Palkka-avoimuus haastaa tunteet ja harhaluulot

Viime aikoina moni on avoimesti avannut somessa palkkansa ja kertonut, mistä se koostuu, miten palkka on kehittynyt ja onko siihen tyytyväinen. Etenkin yrittäjiltä avoin palkkapuhe tuntuu luonnistuvan, mutta onko työelämä vieläkään valmis avoimeen keskusteluun palkoista?

Suomi on jännä maa mitä tulee palkka-avoimuuteen. Toisaalta verotiedot ovat meillä julkisia ja jokaisen tulot voisi teoriassa käydä kuka tahansa tarkastamassa. Toisaalta työelämässä meiltä puuttuu aito avoin puhe palkoista. Muutamat yritykset ovat edelläkävijöinä avanneet palkkapolitiikkansa julkisuuteen asti ja kertovat jopa työpaikkailmoituksissa, minkälainen palkkahaarukka tehtävään kuuluu ja mistä palkka muodostuu.

Myös somessa on viime aikoina nähty enemmän kuin koskaan avointa keskustelua palkoista, mutta valitettavasti sekin puhe jää marginaaliseksi vaikka positiivista ja tervetullutta onkin.

Palkkaan liittyy nimittäin hurjasti tunnelatausta ja ennakkoluuloja. Omaa palkkaa vertaa väkisinkin muiden palkkaan, mikä aiheuttaa herkästi esimerkiksi kateutta, pettymystä, epävarmuutta, helpotusta tai jopa vahingoniloa. Riippuen siitä, mihin oma palkka asettuu vertailussa ystävien kesken tunteet voivat vaihdella häpeästä kateuteen: en kehtaa kertoa moninkertaista palkkaani tai toisin päin, hävettää kertoa miten vähän tienaan. Työpaikalla palkkojen esiin tuleminen taas saattaa aiheuttaa jopa vihaa ja katkeruutta, jos palkat eivät ole tasa-arvoisia. Tunneskaalat ovat laajat.

Yleisimmät harhaluulot palkkakehitykseen hämäävät

Jos työpaikalla ei puhuta avoimesti palkkakehityksestä ja siitä, mitkä kaikki asiat palkan muodostumiseen vaikuttavat, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja turhaa katkeruutta. Jokaisen työntekijän tulisi mielestäni ymmärtää, miten palkka muodostuu eri tehtävissä organisaatiossa, mitkä asiat – kuten koulutus, kokemus jne. – siihen vaikuttavat ja etenkin, miten itse voi omaan palkkaansa vaikuttaa. Usein tätä ei avoimesti kerrota, vaan koko palkkakeskustelua leimaa hähmäisyys ja suorastaan salatieteen maine. En usko, että tämä taktiikka palvelee ketään.

Moni työntekijä kuvittelee, että palkka kasvaa systemaattisesti vain koska työvuosia organisaatiossa tulee lisää. Osittain kyllä, mutta kyseessä on tuolloin lähinnä indeksikorotus, joka kaikille työntekijöille annetaan tietyin väliajoin. Muuten palkan korottaminen työnantajan vinkkelistä tarkoittaa, että työntekijä on suoriutunut tehtävästään erinomaisen hyvin ja työnantaja haluaa palkita tästä, vastuu on merkittävästi kasvanut tai tehtävät merkittävästi muuttuneet. Toisinaan vastuu kasvaa eikä palkka seuraa perässä. Jotain konkreettista kehitystä tai muutosta työssä kuitenkin on täytynyt tapahtua sen sijaan, että katsottaisiin pelkkiä kilometrejä.

Monelle näiden tosiasioiden ymmärtäminen on väkisinkin haastavaa, jos työpaikalla ei puhuta avoimesti, miten palkka muodostuu ja miten omaan palkkaan voi pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan.

Organisaatiot tuntuvat pelkäävän palkka-avoimuutta nimenomaan siksi, että näiden mahdollinen epätasa-arvoinen palkkapolitiikka paljastuisi, mutta unohtavat yhtälöstä yksilölle tärkeän näkökulman joka liittyy nimenomaan omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Yhtä tärkeää kuin ymmärtää, miksi ja miten palkka muodostuu on kokemus siitä, että asiaan voi jotenkin vaikuttaa.

Miten sinun työpaikallasi puhutaan palkoista vai puhutaanko ollenkaan?