät piilottelemaan omia haasteitaan.
Teemme kohtaamistamme ihmisistä yleistyksiä, attribuutioita. Nämä puolestaan vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme toistemme toimintaa ja miten itse toimimme toisten kanssa. Annan pari esimerkkiä. Kun kollegani puhuu oman puheeni päälle, pidän häntä röyhkeänä, itsekkäänä. ”Mikä moukka!” Kun huomaan, että esihenkilö ei kuuntele ideoitani, päättelen, että hän ei arvosta minua. ”Anti olla! Minä vaihdan työpaikkaa!”
Mikäli työpaikan ilmapiiri olisi salliva ja sellainen, että omia haasteita ei tarvitse piilotella, voisin nähdä asiat toisessa valossa. Kollegani olisi kertonut, että hän keskeyttelee, koska hänellä on vaikeuksia hillitä impulssejaan. Työmuistin kanssa on myös pulmia ja hän pelkää unohtavansa asiansa, ellei saa tuoda sitä esille saman tien. Esihenkilöni olisi tuonut ilmi, että hänen on vaikea keskittyä pöydän ääressä istuen ja kattovalon pitäessä sirisevää ääntä. ”Liike auttaisi ylläpitämään keskittymiskykyäni, joten voitaisiinko jutella ideastasi kävellessä?”
Emmehän siis syrji näkymätöntäkään! Luodaan turvallinen ilmapiiri, jossa uskalletaan tuoda esille työntekoa haastavat pulmat, hyväksytään ja ratkaistaan ne yhdessä. Ratkaisuja nimittäin on! Olen tässä puheenvuorossani käyttänyt monta sanaa kertoen adhd:n tuomista haasteista pitäen salaisuutta vakan alla: ihailen adhd-oireisten vahvuuksia.
Heistä moni on luova, rohkea, sinnikäs, empaattinen, iloisesti räiskyvä ja ennakkoluuloton.
Kun ilmapiiri on erilaisuuden aidosti salliva ja rohkaiseva, pääsevät kaikkien vahvuudet kukoistamaan.
Blogin kirjoittaja Henna Niskala työskentelee asiantuntijana ADHD-liitossa. ADHD-liitto on valtakunnallinen järjestö, joka edistää adhd-oireisten ja heidän läheistensä hyvinvointia.