Työelämä

Henkisiä ja fyysisiä kynnyksiä – tällainen on vammaisten ihmisten asema suomalaisessa työelämässä

Selinä Nera

Selinä Nera toivoo, että muut eivät olettaisi niin paljon asioita vammaisten ihmisten puolesta. Pidemmälle pääsee, kun olettamisen sijaan kysyy ja keskustelee.

Yritykset valittavat osaajapulaa, mutta samaan aikaan moni työkykyinen jää kokonaan työelämän ulkopuolelle.

Aktiivinen vammaisten oikeuksien puolustaja Selinä Nera kertoo, että monen vammaisen on vaikeaa saada ensimmäistäkään työpaikkaa ja vielä vaikeampaa työllistyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Tyypillistä on, että työpaikka aukeaa vammaisjärjestöstä, tai että vammaiselle tarjotaan työtehtäviä, jotka liittyvät hänen ominaisuuksiinsa sen sijaan että ne liittyisivät hänen kiinnostuksen kohteisiinsa.

– Vammaisten ihmisten potentiaalia ei tunnisteta, Nera kiteyttää.

Esteettömyyden tarve nousee esiin työhaastattelussa

Vammaisten asemaa työelämässä vaikeuttavat ennen kaikkea asenteet.

– Työhaastatteluun pitäisi valita hakijat yksinomaan osaamisen perusteella, mutta työnantajilla voi olla ennakkoluuloja vammaisia kohtaan. Siksi en mainitse asiaa heti, Selinä Nera sanoo.

Nera käyttää liikkumiseen apuvälinettä, ja lisäksi avustaja auttaa häntä fyysisissä tehtävissä. Apuväline ja pyörätuoli eivät vaikuta työn tekemiseen, joten niiden mainitseminen työnhakupapereissa olisikin turhaa.

– Työnantajat saattavat esimerkiksi ajatella, että fyysinen rajoite vaikuttaa ajatteluun, vaikka näinhän asia ei ole. Fyysinen rajoite ei myöskään tarkoita, että olisi esimerkiksi rajoitteita tietokoneen käytössä, Nera muistuttaa.

Hän kertoo, että vammaisuus vaikuttaa myös siihen, miten työnhakija tai työntekijä nähdään ammattilaisena.

– Vaikka olisi tutkinto, työnantaja saattaa katsoa, että hakija ei fyysisen rajoitteen takia olisi työssä yhtä tehokas tai itseohjautuva kuin muut, tai että hän ei olisi niin pätevä kuin on.

Esteettömyyden tarve nousee esiin yleensä siinä vaiheessa, kun liikuntarajoitteinen henkilö saa kutsun työhaastatteluun. Silloin on selvitettävä, pääseekö työhaastatteluun apuvälineitä käyttäen vai onko työpaikalla esimerkiksi portaita. Nera kannustaa rekrytoijia näkemään esteiden sijaan ratkaisuja.

– Tarvittaessa haastattelun voi järjestää etänä. Työnantajan kannattaa muutenkin miettiä, onko mahdollista järjestää haastattelu eri tavalla kuin aina ennen. Ratkaisuja löytyy, kun niitä etsii avoimin mielin.

Työnantajan ei Neran mielestä myöskään pidä eikä kannata olettaa, että jokin asia on työnhakijalle este.

– On turhaa pohtia hakijan puolesta esimerkiksi sitä, miten tämä pääsee vessaan, jos tulee palkatuksi. Parempi on kysyä, pärjäätkö työpaikalla, jos realiteetit ovat nämä, tai onko jotakin, mitä voimme tehdä, jotta pärjäisit. Kysymättä ei pidä olettaa.

Neran mukaan työnantajat paitsi tekevät oletuksia myös pelkäävät jo etukäteen, paljonko työtä esteettömyyden parantaminen työpaikalla teettää.

Ensin pitäisi hoitaa rekrytointi. Sen jälkeen ehtii miettiä, miten käytännön asiat järjestetään.

Lue myös: Syrjimättömyys on kirjoitettu Hotelli Helkan geeneihin

Etätyö ei poista tarvetta muokata työpaikkoja esteettömiksi

Korona-aika on muuttanut vammaisten asemaa työelämässä siinä mielessä paremmaksi, että työhaastatteluja on alettu järjestää myös etänä, ja että tarjolla on aiempaa enemmän etätyötä. Tämä on positiivista kehitystä, mutta ei ratkaise kysymystä vammaisten ihmisten työsyrjinnästä.

– Etänä toimiminen ei anna samoja mahdollisuuksia kuin työpaikalla kasvokkain toimiminen, Nera sanoo. Hän toivoo, että työpaikoilla kiinnitettäisiin edelleen huomiota myös tilojen muuttamiseen esteettömiksi.

Esteettömyyden puute on ihmisten syrjintää.

Nera tietää, että esteettömyyteen liittyvien kysymysten ratkaiseminen vaatii työnantajilta joustavuutta ja tahtoa, mutta muistuttaa, että asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Kysymällä ja keskustelemalla pääsee jo pitkälle.

– Esteettömiä ratkaisuja tarvitseva tietää usein itse, millaisia muutoksia työpaikalla tarvitsee ja kannattaa tehdä.

Käytännössä esteettömyydessä kysymys voi olla esimerkiksi siitä, pääseekö työpaikalle sisään korkeiden kynnysten tai raskaiden ovien takia, tai onko käytettävissä esimerkiksi säädettävä työpöytä.

Avustajalle puhuminen satuttaa

Ennakkoluulot vaikuttavat työnhakijoiden lisäksi työtä tekeviin. Neran mukaan ei ole tavatonta, että vammainen henkilö jätetään työssä ulkopuolelle jostakin.

– Ei esimerkiksi tarjota työtehtäviä, koska ajatellaan, että pyörätuolissa olevalla on muutenkin niin rankkaa, että ei haluta kuormittaa.

Työkaverit saattavat myös selittää asioita korostetun yksinkertaistaen tai kommunikoida työntekijän itsensä sijaan hänen avustajansa kanssa.

– Saatetaan myös ajatella, että avustaja auttaa työnteossa, vaikka avustajan rooli voi olla esimerkiksi auttaa fyysisissä asioissa, kuten ovien avaamisessa, Nera kertoo.

Käytös voi tuntua loukkaavalta ja holhoavalta, vaikka tietäisi, että kyse on tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä.

– Jos työyhteisössä kohtaa ikävää kohtelua, se painaa mielen matalaksi ja voi laskea työmotivaatiota sekä hankaloittaa työhön keskittymistä, Nera sanoo.

Lue myös: Onko anonyymi rekrytointi oikeasti anonyymia?

Usein kyse on tietämättömyydestä

Selinä Nera ei ajattele, että ihmiset käyttäytyvät työelämässä tahallaan syrjivästi.

– Ennakkoluulot ovat tosi kulttuurisidonnainen asia, eikä vielä ole totuttu näkemään ja kohtaamaan vammaisia työpaikoilla. Kun ei tiedetä asioista, ennakkoluulot saavat velloa, Nera sanoo.

Hän kertoo, että ennakkoluulot ohjaavat ihmisiä myös tekemään oletuksia toisistaan. Siksi hän kannustaakin olettamisen sijaan mieluummin kysymään, puhumaan ja kuuntelemaan.

– Voi olla vain rekrytoijan tai työkaverin oma ajatus, että toiminnan rajoite vaikuttaa työntekoon.

Nera kehottaa rekrytoijia ja työkavereita suhtautumaan kaikkiin ihmisiin samalla tavalla riippumatta siitä, onko jollakulla käytössä apuväline tai avustaja – siis yksilönä ilman rajoitetta.

– Jos työkaveri pyytää apua, auta. Muuten ei ole mitään erityistä, mitä tarvitsisi tietää tai ottaa huomioon, jos omaan työyhteisöön rekrytoidaan vammainen henkilö. Kohtele siis vammaista kollegaa samalla tavalla kuin kaikkia muita työpaikalla.

Lue myös: Mertsi Ärling: ”Ei ketään pidä palkata maskotiksi työyhteisöön.”

Tilanteessa positiivista ja negatiivista kehitystä

Selinä Nera toivoo, että erilaisista taustoista tulevat työntekijät nähtäisiin voimavarana eikä rasitteena.

– Tässä on vielä iso kulttuurinen muutos tehtävänä, mutta olen toiveikas sen suhteen.

Vaikka työsarkaa on vielä kosolti, joiltain osin vammaisten asema työelämässä on myös parantunut. Neraa on ilahduttanut erityisesti se, että työnantajat ovat viime aikoina alkaneet toivoa työnhakijoita erilaisista taustoista.

Työnantajien toive viestii siitä, että monimuotoisuus on alettu nähdä vahvuutena.

Positiivisena asiana Nera nostaa esiin myös lainsäädännön kehittymisen.

Taloudellisen tilanteen kiristyminen sen sijaan aiheuttaa huolta. Nera toivoo, että myös jatkossa löytyy varoja esimerkiksi esteettömyyttä parantavien remonttien tekemiseen.

 

Toimittaja: Liina Hurri