Mitä urakeskeisyys sinulle merkitsee?

Urakeskeisyys edustaa tunnekylmää suorittamista, materiakeskeisyyttä sekä narsistista vallanhimoa.  Urakeskeisyys on käytännössä vastakohta ihmisen – fyysiselle ja etenkin henkiselle hyvinvoinnille.

Downsiftaaja on ymmärtänyt elämästä jotain perustavaa laatua olevaa, syvällistä, aitoa ja merkityksellistä. Downshiftaaja on itsensä kanssa tasapainossa ja hyvinvoiva. 

Jos urakeskeiset ihmiset vain tajuaisivat luopua pinnallisesta kunnianhimostaan ja egoistisista pyrkimyksistään, koko suomalainen yhteiskunta olisi onnellisempi.

Näinkö se menee?

Urakeskeisyys merkitsee sisältököyhää elämää. Ja jos ei ihan sisältököyhää, ainakin siinä on jotenkin paheksuttavaa. Kärjistettynä tällaista näkemystä meille usein tarjoillaan, mutta onko aika mennyt tästä kaksinapaisuudesta ohi?

Voisiko urakeskeisyyttä määritellä uudelleen?

Työ- ja urakeskeisyys mielletään usein samaksi asiaksi. Samalla tontilla liikutaan, mutta pienillä eroavaisuuksilla. Työkeskeinen ihminen syventyy ja sitoutuu, muttei välttämättä koe jatkuvaa tarvetta tavoitella jotain uutta. Urakeskeisyyteenkin sisältyy usein työkeskeisyyttä, mutta myös muutoshakuista, liikkeellä pitävä draivia ja dynamiikkaa. Mahdollisuuksien näkemistä ja niihin tarttumista.

Meidät on kasvatettu arvostamaan ihmisiä, jotka tekevät määrällisesti paljon töitä. Isosta työurakasta selviytyminen on juuri sitä: selviytymistä. Kunnioitettavaa, kunhan se tarkoittaa henkilökohtaista uhrautumista ja vielä parempi, jos mukana on ripaus kärsimystä. Tässä kuviossa ilo löytyy jostain ihan muualta, kuin työstä. On jopa suotavaa, että se löytyy jostain muualta. Enemmän kuin urakeskeisyyttä, tämä voisi paremminkin olla puhdasta velvollisuudentuntoa muita kohtaan.

Urakeskeisellä ihmisellä viitataan usein urakiipijään. Sokean kunnianhimoiseen yksilöön, joka systemaattisesti rakentaa polkuaan organisaatiossa ylöspäin, omilla tai useimmin toisten meriiteillä. Se tyyppi, joka pelaa, taktikoi, vetelee naruista, liehakoi vallan edessä ja käyttää tarpeen mukaan teräviä kyynärpäitä edetäkseen.

Entä silloin, kun yksilö kokee aitoa, palavaa intohimoa siihen, mitä tekee?

Työ, ura ja tekeminen voivat merkitä kokonaisvaltaista ja vilpitöntä iloa niistä aiheista, joiden äärellä saa viettää merkittävän osan ajastaan huolimatta siirtyykö organisaatiossa ylös, sivulle tai vaikka ulos sellaiseen osoitteeseen, mikä tarjoaa paremman ympäristön toteuttaa omaa intohimoaan.

Olisiko tämä sitten liitoa? Uraliitoa?

Hyödyllinen tekeminen, itsensä toteuttaminen, innostuminen ja kehittyminen ovat saumaton osa hyvinvointia. Jos tämä kaikki on saavutettavissa työelämässä, urakeskeisyyttä on aika vaikea nähdä piruna.

– Useimmin, kuin pelkästä raha-ahneudesta, liitävässä urakeskeisyydessä on kyse työn imusta, uppoutumisesta, uuden oppimisesta, itsensä haastamisesta, mahdollisuuksiin tarttumisesta, ihmisenä kehittymisestä… Ahne voi olla monella tavalla, Hanna Hellas K2 Search Oy:stä sanoo.

Onnistuminen merkitsee erilaisia asioita

Jokainen haluaa kokea onnistumisia ja olla hyvä jossain. Usein se, missä onnistuu ja mistä saa hyvää palautetta, ohjaa työssä ja uralla eteenpäin. Onnistumiset ja onnistumisista motivoituminen merkitsevät erilaisia asioita eri ihmisille.

Yksi saa vauhtia ja intoa uusista haasteista, tavoitteiden ylittämisestä, joukkojen johtamisesta ja voittamisesta. Toiselle sinnikästä periksi antamattomuutta edellyttävä, monimutkaisen ongelman ratkaisu on avain onneen ja kolmannelle on ihan sama, missä on ollaan, kunhan siellä on muita ihmisiä, iloa ja yhteistyötä.

Flirttaile

Meillä on kaikilla erilainen tarve pysyvyydelle ja nälkä muutokselle, mutta jokainen meistä tarvitsee jollain frekvenssillä uutta älyllisistä haastetta. Hämmentävän usein uusiin haasteisiin tarttuminen johtaa uralla etenemiseen. Joskus siis ihan sattumalta, innostumisen sivutuotteena.

Ja jos työssään ei enää innostu, kannattaa etsiä uutta tulokulmaa. Mistä siis liikkeelle?

 Vaikka havainnoimalla ympäristöään ja itseään avoimin mielin, kyselemällä, kääntelemällä näkökulmia ja flirttailemalla erilaisilla ajatuksilla. Ja pohtimalla myös konkretian kautta:

- Mitä minä tykkään tehdä? Mikä tuntuu hyvältä?

- Missä kohtaa kannattaa ottaa riski?

- Voinko perehtyä johonkin teemaan syvällisemmin, ottaa suurempaa vastuuta kokonaisuudesta, tehdä yhteistyötä uusien ihmisten kanssa…?

Lähtökohtaisesti työssä viihtymisestä sen enempää kuin urakeskeisyydestä ei tarvitsisi tuntea niin kamalasti syyllisyyttä. Etenkään, jos siitä saa tyydytystä ja se lisää aidosti omaa hyvinvointia.

Liitoon?

Jos haluaa uutta suuntaa ja liitoa uralleen, kannattaa pallotella jonkun toisen kanssa, mutta kuunnella lopulta itseään. Kun tietää mitä haluaa, olennaisinta onnistumisen kannalta on ottaa riski ja ryhtyä tekemään, pelkäämättä epäonnistumista.

– Hyvä coach voi auttaa löytämään sen seuraavan ”oman jutun”. Peruskysymykset, kuten: Mitä tekisit, jos sinun ei tarvitsisi miellyttää ketään toista, etkä voisi epäonnistua?

Mitä, jos kaikki olisi mahdollista?

 

Asiantuntijana: Consultant Hanna Hellas / K2 Search Oy.

www.k2search.fi