Työkyöpeli

Vastuullinen työnantaja tukee uran eri vaiheissa

19.8.2020 klo 10:47

Työ nivoutuu yhä tiukemmin osaksi elämäämme ja harva meistä pystyy täysin irrottautumaan työstä työpäivän päätteeksi: työ seuraa elämän muillekin osa-alueille ja toisin päin. Enää ei juuri puhuta "työminästä" vaan ihmisestä kokonaisuutena, jossa työ on tärkeä osa identiteettiä, muttei se ainoa. Työntekijöiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuminen on myös osa vastuullista työnantajuutta.

Tutkitusti sillä, miten työntekijät voivat, on yrityksen menestykselle väliä: hyvin voivat, motivoituneet työntekijät saavat aikaan parempia tuloksia kuin väsyneet ja stressaantuneet kollegansa. Mutta kuinka moni työnantaja todella panostaa henkilöstönsä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin - muutenkin kuin tarjoamalla toimistoille biljardipöytiä ja hierontatuoleja? Hyvinvointi kun kattaa paljon muutakin kuin fyysisen puolen: mielekäs, motivoiva ja innostava työ ja urapolku, johon voi itse vaikuttaa on aivan yhtä merkittävässä roolissa kuin fyysinen hyvinvointi.

Työ on osa elämää - ei päin vastoin

Työntekijöiden – etenkin nuorten – vaatimukset työnantajia kohtaan ovat muuttuneet yhä yksilöllisemmiksi: työ on osa muuta elämää ja sen halutaan nivoutuvan elämän eri vaiheisiin ja yksilön tarpeisiin yhä paremmin, ei toisin päin. Työn tulisi joustaa henkilökohtaisten muutosten ehdoilla ja näin paine työnantajille tukea työntekijöitä eri elämän vaiheissa luonnollisesti kasvaa. Jos vaaka-kupissa painaa työntekijöiden hyvinvointi ja lopulta niistä koituvat välilliset tuotot yritykselle, miksei tähän haluttaisi panostaa?

Lähiesihenkilöiden tuki tärkeää

Mitä tämä kaikki sitten käytännössä tarkoittaa? Ainakin painetta lähiesihenkilöitä ja johtamista kohtaan: työntekijöiden kehittymisen ja uran tukemisen lisäksi vastuullinen työnantaja tukee työntekijöitään elämän eri vaiheissa ja muutoksissa. Ruuhkavuosia elävälle tuki voi olla aivan erilaista kuin eläkkeelle siirtyvän tai sairaslomalta palaavan tuki.

Eivätkä muutokset aina ole suuria, työntekijöiden pulssilla tulisi olla jatkuvasti, elää mukana arjen ilossa ja surussa. 

Kuulostaa melkoiselta hommalta, eikö? Tärkeää olisikin yrityksissä tukea esihenkilöitä ja johtoa tässä työssä, sillä jatkossa johtaminen on yhä enenevässä määrin yksilöllistä ja sparraavaa, mikä taas vaatii aivan erilaisia taitoja kuin perinteinen autoritäärinen johtamisen malli. Linjaesihenkilöiden jäädessä näiden kasvavien vaatimusten kanssa yksin alkaa tuen puute näkyä yksilötasolla. 

Miten teillä huolehditaan työntekijöiden elämän eri osa-alueiden yhteen sovittamisesta ja hyvinvoinnista?