Palkka-avoimuus ei tarkoita palkkojen pakkojulkisuutta

Puhutaanko sinun työpaikallasi palkoista? Tiedätkö samaa työtä tekevän kollegasi palkan, edes suurin piirtein? Liekö syynä vallitseva kulttuurimme, vai miksi palkasta puhuminen koetaan edelleen usein kiusalliseksi. Myös palkka-avoimuus on hankala puheenaihe; se näyttää aiheuttavan useimmiten vastakkainasettelun, josta ei päästä eteenpäin. Olisiko syynä – ainakin osittain – se että ei tiedetä tarkkaan, mistä puhutaan?

Palkkaerot voivat jäädä huomaamatta, jos kukaan ei puhu

Palkasta puhuminen niin, että puhutaan samalla euroista sekä työtehtävästä ja sen vaativuudesta, tuo esille tehtäväkohtaisen palkan. Se, mitä tietystä tehtävästä maksetaan, on mielestäni tärkeä pointti. Jos ei tiedä tehtäväkohtaista palkkaa, on hyvin vaikea hinnoitella työtään. Samalla se häivyttää niin sanottua pärstäkerroinefektiä eli sitä, että tietylle työntekijälle maksetaan tietty rahamäärä.

Jos samoista tehtävistä maksetaan hyvin erisuuruista palkkaa, vaikka esimerkiksi koulutus, kokemus ja käytettävyys ovat samalla tasolla, on syytä kysyä, mistä ero palkassa johtuu. Työnantajalla on tällöin velvollisuus perustella palkkaero.

Kun palkoista puhutaan, päästään käsiksi perusteettomiin palkkaeroihin. Tämän jälkeen palkkaukseen liittyviä epäkohtia kitketään laatimalla suunnitelma, aikataulu, budjetti ja seuranta. Tuloksena saadaan motivoituneemmat työntekijät, jotka tekevät parempaa tulosta – win-win -tilanne.

Työelämään siirtyvät vastavalmistuneet ovat avoimemmin kiinnostuneita palkoista kuin aiemmat sukupolvet. Nuorille palkka on puheenaiheena normaali arkipäivän asia. Omasta palkasta euroina puhuminen leviää pikkuhiljaa myös työelämässä pidempään olleiden keskuuteen. Palkan mystisyys häviää. Hyvä näin.

Mitä palkka-avoimuus oikeasti tarkoittaa?

Palkka-avoimuus on herättänyt tunteita ja puhetta puolesta ja vastaan, välillä kiivaastikin jo parin viime vuoden ajan. Tämä on toki hyvä asia. Palkka-avoimuuden määrittely puolin ja toisin on kuitenkin saattanut jäädä vähemmälle huomiolle. Yhteisen ymmärryksen löytämiseksi asian määritteleminen olisikin tärkeää.

Palkka-avoimuus tarkoittaa palkkapolitiikkaa, toteutettua palkkatasoa, palkkaosaamista ja palkan määräytymisperusteita.

Lisäksi nämä pitää kertoa ymmärrettävästi ja noudatettavien palkkausjärjestelmien tulee olla läpinäkyviä ja avoimia jokaiselle työntekijälle.

Palkkojen pakkojulkisuuden kanssa palkka-avoimuudella ei siis ole mitään tekemistä. Palkkojen julkisuutta on noudatettu valtiosektorin palkoissa jo pitkään ja nykyään moni it-alan yritys on vapaaehtoisesti ryhtynyt noudattamaan yrityskohtaista palkkojen julkisuutta. Tämä on hyvää kehitystä ja varmasti sopii ainakin osaan yrityksistä.

Kun yritys noudattaa palkka-avoimuutta, se saa siitä kilpailuetua. Työnantaja osoittaa, ettei sillä ole mitään salattavaa. Esimerkiksi kun rekrytointi-ilmoituksessa ilmoitetaan tehtävän alkupalkka tai edes palkkahaarukka, hakija tietää tehtävän vaativuudesta enemmän kuin pelkän tehtäväkuvauksen perusteella. Työnantajalta säästyy aikaa, kun tehtävään hakevat oikeasti potentiaaliset hakijat. Reilun työnantajan maine palkkauksessa tuo hyviä hakijoita, jotka ovat myös sitoutuneita. Työntekijöiden ja -hakijoiden yritys- ja toimialakohtainen palkkatietämys lisääntyy, kun palkkatason ilmoittaminen hakuilmoituksissa yleistyy.

Maan hallitus tuo piakkoin lausuntokierrokselle esitysluonnoksen palkka-avoimuuden lisäämiseksi. Tämä toivottavasti jatkaa ja lisää asiallista keskustelua aiheesta sekä ymmärrystä palkka-avoimuuden merkityksestä. Me TEKissä pidämme ääntä palkasta ja palkka-avoimuudesta ja toivomme, että mahdollisimman monet liittyvät joukkoomme. Palkka ja palkka-avoimuus pistävät miettimään työelämän oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Millaisen työelämän ja suomalaisen yhteiskunnan haluamme? Puutummeko epäkohtiin vai lakaisemmeko ne maton alle?

Blogin kirjoittaja Sirkku Pohja on työelämäasiantuntija Tekniikan akateemiset TEKissä. TEK on diplomi-insinöörien, arkkitehtien ja vastaavan tekniikan tai luonnontieteen yliopistokoulutuksen saaneiden etu- ja palvelujärjestö.