Työaikalaki tutuksi – opi keskeiset käsitteet työaikasanastosta

Kokosimme pienen työaikasanaston, joka auttaa ymmärtämään työaikalakia – ja ennen kaikkea sitä, mitä omaan työsopimukseesi on kirjattu työaikaan liittyen.

Työaikalaki on laki, jossa määritellään tärkeitä työaikaan liittyviä seikkoja. Työntekijälle työaikalaki näyttäytyy käytännössä siinä, mitä omaan työsopimukseen on kirjattu työaikaan liittyen. Ennen työsopimuksen allekirjoittamista onkin hyvä pitää mielessä, että työaikaa on mahdollista järjestellä monin eri tavoin. Työnantajan ehdottama kahdeksan tunnin työpäivä yhdeksästä viiteen ei siis välttämättä ole ainoa mahdollinen ratkaisu.

Työsopimusta allekirjoittaessa on hyvä olla tietoinen myös siitä, että työaikaa järjestettäessä noudatetaan paitsi työaikalakia myös työehtosopimusta. Työehtosopimuksessa voi olla tarkentavia määräyksiä työaikaan liittyen, joten omaan työehtosopimukseen kannattaa tutustua myös työajan näkökulmasta.

Lue myös: Työsopimuslaki tuo turvaa ja velvollisuuksia

Pieni työaikasanasto – opi ymmärtämään työaikalakia

Pieni työaikasanastomme auttaa hahmottamaan, kuinka monin eri tavoin työaikaa voidaan järjestää.

Työaikalaki määrittää paitsi sitä, mikä on työaikaa myös sitä, mikä ei ole työaikaa:

Työaikaa

• Työaikaa on työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.
• Työaikaa on myös aika, jonka työntekijä joutuu olemaan työpaikalla tekemättä työtä, kunhan työntekijä voi tarvittaessa aloittaa työnteon heti.

Ei työaikaa

• Työaikaan ei pääsääntöisesti lueta päivittäisiä taukoja, jos työntekijä on oikeutettu poistumaan työpaikalta tauon aikana. Esimerkiksi ruokatauot eivät siis pääsääntöisesti ole työaikaa, jos työntekijä on oikeutettu poistumaan työpaikalta niiden aikana.
• Myöskään matkoihin käytetty aika ei ole työaikaa, ellei matkaan käytettyä aikaa voida pitää työsuorituksena. Esimerkiksi tavanomainen töiden ja kodin välillä kulkeminen ei siis ole työaikaa, ellei sitä voida pitää työsuorituksena.

Lue myös: Vuosiloman kertyminen

Joustotyöaika

Joustotyöajasta voidaan sopia, jos vähintään puolet työajasta on sellaista, että työntekijä voi tehdä työtä ajasta ja paikasta riippumatta, eli työn tekeminen ei ole tiettyyn vuorokaudenaikaan, viikonpäivään tai työntekopaikkaan sidottua. 

Kokoaikatyö

Kokoaikatyö on työtä, jossa työntekijän työaika on joko työaikalain tai työehtosopimuksen mukainen enimmäistyöaika.

Lisätyö

Lisätyö on työtä, jonka työntekijä tekee sovitun työajan lisäksi, mutta kuitenkin säännöllisen työajan puitteissa (ei siis ylityönä).

Liukuva työaika

Työntekijä, jolla on liukuva työaika, voi itse päättää työnteon alkamis- ja loppumisajoista ennalta sovittujen kellonaikojen puitteissa.

Lyhennetty työaika

Työntekijällä on oikeus pyytää lyhennettyä työaikaa määräajaksi terveydellisiin tai sosiaalisiin syihin vedoten. Käytännössä lyhennetty työaika on määräaikaisella työsopimuksella tehtävää osa-aikatyötä.

Osa-aikatyö

Osa-aikatyötä tekevän työntekijän työaika on lyhyempi kuin kokoaikaisen työntekijän säännöllinen työaika. 

Päivittäinen tauko

Pääsääntöisesti työntekijälle pitää antaa vähintään tunnin mittainen päivittäinen tauko, jos vuorokautinen työaika on yli kuusi tuntia, ja jos työntekijän ei ole välttämätöntä työn jatkumisen kannalta olla työpaikalla. Lyhyemmästäkin tauosta on mahdollista sopia, mutta päivittäisen tauon on oltava vähintään puolituntinen.

Säännöllinen työaika

Säännöllisellä työajalla tarkoitetaan työntekijän työsopimuksen mukaista vuorokautista ja viikoittaista työaikaa. Työaikalaki määrittelee, että säännöllinen työaika on 8 h/pvä ja 40 h/vko. 40 tunnista on yleensä valmiiksi vähennetty puolen tunnin ruokatauot, ja siksi säännöllinen työaika on käytännössä usein 37,5 h/vko.

Työaikapankki

Työaikapankilla tarkoitetaan järjestelyä, jonka avulla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa.

Työajan enimmäismäärä

Työajan enimmäismäärä asettaa ylärajan työntekijän tekemälle työajalle.

Vaihteleva työaika

Vaihtelevaa työaikaa noudattavalla työntekijällä ei ole kiinteää tuntimäärää, vaan työaika vaihtelee sovitun vähimmäis- ja enimmäismäärän välillä. Tällaisia työsopimuksia ovat esimerkiksi ns. nollatuntisopimukset.

Ylityö

Ylityö on työtä, joka ylittää työaikalakiin kirjatun säännöllisen työajan enimmäismäärän. Ylitöitä on mahdollista tehdä vain työnantajan suostumuksella tai pyynnöstä, ja niille asetetun maksimirajan puitteissa. 

Tutustu työaikalakiin

Tutustu työaikalakiin (872/2019) ja sen yksityiskohtiin Finlex-palvelussa sekä työsuojeluhallinnon verkkopalvelussa.

Lue myös: Lomaraha ja lomakorvaus