Työ & Laki

Määräaikaisten sopimusten solmiminen ei ollut lainvastaista

Työ & Laki, Castrén & Snellman

Työtuomioistuimen ratkaisussa 2022:67 katsottiin, että tutkijatohtorin ja yliopistolehtorin tehtävät olivat keskenään erilaisia ja niitä tuli työvoiman tarpeen pysyvyyttä harkittaessa arvioida lähtökohtaisesti erillisinä tehtäväkokonaisuuksina.

Ratkaistavana oleva kysymys koski ensinnäkin sitä, voitiinko työvoiman tarvetta pitää pysyvänä, kun työntekijä oli toiminut Helsingin yliopiston palveluksessa samassa yksikössä yhteensä kahdeksassa määräaikaisessa, toisiaan välittömästi seuranneessa työsuhteessa, ja oliko yliopistolla tämän johdosta perusteita solmia määräaikaisia työsopimuksia kyseisen työntekijän kanssa. Työsuhteiden yhteenlaskettu pituus oli seitsemän vuotta, joista viisi ensimmäistä oli työsopimusten mukaan koskenut tutkijatohtorin tehtävää ja kolme viimeisintä yliopistolehtorin tehtävää. Lisäksi arviointiin sitä, oliko yliopistolla ollut perusteltu syy tehdä kyseisen työntekijän kanssa viimeinen määräaikainen työsopimus aikavälille 1.1.2021-31.12.2022.

Lain mukaan määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole lähtökohtaisesti sallittua, mikäli työvoimatarve on pysyvä. Kun kyseessä on määräaikaisten sopimusten toistuminen, on sallittavuuden arvioinnissa kiinnitettävä huomiota siihen, vaihtuvatko määräaikaisen työntekijän työtehtävät. Merkitystä ei ole sillä, tekeekö työnantaja samoista töistä toistuvat määräaikaiset työsopimukset saman työntekijän kanssa, vai vaihtaako työnantaja työntekijää. Sen sijaan tilannetta on ensisijaisesti arvioitava teetettävän työn edellyttämän työvoimatarpeen pysyvyyden kannalta.

Asiassa oli riidatonta, että työntekijä oli työskennellyt kahdessa eri työtehtävässä: tutkijatohtorina sekä yliopistonlehtorina. Huomionarvoista on kuitenkin se, että tutkijatohtorin ja yliopistonlehtorin tehtävät sijoittuivat eri ”uraportaille” eli olivat vaatimusasteeltaan toisistaan poikkeavia. Työtuomioistuin katsoi näytetyksi, että yliopistonlehtorin tehtävät olivat tutkijatohtorin vastaavia itsenäisempiä ja vastuullisempia.

Lue myös: Työsopimuslaki tuo turvaa ja velvollisuuksia

Työntekijän kertomusta siitä, että hän oli työskennellyt pääasiassa nanoselluloosaa koskevissa hankkeissa, ei ollut syytä epäillä. Projekteilla oli kuitenkin kullakin eri nimet ja niiden tutkimuskohteiden muutokset yhdessä muun kerrotun kanssa osoittivat, että tutkimusaihe oli aina yksittäisen projektin yhteydessä muuttunut. Projektien hoitoprosentit olivat myös vaihdelleet 25:stä sataan, mikä myös viittasi siihen, ettei työvoimalle ollut pysyvää tarvetta. Näyttö ja muut olosuhteet huomioon ottaen työtuomioistuin katsoi, että kyse oli ollut kertaluontoisista tutkimusprojekteista, joiden rahoitus oli perustunut yksinomaan yliopiston ulkopuolisten rahoittajien päätöksiin. Näissä olosuhteissa ei nähty perusteita sille, että toisiaan seuraavat projektit voisivat olla peruste pysyvälle työvoiman tarpeelle ja toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

Kokonaisarvioinnissa työtuomioistuin huomioi ensinnäkin tutkijatohtorin tehtävän olevan noin 3–5 vuoden vaihe tutkijauralla eikä lähtökohtaisesti vakituinen virka- tai työsuhde. Vaikka pysyvät työtehtävät on yliopistoissakin hoidettava toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa, ei tämä ole este sijaisten käytölle, kun se on perusteltua. Työntekijän tapauksessa kyse oli ollut pysyvien opetustehtävien hoitamisesta. Yliopisto oli pyrkinyt turvaamaan opetuksen jatkumisen sijaisuusjärjestelyillä, ja määräaikaisuuksien kestot oli sidottu kulloinkin tiedossa olleeseen sijaisuustarpeeseen. Työtuomioistuimen mukaan asiassa ei ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi ollut aiheetta epäillä, että yliopiston tarkoitus olisi ollut kiertää irtisanomissuojaa eikä työn tarvetta katsottu pysyväksi.

Työnantajan tulisikin määräaikaisia työsopimuksia solmiessaan kiinnittää huomiota siihen, että jokaiselle sopimukselle on pätevä peruste. Tällainen peruste voi olla esimerkiksi sijaisuus, harjoittelu tai yrityksen toimintaan liittyvä tuotanto- tai palveluhuippu. Mikäli pätevä peruste löytyy, eikä työnantajan työvoiman tarve ole pysyvä, voidaan määräaikaiseen työsopimukseen turvautua.

Lue myös: Työsopimus – sovi näistä ennen kuin allekirjoitat

Työ & Laki, Castren&Snellman