Kolme ajatusta työvoimapulasta

Vielä vuosi sitten oli rekrytointimarkkinoilla hiirenhiljaista, mutta nyt puhutaan jo työvoimapulasta.

Ravintolat ovat joutuneet sulkemaan oviaan ja jopa terveyskeskuksia on suljettu hoitohenkilökunnan vajeen vuoksi. Avointen työpaikkojen määrä on kasvanut kymmeniä prosentteja vuoden takaisesta ja Linkedin kuhisee headhuntereita, jotka houkuttelevat osaajia uusille urille. ManpowerGroupin työmarkkinabarometrin mukaan työnantajien työllistämisaikeet ovat korkeimmillaan koko mittaushistorian aikana. Rekrytoijia rekrytoidaan ennätystahtia, mikä on viimeistään merkki työmarkkinoiden reippaasta kuumentumisesta.

Ilmiön taustalla on tietenkin korona-aikaa seuraava työvoiman tarpeen purkautuminen, mutta työvoimapula ei ole selitettävissä pelkästään sillä. Tälläkin hetkellä tuhannet ihmiset etsivät uutta työpaikkaa, mutta tekijät ja tarpeet eivät tunnu kohtaavan. 

Jos siis tuntuu, että on vaikeaa löytää osaajia yritykseen, kannattaa pohtia ainakin seuraavia asioita.

 Ovatko työolot kunnossa?

– Elokuun lopussa Instagramiin ilmestyi tili ‘Mieluummin työtön’, jossa eri alojen työntekijät kertovat anonyymisti kokemuksistaan. Tilillä on kymmeniä julkaisuja, joissa toistuvat saman tyyppiset puistattavat tarinat: ihmiset ovat joutuneet tekemään töitä sairaina, olemattomalla palkalla, kiusattuina ja ilman taukoja tai perehdytystä. Yksi mediassa eniten näkyvyyttä saaneita tapauksia oli Hesburgerin työntekijöiden esiintulo heikosta kohtelustaan. Syyskuussa nousivat Jodelin ja Glassdoor-palvelun kautta esiin myös Swappien työntekijöiden kokemukset syrjinnästä ja seksuaalisesta häirinnästä.

Huonojen kokemusten jakaminen on someaikana entistä helpompaa, eivätkä ihmiset tyydy enää mihin tahansa.

Jos siis perusasiatkaan eivät ole kunnossa, tekijöitä on vaikeampi rekrytoida.

Haetaanko vain tietyn tyyppisiä osaajia?

– Suomessa on yhä vaikea työllistyä ulkomaalaisena tai maahanmuuttajataustaisena. Monissa töissä kielivaatimusta olisi mahdollista höllentää, ja sekään ei selitä sitä, että täysin suomenkielisten mutta ulkomaalaisen nimen omaavien henkilöiden on vaikeampaa päästä työhaastatteluun kuin niiden, joilla on suomalainen nimi. Lisäksi Suomessa on monia yli 50-vuotiaita kokeneita osaajia, joilla on vaikeuksia löytää työtä ikäsyrjinnän vuoksi.

Jos osaajia ei siis tunnu löytyvän, on syytä tarkistaa, puhutaanko vain tiettyyn muottiin sopivista osaajista ja onko rekrytoinnissa syrjiviä käytäntöjä.

Kelpaako vain valmis osaaja?

– Kun puhutaan osaajapulasta, puhutaan käytännössä kokeneiden senior-tason tekijöiden pulasta. Näitä osaajia etsivät kaikki muutkin ja siksi niitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Yritysten olisikin hyvä pohtia osaajien kouluttamista itse trainee-ohjelmien ja mentoroinnin avulla. Antamalla tilaisuuden alanvaihtajalle tai vastavalmistuneelle nuorelle, saa yritys vähemmän kokeneen, mutta sitäkin motivoituneemman tekijän, jonka kasvu kokeneemmaksi on vain muutaman mahdollisuuden päässä.

Jokainen seniori on joskus ollut juniori. Tutustu kampanjaan.

Koronapandemia on nopeuttanut työmarkkinoilla muutosliikettä, jonka seurauksena yhä useampi pohtii, millaisessa työpaikassa haluaa jatkossa tehdä töitä. Osaajapula pakottaa myös yritykset tarkastelemaan arvojaan ja kulttuuriaan kriittisesti. 

Hyviä tekijöitä haluavat kaikki, mutta hyviin työpaikkoihin heitä on helpompi löytää.