Naisena työmaalla – Titta Vuola antoi kyytiä ennakkoluuloille ja otti paikkansa miesvaltaisella alalla

Destialla työskentelevä Titta Vuola päätyi vedonlyönnin seurauksena ammattikorkeakouluun opiskelemaan rakennustekniikkaa ja on sittemmin edennyt johtajaksi asti. Oma päättäväisyys ja hyvä esihenkilötyö ovat auttaneet luovimaan uraa miesvaltaisella alalla.

Opiskellessaan vuosituhannen alussa Titta Vuola oli vielä ammattikoulunsa ainoa nainen rakennuspuolella. Samoihin aikoihin oli juuri tullut mahdolliseksi hakea ammattikoulusta jatko-opintoihin ammattikorkeakouluun. Vuola muistelee, kuinka kaverit manasivat, että tuskin heidän porukastaan kukaan sentään korkeakouluun pääsee.

– Vastasin, että mistä lyödään vetoa, kyllä minä kouluun pääsen, jos vain tahdon. En muista enää vedonlyönnin panosta, mutta pitää kysyä, jos vielä näen vanhoja kavereita, Vuola nauraa.

Alkujaan Vuola päätyi alalle, koska oli lapsesta asti ollut kiinnostunut koneista ja laitteista. Nuoruudessaan hän työskenteli maanrakennusliikkeessä, ajoi kaivinkoneita ja myöhemmin vielä kuorma-autoa ja rekkaa. Rakennusalalla Vuola erikoistui erityispohjarakentamiseen, jonka parissa hän on luonut menestyksekästä uraa. Destialle Vuola tuli kaksi vuotta sitten ensin työpäälliköksi ja aloitti tänä talvena uudessa roolissa pohja- ja kalliorakentamisen vt. yksikön johtajana Rata- ja kaupunkipalveluissa.

– Olen seurannut polkuja, joihin työelämä on kuljettanut. Omassa luonteessani on sellaista mukautuvaisuutta, että katsotaan, mitä uusi portti tuo tullessaan, Vuola kertoo.

Ammattitaidolla ennakkoluuloja vastaan

Miesvaltaisella alalla työskennellessä ei ole ollut helppoa välttyä sukupuoleen liittyviltä ennakko-oletuksilta. Uudessa ympäristössä tai ensi kertaa tuntemattomien ihmisten kanssa toimiessa saattaa helposti kohdata ennakkoajatuksia siitä, ”voiko nainen todella tietää näistä asioista jotain”.

Nykyisin nuoret ovat onneksi suvaitsevaisempia sen suhteen, että naisetkin voivat yhtä hyvin tehdä rakennusalan töitä. Vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan enemmän ennakkoasenteita, Vuola pohtii.

Toisaalta työpaikoillaan Vuola on myös saanut tietynlaista erikoiskohtelua ja ”hyvä äijä” -tyylistä palautetta, kunhan vain on ensin omalla ammattitaidolla osoittanut olevansa niin sanotusti nainen paikallaan. Nykyisin Vuola sanoo suhtautuvansa asiaan enimmäkseen huumorilla.

– Jos joku vielä tänä päivänä tytöttelee, niin otan sen enemmän kohteliaisuutena kuin loukkauksena, sen verran pitkään on tullut työelämässä pyörittyä.

Työpaikan ja yhteisön vaikutusta tasavertaisempaan kulttuuriin ei tule väheksyä. Nykyisin Vuola kertoo kohtaavansa enää äärimmäisen harvoin sukupuoleen perustuvaa syrjintää, mutta joskus uuden projektin käynnistyessä tai uusia ihmisiä tavattuaan saattaa vielä hiipiä tuttu tunne siitä, että taasko tässä joutuu natsoja ansaitsemaan, uudestaan ja uudestaan.

– Ylimääräiset sukupuoleen kohdistuvat asenteet saan karistettua pois, kun itse pysyn asialinjalla ja tiedostan olevani ammattilainen. Mutta toki se turhauttaa, jos on yli 15 vuotta sitten valmistunut ja siitä asti toiminut erityisalueensa parissa ja silti joutuu todistelemaan itseään, Vuola ajattelee.

Kehitystä oikeaan suuntaan

Urapolkua taaksepäin kelatessaan Vuola nostaa tärkeimmäksi menestyksen tekijäksi oman päättäväisyyden. Samalla Vuola kiittelee matkan varrelle osuneita esihenkilöitä hyvästä johtamisesta, jossa sukupuolelle ei ole annettu turhaan painoarvoa. Kompastuskiviäkin on mahtunut väliin, mutta avarakatseisuus on auttanut selviämään haasteista.

– Jos eteen on tullut este, perille on menty kiertoreittiä tai sitten itse päämäärä on muuttunut. Ei minulla koskaan pikkulapsena ollut sellaista päämäärää, että haluan joskus olla pohja- ja kalliorakentamisen yksikön johtaja. Olisin varmaan tanssiva ratsupoliisi, jos lapsena olisi kysytty, Vuola heittää.

 

Entä mitä Vuola antaisi neuvoksi kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen? Ensinnäkin, tee sitä mikä tuntuu hyvältä, ja toiseksi, kuuntele ihmisiä ja anna heille aikaa. Loppujen lopuksi tärkeintä ovat ihmiset ja ympäröivä työyhteisö. Alalle mahtuu monenlaista persoonaa ja tekijää, joista jokaisella on jotakin annettavaa.

Vuola haluaa kannustaa vielä uravalintaansa pohtivia nuoria naisia hakemaan rohkeasti rakennus- ja infra-alalle. Toimistossa puntit alkavat olla tasaantumaan päin, mutta esimerkiksi työmaan tekevälle puolelle on reilusti kysyntää tekijöille.

– Kannustan miettimään, mikä itseä oikeasti kiinnostaa ja millaisiin hommiin oma luonne sopisi parhaiten, Vuola sanoo.

– Meillä on monenlaista hommaa tarjolla ja hyvin erilaisilla luonteilla varustettuja ihmisiä. Isoja päätöksiä ei kannata tehdä hetken mielijohteesta, vaikka itselläni se sattuikin toimimaan. Oma urapolkuni ei välttämättä sovi kaikille, mutta päättäväisyydestä ja sitkeydestä on varmasti apua jokaiselle.

Haluan myös vähän haastaa sitä, tuleeko alalla koskaan olemaan tasapainoisesti miehiä ja naisia. Tarvitseeko sen edes olla näin? Tärkeintä on mennä osaamisen perusteella sukupuolesta välittämättä, Vuola uskoo.

Monimuotoisuuden ja tasavertaisuuden suhteen on jo otettu isoja askelia eteenpäin ja saman kehityksen Vuola uskoo jatkuvan myös tulevaisuudessa.

– Jos peilaan nykyhetkeä taaksepäin, niin ajaessani rekkaa 2000-luvun alussa meitä oli Uudellamaalla kolme naiskuskia. Nyt kun katselen liikennettä niin siellä on aika paljon kovia mimmejä ratissa. Todella positiivinen juttu, että kaikille annetaan samat mahdollisuudet eikä tuomita sukupuolen perusteella.
 

Kuvat: Niko Jekkonen

Teksti: Väinö Vasara

Artikkeli on tehty yhteistyössä Destian kanssa. Kaudella 2024 Destia on yksi Oikotien Vastuullinen työpaikka -yhteisön pääkumppaneista. Katso kaikki Destian vastuulliset työpaikat täältä!