Työelämää syövän jälkeen

Vakavan sairauden kohdatessa työssäkäynti ei onnistu. Juontaja Heidi Sohlberg on puhunut avoimesti rintasyövästään. Heidin fyysisesti ja henkisesti rankat syöpähoidot loppuivat joulukuussa 2016 ja hän on vähitellen palannut työelämään.

Heidi Sohlberg sai rintasyöpädiagnoosin viime kesänä. Syöpä leikattiin kahden viikon kuluttua diagnoosista, heinäkuussa 2016, ja sen jälkeen alkoivat vaativat hoidot.

– Kun syöpähoidot loppuivat joulukuussa ”turnausväsymys” iski toden teolla. Ennen sairautta nukuin 6-7 tuntia yössä, nyt nukuttaa helposti 8-9 tuntia. Sairauden jälkeinen väsymys ei tullut yllätyksenä, sillä osasin odottaa sitä. Nukun pitkien yöunien lisäksi vielä päiväuniakin, Heidi Sohlberg sanoo.

Ei liikaa valtaa ikäville ajatuksille

Heidi on hyvin kiitollinen suomalaiselle sairaanhoidolle. Vaikka hoidot olivat rankkoja, hän luotti ammattitaitoiseen sairaanhoitohenkilökuntaan. Heidi ei antanut liikaa valtaa ikäville ajatuksille.

– Kun diagnoosi tuli keskellä kesää, kuvasimme juuri Elixian jaksoja. Pian diagnoosin jälkeen olinkin jo leikkauksessa. Aika ennen leikkausta sujui hyvin aktiivisissa merkeissä; halusin elää täysillä, sillä enhän voinut tietää mitä leikkauksessa paljastuu. Kävin ystävieni kanssa (vihdoinkin) Ruisrockissa ja täytin kalenterini mielekkäällä ohjelmalla, että en ehtinyt miettiä liikaa sairauttani, Heidi summaa.

Heidi toimii yrittäjänä. Diagnoosin jälkeen hän joutui perumaan muutamia syksyn työkeikkoja, mutta muuten kesä ennen leikkausta kului läheisten ja ystävien seurassa.

– Yhteistyökumppanit ja asiakkaat olivat ymmärtäväisiä sairauteni suhteen eikä syöpädiagnoosini vaatinut paljoa erityisjärjestelyjä työrintamalle. Valmistauduin leikkaukseen ja sen jälkeisiin hoitoihin yllättävän levollisin mielin. Toki työssäkäyvän puolison tuki oli tärkeää, ja tilanne olisi ollut aivan erilainen jos olisin ollut yksin kahden lapsen kanssa, Heidi kertoo.

Rankat ja uuvuttavat hoidot

Heidi Sohlbergin viimeinen sytostaattihoito 5.12.2016, ja syöpäkontrolli on tänä vuonna heinäkuun puolivälissä. Sytostaattihoidot olivat Heidin mukaan rankkoja ja uuvuttavia.

– Saatoin käydä hoitopäivänä kävelyllä metsässä ja ulkoilla vielä seuraavanakin päivänä, mutta kolmantena päivänä kaaduin sänkyyn, Heidi kertoo.

Kolme ensimmäistä sytostaattihoitoa toivat Heidille kivut ja kolme viimeistä tuntui hoitoa samalta kuin olisi ollut koko ajan krapula. Kipu oli Heidin mukaan pahinta, koska siihen ei auttanut mikään.

Eteenpäin elämässä

Sohlbergin myönteinen elämänasenne on ihailtavaa. Vaikean elämäntilanteen keskelläkin hän jaksaa löytää elämästä myönteisiä asioita. Heidin oma äiti menehtyi syöpään, kun Heidi oli 10-vuotias.

 – Diagnoosin saatuani ajattelin ensin, että käykö minulle niin kuin äidille? Mielessä velloi kuolemanpelko ja tunteita laidasta laitaan. Sitten päätin, että en jää surkuttelemaan, vaan menen elämässä eteenpäin sairaudesta huolimatta, Heidi sanoo.

Heidi on luonteeltaan positiivinen, vauhdikas ja sosiaalinen. Päätös olla oma itsensä sairaudesta huolimatta on hänelle myös eräänlainen selviytymiskeino.

– Olen sosiaalinen ja liikkuvainen. Puhuminen ja ihmisten tapaaminen ovat tärkeä osa minua. Miksi olisin muuttanut jotakin sairauden takia?

Heidi siis asteli rohkeasti kaljuna ihmisten eteen, teki töitä voimiensa mukaan ja jakoi tarinansa.

– On yllättävää kuinka paljon olen saanut viestejä ja yhteydenottoja ihmisiltä kerrottuani sairaudestani. Olen ollut 16 vuotta julkisuudessa ja koskaan aiemmin ihmiset eivät ole tulleet näin avoimesti juttelemaan ja halaamaan. On siinä samalla muutama liikutuksen kyynelkin vuodatettu. En koe näitä lähestymisiä mitenkään ikävinä, vaan päinvastoin. Olen ollut avoin sairaudestani ja kiitollinen saamastani tuesta, Heidi kertoo.

Liikunnasta virtaa

Liikunta on ollut Heidille aina tärkeää. Hän huomasi sairauden myötä, että hyvä fyysinen kunto helpotti myös toipumista. Toki sairausloman tarve on yhtä yksilöllinen kuin sairauskin.

Heidin joustava työ mahdollisti sen, että hän pystyi lepäämään rankkojen hoitojaksojen aikana. Vaikka Heidillä on laaja asiakaskunta, hänen on täytynyt sairauden jälkeen myös muistutella olemassaolostaan.

– Palailen vähitellen työelämään. Nautin työstäni suuresti. Mielekkään työn lisäksi liikunta on voimavarani. Saan siitä energiaa ja jaksan taas. Myös perheen, läheisten ja ystävien tuki on ensiarvoisen tärkeää, Heidi kiittää.

Heidin vinkit vakavan sairauden kohtaamalle:

- Luota omaan ”juttuusi” niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

- Älä säntää suin päin töihin vakavan sairauden jälkeen. Aluksi 5 päivää viikossa voi olla liikaa. Kuulostele itseäsi ja toimi sen mukaan.

- Muista lepo! Sinulla on oikeus tuntea väsymystä ja levätä se pois.

- Ole armollinen itsellesi kaikessa mitä teet.

- Työnantaja, älä odota liikoja työntekijän vakavan sairauden jälkeen. Anna aikaa ja jousta. Tue työntekijän paluuta työelämään kaikin keinoin.

- Liiku sen minkä voit. Liikunta hoitaa myös henkistä puolta, antaa energiaa ja lisää jaksamista.

- Puhu, puhu ja puhu. Kun jaat kokemuksesi, saat voimaa hankalista tilanteista selviytymiseen.

Heidi juontaa Huomenta Suomessa Duunikunto-nimistä ohjelmaa, on mukana Elixir-ohjelmassa ja tekee juontokeikkoja ympäri Suomen.