Blogi

Pandemia pakotti työnhaun ja rekrytoinnin tälle vuosituhannelle

Paula Narkiniemen blogi, jossa aiheena työn ja työnhaun maailma.

Rekrytointialaa ei ole voinut kuvailla ihan siksi uudistumiskykyisimmäksi alaksi, jolla uusimmat tuulet teknologiassa ja trendeissä näkyisivät kovin nopeasti rekrytoijien arjessa. Ehkä koska resursseja on usein liian vähän eikä rekryprosessin kehitys aina nouse organisaatioiden kehitysprioriteeteissä ykköseksi. Pandemia kuitenkin pisti pökköä pesään myös rekrytointialan kehityksille, joita alan toimijat ovat takuulla odottaneet jo kieli pitkällä tovin.

Etenkin työnhaun digitalisaatiosta ja rekrytointiprosessien ketteröittämisestä on puhuttu jo niin kauan, että ehkä pakko oli laajemmalle muutokselle ja digiloikalle paras muusa. Muitakin muutoksia on viimeisen vajaan parin vuoden aikana tapahtunut vauhdilla, kuten:

1.  Ilman face to face -kohtaamisiakin pärjää

Nyt kun rekrytointiprosessit on viimein ikään kuin pakotettu digikanaviin, on monen viimeinkin ollut pakko todeta, että etänä onnistuu kutakuinkin kaikki. Kukaan ei toki väheksy kasvokkain kohtaamisten merkitystä, mutta on hyvä, etteivät rekrytoinnit enää jää turhaan jumiin sen takia, ettei tapaamisia saada sopimaan kasvokkain nopeastikin. On huomattavasti helpompaa hakijankin näkövinkkelistä sopia tunnin teams etäpäivään kuin matkustaa samaa haastattelua varten pitkiäkin matkoja kesken arjen kiireen.

2. Työkalujen ”pakollinen” päivitys parantaa työnhakijakokemusta

Nyt kun koko rekrytointiprosessi on monella kokonaisuudessaan digitaalinen, on myös työnhakijakokemukseen jouduttu kurkistamaan kunnolla kun digiprosessit on laitettu pystyyn. Vieläkin ketterämmiksi toivoisin monen organisaation rekrytointijärjestelmiä, mutta kaikki aikanaan.

3. Kun lokaatiolla ei ole väliä homma tasavertaistuu

Tämä on huomattu etenkin monessa globaalissa organisaatiossa ihan arjessa: kun kaikki ovat etäyhteyden päässä yhteisissä kokouksissa, kokemus on tasavertaisempi kuin aikana, jolloin osa oli kokoushuoneessa pääkonttorilla ja osa huonon kuuluvuuden päässä maailmalla. Sama on rekrytoinnissa: hakijan sijainnilla ei ole merkitystä ja ajatukset ovat monessa organisaatiossa avautuneet myös vaihtoehdolle, ettei työntekijän ole pakko työskennellä tietyssä toimipisteessä ollenkaan. 

4. Digitaalinen perehdytys kuorii jyvät akanoista

Digitaalisuus on tuonut haasteita etenkin perehdyttäville esihenkilöille kun koko perehdytysprosessi on täytynyt suunnitella etäyhteyksin. Uutta tulokasta ei voikaan hylätä teamsiin ja olettaa, että kyllä joku vie lounaalle ja kahvittelee vaan kaikki epävirallisista keskusteluista viralliseen perehdytykseen on täytynyt koordinoida selkeämmin kuin mitä aiemmin on ehkä totuttu. Kun paluu toimistoille taas koittaa, toivon että nämä samat digiperehdytyksen hyväksi todetut käytännöt jäävät elämään organisaatioissa.