Sano se sittenkin – röyhkeyskouluttaja Jenni Janakka

Äänekkäitä suosiva työelämä on julma niille, jotka vähättelevät osaamistaan. Siksi röyhkeyskouluttaja Jenni Janakka opastaa kuulijoitaan terveeseen röyhkeyteen, mutta myös armollisuuteen omia pelkoja kohtaan.

Vaikka käsikirjoittaja ja puhetaiteilija Jenni Janakka on aina ollut luontainen esiintyjä, muistaa hän ajan, jolloin asiakkaalle soittaminen ahdisti häntä niin, että hän keksi loputtomasti verukkeita puhelimeen tarttumiselle.

– Lopulta päädyin huutamaan suoraa huutoa ennen soittamista ja nauramaan pelolleni. Se auttoi. Vaikka soitto ei toisikaan tulosta, pahempaa olisi antaa epävarmuuden estää toimimasta ollenkaan. Silloin olisi jo itse päättänyt epäonnistuvansa.

Röyhkeyskouluun oppimaan

Tutkimustietoa ja stand upia yhdistelevä Röyhkeyskoulu-esitys pureutuu voimaannuttavasti erityisesti naisille tyypillisen huonon ammatillisen itsetunnon anatomiaan; oman osaamisen vähättelyyn, liialliseen kiltteyteen sekä huijarisyndroomaan, jossa ihminen pelkää ammattitaidostaan huolimatta jatkuvasti paljastuvansa osaamattomaksi.

– Olen tavannut paljon naisia, joiden osaamisessa ei ole mitään vikaa, mutta silti he vähättelevät tekemistään jatkuvasti. Heidän lauseensa sisältävät usein sanoja; olisi pitänyt, mutta, en sitten uskaltanut, tai tää nyt vaan on tällaista.

Lue myös: Treenaa ammatillista itsetuntoasi

Esityksissään peräänkuuluttamallaan röyhkeydellä Janakka ei tarkoita kusipäisyyttä tai öykkäröintiä. Hänelle röyhkeys on kuin lämmintä energiaa, joka tuuppaisee uskaltamaan silloin kuin sanat ovat jäädä kurkkuun tai käsi nostamatta.

– Hyvien ideoiden ja äänekkyyden välillä ei ole todettu selkeää korrelaatiota. Vaikka kovaäänisimmät tulevat usein parhaiten kuulluksi, on tärkeää kuulla myös niitä, jotka eivät ole luontaisesti yhtä äänekkäitä.

Toteutatko muiden odotuksia?

Janakka näkee itsensä tieteen popularisoijana, jonka metodina on etsiä tutkittua tietoa omien havaintojensa tueksi. Röyhkeyskoulu kirjaa varten lähteitä kertyi yli 200, joista osa on toiminut myös Janakan esitysten materiaalina.

Yhtenä lähteenään Janakka viittaa Laurie Heatheringtonin tutkimukseen, jossa yliopisto-opiskelijat arvioivat osaamistaan kirjallisesti ja muiden edessä. Kun vastaukset annettiin kirjallisina, olisivat miesten ja naisten vastaukset varsin saman tasoisia, mutta kun menestystä piti arvioida muiden kuulleen, naiset vähättelivät mahdollisuuksiaan selvästi. Miksi, siihen Janakka halusi löytää vastauksia.

– Kaikki johtuu tietenkin aina lapsuudesta, hän naurahtaa.

Janakan mukaan tytöt omaksuvat helposti koulun viittaamiskulttuurin, jossa opettaja määrittelee menestyksen kehuilla ja numeroilla. Työelämässä ongelmaksi nousee, että esimerkiksi kehityskeskustelussa tai palkkaneuvottelussa omasta osaamisesta on kerrottava itse.

Lue myös: Näin pyydät palkankorotusta ja saat sen

Aikuisena liika kiltteys voi ajaa esimerkiksi välttelemään konflikteja tai vähättelemään omia tarpeita ja mielipiteitä. Niille, jotka tulevat palavereissa jyrätyksi, Janakka antaa selkeän neuvon: valmistaudu.

– Valmistaudu kirjoittamalla mielessäsi olevat kysymykset tai pointit ylös etukäteen. Silloin asiat eivät katoa mielestä hektisessä tilanteessa. Jos joku keskeyttää minut puhuessani, voin avata tilanteen sanomalla, että haluan vielä toistaa asiani, sillä nyt se saattoi mennä ohitse.

Kun Janakka alkoi pohtia, missä vaiheessa tyttöjä ja poikia alettiin kasvattaa eri tavoilla, törmäsi hän suomalaistutkimukseen, joka selvitti, millaisista asioista 5-vuotiaita päiväkodissa kehutaan. Siinä missä pojat saivat kehuja reippaudesta ja toimeliaisuudesta, kohdistuivat tyttöjen saamat kehut heidän kiltteyteensä, ulkonäköönsä tai vaatetukseensa.

– Muistan itsekin, kuinka pienenä riitti, että minulla oli pitkä vaalea tukka, suuret silmät ja kaunis hymy. Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi ja kun tällaisista asioista saa kehuja, alkaa huomaamattaan toteuttaa muiden odotuksia. Se, että tytöt saavat hyväksyntää juuri kiltteydestä, muovaa käytöstä myös aikuisena.

Sopivasti retale

Miehiltä epäsovinnaista käytöstä hyväksytään edelleen naisia enemmän. Populaarikulttuurin voimahahmoja ovat jäyhät ja alkoholisoituneet rikosetsivät, jotka renttuilustaan huolimatta ovat rakastettavia, ja aina myös erittäin taitavia ja älykkäitä.

– Naisten kohdalla rikkinäisiin hahmoihin ei yleensä yhdistetä älykkyyttä, vaan hahmo on aina jotenkin raukka tai säälittävä. Mieheen verrattuna naisen tulee edelleen olla hillitty, hallittu ja hyveellinen, muuten arvostus vähenee. Siksi haluan itse olla retale, mutta silti uskottava tekemisessäni.

Röyhkeyskoulun ja Hyvät ja huonot uutiset -tv-sarjan käsikirjoittamisen lisäksi freelancerina työskentelevä Janakka toimittaa Kaisa Merilän kanssa seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää Himocast-podcastia. Se on saanut hänet miettimään, kuinka esimerkiksi masturboinnista puhuminen vaikuttaa hänen imagoonsa asiaosaajana.

Työelämän pirtaloituessa Janakka kuitenkin uskoo, että juuri erilaisen asioiden tekeminen laajentaa asiantuntijoiden kompetenssia ja tekee heistä työnantajille arvokkaita. CV-esimerkin kautta voidaan puhua kronologisesta- tai osaamispohjaisesta CV:stä, jossa viimeisen keskittyy juuri osaajan vahvuuksiin.

Lue myös: Tunnista vahvuutesi

– Hyvinkin erityyppisten töiden keskeltä löytyy yleensä jokin tekemistä yhdistävä punainen lanka, jonka kautta voi syntyä tosi laaja-alaista osaamista. Oma punainen lankani on ihmisyyden ja elämän ymmärtäminen.

Yksi tavoitteistani on poistaa turhaa häpeää; saada olla viallinen, mutta tulla silti kuulluksi.

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin joulukuussa 2019.