Quiet quitting – mitä tarkoittavat hiljaiset loparit ja mistä ilmiössä on kyse?

Tiktok-sovelluksessa huomiota erityisesti Z-sukupolven keskuudessa herättänyt työelämän muoti-ilmiö quiet quitting, eli hiljaiset loparit, jakaa mielipiteitä, eikä ihme – onhan sitä tulkittu ristiriitaisin tavoin.

Mistä Quiet quittingissä oikein on kyse ja miksi quiet quitting, eli hiljainen lopettaminen, on alkanut viime vuosina kiinnostaa yhä useampia työntekijöitä?

Työelämän tasapainon etsimistä vai vaikeiden keskusteluiden välttelemistä?

Löysimme hieman eriäviä näkökulmia sille, mitä hiljainen lopettaminen tarkoittaa. Yksinkertaistetusti quiet quitting, eli hiljainen lopettaminen tarkoittaa sitä, että työntekijä päättää tehdä vain minimivaatimuksen töissä. Hän ei siis käytä siihen enempää aikaa, vaivaa tai innostusta, kuin on välttämätöntä.

Yksi ajattelee, että hiljainen lopettaja laittaa stopin liian kuormittavalle sykkimiselle töissä tai töiden paahtamiselle vapaa-ajalla. Tällaisen päätöksen taustalla voi olla taipumusta jäädä usein ylitöihin tai ilmoittautua oma-aloitteisesti aina uusiin ja uusiin projekteihin. Vaihtoehtoisesti työntekijä voi kokea, että kompensaatio ei vastaa vuosien saatossa kerääntyneen vastuun ja työtehtävien määrää. Hiljainen lopettaja lopettaa vain liian kuormittavan sykkimisen töissä sekä töiden paahtamisen vapaa-ajalla.

Toinen käsittää quiet quittingin tilanteeksi, jossa työntekijä heittäytyy vapaamatkustajaksi – tyypiksi, joka tekee vain kaikkein välttämättömimmän eikä tasan yhtään enempää. Quiet quittingiä on kuvailtu myös henkiseksi etääntymiseksi työstä, mutta aina kyse ei suinkaan ole haluttomuudesta sitoutua työhön.

Niin tai näin, nimestään huolimatta quiet quitting ei tarkoita työhanskojen lyömistä tiskiin vaan sitä, että hiljaisten loparien ottaja muuttaa työkäyttäytymistään hiljaisesti, kertomatta siitä muille. Päätöksen taustalla on useimmiten pyrkimys löytää terve tasapaino työn ja vapaa-ajan välille – sellainen, joka auttaa jaksamaan työelämässä pitkään ja uupumatta.

Työkuormituksen keventämisen ja omasta jaksamisesta huolta pitämisen tarkoitus on tietenkin hyvä ja kannatettava, mutta keinona quiet quitting ei välttämättä ole paras mahdollinen. Ainakaan, jos ei ole ensin pyrkinyt selvittämään tilannetta työyhteisön kanssa yhteisymmärryksessä. 

Miten quiet quitting -ilmiö sai alkunsa?

Quiet quitting on alkanut viime vuosina kiinnostaa yhä useampia työntekijöitä, mutta miksi? Hiljaisen lopettamisen taustalla on usein se, että yksilö on tehnyt töitä paljon ja kovaa. Selitystä ilmiön kiinnostavuudelle tarjoaa kuitenkin myös työelämän muutos. Tässä taustoitusta siihen, miksi hiljaiset loparit puhuttavat työelämässä.

Pandemia-aika toi työt kotiin

Koronapandemian aikana monet siirtyivät tekemään töitä työpaikan sijaan kotona, ja työn ja yksityiselämän välinen raja hämärtyi aivan uudella tavalla. Jo aiemmin työ oli valunut vapaa-ajalle digitaalisia kanavia pitkin, mutta nyt kokoaikainen etätyö asettui hyvin konkreettisesti ja kaikkineen osaksi koti- ja perhe-elämää. Yhä useammat alkoivat pohtia, ovatko työ- ja yksityiselämä hyvässä tasapainossa keskenään.

Lue myös: Näin selätät etätyöapatian

Hektinen työympäristö kutsuu hidastamaan

Quiet quittingiin houkuttelee myös työ- ja koko toimintaympäristön muuttuminen kiireisemmäksi. Yhteiskunnan tahti on aiempaa kiivaampi ja viestit liikkuvat entistäkin nopeammin. Paitsi työssä myös yhteiskunnassa ja maailmassa pysyvää tuntuu olevan vain muutos. Tilanne pakottaa työntekijät hankkimaan jatkuvasti uutta osaamista pysyäkseen kyydissä. Työ- ja suorituspaineet eivät kuitenkaan voi kasvaa loputtomiin ilman, että se vaikuttaa työntekijöiden jaksamiseen. Quiet quitting onkin herännyt vastavoimaksi liian kuormittavalle arjelle.

Quiet quitting on sukupolvikysymys

Vaikuttaa siltä, että nuoret työntekijät tiedostavat, kuinka valtavan merkittävä voimavara henkilöstö yritykselle on. Siksi he ovat alkaneet vaatia, että työnantajat huolehtisivat paremmin työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista.  

Lue myös: Oletko aina pomosi tavoitettavissa?

Onko työtahdin hidastamisessa aina kyse quiet quittingistä?

Monella termiin törmäävällä voi herätä kysymys; miten quiet quitting eroaa esimerkiksi perinteisestä työtahdin hidastamisesta?

Quiet quitting ja perinteisempi työtahdin hidastaminen ovat molemmat tapoja reagoida liialliseen stressiin ja uupumukseen työelämässä, mutta ne eroavat toisistaan tavoitteidensa ja toteutustapojensa suhteen.

Quiet quitting tarkoittaa hiljaista luopumista työstä tai työroolista ilman näkyvää tai äkillistä eroa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi vähentämällä työpanosta.

Työtahdin hidastaminen puolestaan keskittyy tietoisen päätöksen hidastaa työtahtia ja asettaa rajoja työajan ulkopuoliselle elämälle. Tämä voi sisältää esimerkiksi delegointia, ajanhallinnan parantamista ja priorisointi, sekä työajan suunnittelua yhdessä esihenkilön kanssa niin, että se mahdollistaa riittävästi lepoa ja palautumista. Tavoitteena on säilyttää työn laatu ja tehokkuus samalla stressiä ja uupumusta vähentäen.

Yhteenvetona quiet quitting on passiivisempi tapa reagoida työstressiin ja uupumukseen, kun taas työtahdin on aktiivista ja työyhteisön kanssa vuorovaikutuksessa lähestymistapa näiden haasteiden voittamiseksi.

Quiet quitting – onko parempiakin tapoja huolehtia hyvinvoinnista?

Quiet quitting voi olla perusteltua tietyissä tilanteissa; kuten jos työntekijä on toistuvasti pyrkinyt tarttumaan stressiä ja uupumusta aiheuttaviin epäkohtiin, mutta saa vastaukseksi vain lisää töitä ja myrkyllisen vastaanoton. 

Sen sijaan quiet quitting ei ehkä ole paras vaihtoehto tilanteissa, joissa on olemassa mahdollisuus ratkaista ongelmat tai parantaa työtilannetta avoimella kommunikaatiolla ja yhteistyöllä. Esimerkiksi jos työpaikalla on väliaikainen stressaava ajanjakso, voi olla parempi käyttää muita strategioita, kuten neuvottelua työtehtävistä tai ajanhallinnan parantamista.

Quiet quittingin ongelmaksi voisikin nostaa sen, että hiljainen lopettaja muuttaa toimintatapojaan kertomatta siitä kenellekään, edes omalle esihenkilölleen. Yhtäkkinen suunnanmuutos voi hämmentää ja jopa huolestuttaa työyhteisössä – eikä virheellisiltä tulkinnoilta taatusti vältytä. Työnantaja saattaa tulkita yhtäkkiä alkaneen himmailun laiskuudeksi tai motivaation puutteeksi, tai arvella työntekijän uupuneen tai sairastuneen. Tosiasiassa kyse voi olla vain siitä, että työntekijä on aiemmin omaa innokkuuttaan tehnyt töitä kahden ihmisen edestä, mutta toivoo jatkossa hitaampaa työtahtia.

Jos oman työn sisältöön tai työtahtiin kaipaa muutosta, quiet quittingiä parempi konsti voi olla ottaa tilanne puheeksi oman esihenkilön kanssa. Näin voi paitsi välttyä esihenkilön hämmennykseltä tai ärtymykseltä myös saada toivomaansa muutosta aikaiseksi helpommin ja jopa nopeammin. Ei vuotuinen tai puolivuosittainenkaan kehityskeskustelu suinkaan ole ainoa tilaisuus jutella työn tekemisen tavoista oman esihenkilön kanssa!

Lue myös: Quiet firing on törkeää käytöstä – näin äkkäät hiljaiset potkut ennen kuin on myöhäistä