Lyhyillekin työskentelyjaksoille ulkomailla on haettava A1-todistus

Eläketurvakeskuksen muuttuneen linjauksen vuoksi työntekijällä on oltava ulkomaantyössä mukanaan A1-todistus ensimmäisestä työskentelypäivästä lähtien.

Ulkomaantyöskentelyllä viitataan kaikkeen ulkomailla tapahtuvaan työntekoon eikä matkalle annetulla nimellä ole merkitystä – niin messu- ja seminaarimatkat kuin ulkomailla tapahtuva etätyökin ovat tässä kontekstissa ulkomaantyöskentelyä. Ulkomaantyöskentelyssä pääsääntö on, että työntekijä vakuutetaan siinä maassa, jossa työtä tehdään. Pääsääntö johtaisi kuitenkin erikoisiin tilanteisiin, mikäli ulkomaantyöskentelyjaksot ovat kestoltaan lyhyitä tai mikäli työskentelymaat vaihtuvat paljon. Tämän vuoksi on mahdollista osoittaa työskentelymaan viranomaisille, että työntekijä kuuluu lähtömaan sosiaaliturvaan ja välttää täten tuplavakuuttamisvelvollisuus. Lisäksi erityisryhmistä, kuten lentohenkilökunnasta tai merimiehistä, on erityissääntelyä.

A1-todistus osoittaa, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä todistuksen haltijaan sovelletaan ja mihin maahan työnantaja maksaa sosiaalivakuutusmaksut. Suomessa A1-todistuksia myöntää Eläketurvakeskus. A1-todistusta voi hakea vain EU- ja ETA-maihin, Sveitsiin ja Isoon-Britanniaan. Lisäksi niin kutsuttuihin sosiaaliturvasopimusmaihin, joihin kuuluvat muun muassa Australia, Kanada, Kiina ja USA haetaan A1-todistuksen kaltaista todistusta. Muut kuin EU- & ETA-maat, Sveitsi, Iso-Britannia sekä sosiaaliturvasopimusmaat ovat puolestaan niin kutsuttuja sopimuksettomia maita, joissa työskentelystä voi aiheutua vakuuttamisvelvollisuus myös työskentelymaassa. 

A1-todistusta haetaan, kun työtä tehdään ulkomailla suomalaiselle työnantajalle ja työntekijän sosiaaliturva halutaan järjestää Suomessa. Matkan tarkoituksella, työn laadulla, suoritustavalla tai käytetyllä terminologialla ei ole merkitystä – A1-todistuksen tarvitsevat yhtä lailla sekä siivooja että koodari. Myöskään matkan kestolla ei ole merkitystä, sillä EU:n sosiaaliturva-asetus, johon A1-todistuksen myöntäminen perustuu, ei aseta alarajaa sille, milloin todistus tulisi hakea. Lisäksi valvonta on lisääntynyt EU-maissa, ja yhä useampi maa vaatii todistusta heti ensimmäisestä työskentelypäivästä lähtien.

Mikäli työntekijällä ei ulkomaantyöskentelyn aikana ole A1-todistusta, on työntekijän kuuluminen Suomen sosiaaliturvaan epäselvää ja työskentelymaa voi vaatia sosiaalivakuutusmaksujen maksamista työskentelymaahan. Lisäksi työntekijän sosiaaliturvaetuuksien saaminen voi todistuksen puuttumisen vuoksi viivästyä. Jos työntekijä sairastuu tai joutuu työtapaturmaan toisessa EU-maassa, A1-todistuksen puuttuminen voi hidastaa muun kuin välittömän hoidon ja korvausten saantia ja vaatia työnantajalta enemmän asiointia työskentelymaan viranomaisten kanssa. Työskentelymaassa A1-todistuksen puuttumisesta voi seurata myös sanktioita esimerkiksi työsuojeluviranomaisilta. 

Eläketurvakeskus ei valvo A1-todistuksen hakemista tai aseta sanktioita. Kotimaan näkökulmasta A1-todistuksen voikin hakea vaikkapa jälkikäteen, mutta tämä ei suojaa hakijaa ulkomaisten viranomaisten mahdollisesti asettamilta seuraamuksilta. Yritysten tulisikin ottaa A1-todistusten hakeminen osaksi ulkomaantyöskentelyyn liittyvää prosessiaan sekä ohjeistaa henkilöstöä tarvittavalla tavalla esimerkiksi ulkomailla tapahtuvaan etätyöhön liittyen.