Näin selvisin työuupumuksesta

Työuupumus koskettaa monia – mutta on lohdullista kuulla, että siitä voi myös selvitä. Nina Nores-Syvänen löysi uupumuksen kautta uuden merkityksellisyyden uralleen.

Nina Nores-Syvänen koki vakavan työuupumuksen vuonna 2013. Työterveysneuvottelussa esimiehet suhtautuivat nihkeästi Ninan ehdotuksiin työn muokkauksesta. Lääkäri totesi Ninan ongelmat työperäisiksi, mutta työnantaja näki syyn hänen ylemmän AMK:n opinnoissaan.

– Työmäärääni luvattiin vastahakoi­sesti pienentää. Koin työnantajan pitävän tilannettani välttämättömänä pahana, joka piti vain saada pois päiväjärjestyksestä. Pelkäsin, että vastuu­alueeni palautettaisiin pian uupumusta edeltäneelle tasolle. Jäin opintovapaalle. Opinnot etenivät hyvin, ja toivuin työuupumuksesta, Nina Nores-Syvänen muistelee.

Opintojen päätyttyä Nina palasi töihin helmikuussa 2015. Hänen toiveenaan oli löytää uuden tutkinnon mukainen työ. Se ei kuitenkaan onnistunut.

– Stressioireet palasivat, ja jouduin taas sairauslomalle. Esimiehet olivat vaihtuneet, ja työterveysneuvotteluissa minulle ehdotettiin siirtymistä tiimiin, jossa työ olisi selkeämmin rajattua. Minulle sanottiin myös, että voisin tulla keskustelemaan, jos työ alkaisi kuormittaa liikaa. Luvattiin, ettei työ vaarantaisi  terveyttä, Nores-Syvänen kertoo.

Uusia tuulia työpaikalla

Uudessa tiimissä Nina koki hallitsevansa työnsä. Hän koki jopa työn imua ja alkoi miettiä työpaikan kehittämistarpeita.

– Kysyin työnantajaltani, voisinko osallistua työhyvinvointia koskevien asioiden käsittelyyn, koska olin ylemmän AMK:n opinnoissa keskittynyt näihin kysymyksiin. Se ei käynyt. Syksyllä 2015 sain Työhyvinvointikortin koulutuksen päätökseen. Tein työpaikkaani koskevan tehtävän, josta kerroin esimiehille ja henkilöstöhallinnolle. Se ei kiinnostanut, vaikka työhyvinvoinnin edistäminen onkin kaikkien etu. Olin kuvitellut, että työnantajani arvostaisi aloitteellisuuttani.

Työntekijöitä siirrettiin Ninan tiimistä toiseen työryhmään, ja yhä useampi lähti muihin tehtäviin kuka samalle, kuka toiselle työnantajalle. Uusia työntekijöitä rekrytoitiin ja prosessit perehdyttämisineen kestivät pitkään. Vaikka Nina oli todennut työnantajalle, ettei työn määrää voi lisätä, hänen vastuualueitaan lisättiin. Väsyminen sekä lamaantuminen vaanivat kulman takana, kun kiireelliset työtehtävät ja niiden mukanaan tuomat keskeytykset tekivät päivistä pirstaleisia eikä aika tahtonut riittää millään.

– Työuupumuksen kierteessäni raskainta ei ollut itse uupumus, vaan työnantajan vähättelevä suhtautuminen terveyteeni, kuormituksen kokemukseeni ja uratoiveisiini. Koin olevani pelkkä numero ja kertakäyttötavara, Nina kertoo.

Työn ilo särkyi

Kun uupumuskierre oli tullut tiensä päähän, Nina irtisanoutui työstään tietämättä tulevasta. Hän aloitti psykoterapeutin opinnot ja haluaa auttaa nyt muita.

– Tulevaisuuden rakentaminen on yksi hyvin tärkeä osa meidän jokaisen elämää. Ihmisellä pitää olla toivoa, ajatuksia tulevaisuudesta ja merkityksellisyyden tunne. Työuupumuksesta väitellyt Jari Hakanen puhuu työn tuunaamisesta. Aina työtään ei saa tuunattua riittävästi. Yritin kerta toisensa jälkeen saada vaikutettua työhöni siinä onnistumatta. Valta ei ollut minulla, jolloin työn ilo särkyi, Nina sanoo.

Nyt Nina on alkanut itse viljellä sanaparia tulevaisuuden tuunaaminen. Kun tulevaisuus näyttää valoisammalta, nykyhetken koettelemuksia on helpompi sietää.

– Itselläni tulevaisuudennäkymät vaikuttivat vahvasti mielialaan. Kun oli toivoton olo tulevaisuuden suhteen, alkoivat masennusoireet. Vastaavasti sain paljonkin puhtia toimia tilanteeni eteen, kun uskoin, että toimintani vei kohti parempaa tulevaisuutta.

Merkityksellisyyden kokemisesta Ninalle tulee tunne, ettei hän elänyt uupumusprosessiaan turhaan. Merkityksellisyyttä Ninan elämään tuo muun muassa se, että hän jakaa kokemustaan muille. Nina ei olisi kuitenkaan pystynyt toipumaan kokemuksestaan ilman psykoterapiaa. Ilman sitä hän olisi saattanut menettää työkykynsä lopullisesti. Tärkeitä olivat myös puolison ja ystävien tuki.

– Nyt tuon vaiettuja asioita esille; esimerkiksi työolot, joihin ei voi riittävästi vaikuttaa. Olen lukenut paljon uupumuksesta ja jaan mielelläni tietoa, jota olen hankkinut. Olen jo psykoterapiaopintoihin liittyvässä asiakastyössäni kohdannut työuupumuksen kokeneita, Nina sanoo.

Vaikka Nina on päässyt elämässään eteenpäin uupumuksen jälkeen, kyynisyys ei katoa. Luottamus työnantajia kohtaan on saanut kovan kolauksen.

– Työuupumus on tyrmäävä kokemus ilman esimiehen ja työnantajan tukea. Siinä on kuitenkin kyse henkilön terveydestä eli kevytkenkäiseen suhtautumiseen ei ole varaa. Suomessa on aivan liikaa uupuneita, ja tämä vaikuttaa jo kansantalouteenkin. Minulla on näkemystä opintojeni ja ehkä eniten juuri kokemani vuoksi siitä, miten uupuneita tulisi tukea. Jokainen uupumuskokemus on kuitenkin yksilöllinen, Nina Nores-Syvänen painottaa.

Eteenpäin elämässä uupumuksen jälkeen:

- Mieti millä keinoilla voit vaikuttaa omaan tilanteeseesi.

- Kirjoita paha olo ja tuntemuksesi ulos > Näin voit tarkastella tilannetta ikään kuin ulkopuolisena.

- Perehdy työuupumukseen liittyvään tutkimustietoon. Osa uupumuskirjoista keskittyy usein pelkkään itsehoitoon – se voi ruokkia uupuneen syyllisyydentuntoja. Oikea tutkimustieto painottaa työoloja ja niihin vaikuttamisen tärkeyttä.

- Haali itsellesi mielekästä tekemistä.

- Haaveile ja unelmoi uusista asioista.

- Tuunaa tulevaisuutesi: aseta itsellesi tavoitteita ja kulje vähitellen niitä kohti.

- Rakenna itsesi ja työurasi uudestaan: listaa asiat jotka sinua kiinnostavat ja luo tulevaisuutesi ura kiinnostuksen kohteidesi pohjalta.

- Yritä pohtia, mitä voit oppia kokemastasi ja mitä voit ehkä opettaa muillekin.

- Hae ammattiapua, josta koet hyötyväsi. Joidenkin työnantajien sairausvakuutukset saattavat korvata psykoterapiaa. Lisäksi on esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapia. Myös työterveyshuolto saattaa tarjota hyvää keskusteluapua.

- Pyri pitämään kiinni normaalista arjesta niin pitkälle kuin se on mahdollista – omat voimavarasi huomioiden.

www.noreni.net

Lähde: Työ Terveys Turvallisuus -lehti