Missä menee raja organisaation korona-viestinnässä?

Moni organisaatio tuskailee paraikaa korona-viestinnän kanssa: mitä sanoa, kenelle ja miten? Etenkin henkilöstölle pitäisi viestiä, mutta mikä on riittävästi ja mikä taas liikaa viestintää aiheesta, josta muutenkin puhutaan koko ajan?

Ensimmäiset viikot koronan aiheuttaman etätyöpakon ja sosiaalisen etääntymisen kanssa ovat nyt takana päin ja sama meno jatkuu monella työpaikalla vielä ainakin toukokuulle. Alkushokista aletaan jo toeta ja työ mukautuu yllättäviin olosuhteisiin.

Henkilöstölle on varmasti viestitty koronasta jo monestakin näkökulmasta. Alkuvuodesta moni organisaatio päivitti tiuhaan sisäisiä kanaviaan korona-tilanteesta niin muuttuvien matkustusohjeiden kuin hygieneiankin näkökulmasta. Tällä hetkellä etenkin vallitsevan tilanteen vaikutuksista fyysiseen läsnäoloon työpaikalla, terveyteen ja turvallisuuteen on ehditty kertoa työntekijöille sekä tuettu etätyön järjestämisen kanssa.

Liika on liikaa – viestinnässäkin

Mistä siis vielä tulisi viestiä nyt kun työ on pikku hiljaa siirtynyt uusiin uomiinsa, media on edelleen pullollaan vinkkejä, uutisia, rajoituksia ja kehotuksia koronaan liittyen ja mediaa kulutetaan enemmän kuin aikoihin? Kuinka paljon omalle henkilöstölle olisi syytä tarjota vinkkejä etätyöhön, ergonomiaan tai vaikkapa henkiseen hyvinvointiin liittyen?

Veikkaan, että monessa organisaatiossa korona-viestintä vasta käynnistelee pyöriään: huoli henkilöstön hyvinvoinnista on kasvanut ja tukea halutaan antaa. Kuitenkin kannattaisi miettiä, mikä on liikaa ja mitä organisaation viestinnältä etenkin juuri nyt odotetaan. Vinkit pitää rutiineista kiinni ja huolehtia omasta palautumisesta voivat alkaa nopeasti tursuta yli – niitä kun on mediakin pullollaan – joten miksi niin moni organisaatio kokee roolikseen alkaa holhota työntekijöitään viestinnällään? Holhoamiselta se nimittäin alkaa tuntua siinä kohtaa kun luet kolmatta kertaa intrasta vinkit käsien oikeaoppiseen pesuun tai työpisteen säätämiseen.

Henkilöstön tarpeen pitäisi ohjata sisäistä korona-viestintää

Lopulta viestinnän tarpeessa tullaan koronankin näkökulmasta hyvin lähelle yksilön tärkeimpiä prioriteetteja: miten käy toimeentulolleni. Jos jotain tässä hetkessä kaivataan, on johdon näkymistä organisaatioiden korona-viestinnässä: tilannekuvaa, rauhoittelevaa mutta realistista otetta ja näkemystä ja kannustusta siihen, miten tästä kriisilimbosta tullaan ulos ehjinä. Tai millä vaurioilla. Kun on kyse ihmisten palkkatuloista ja sen mahdollisesta vaarantumisesta tai edes sen riskin olemassa olosta – josta monessa organisaatiossa juuri nyt on kyse – happihyppelyvinkit tuntuvat vääjäämättä epärelevanteilta.

Jokaiselle viestille on aikansa ja paikkansa, joten jos jotain nyt kannattaa organisaatioissa miettiä, on juuri tuota ajoitusta ja kohderyhmän eli henkilöstön odotuksia. Ketään ei jaksa kiinnostaa hyvinvointivinkit ikuisuuksia, joten huomio kannattaa kiinnittää oleelliseen ja tarjota tietoa, jota henkilöstö etsii ja janoaa. Kysymällä henkilöstöltä suoraan pääsee helposti alkuun, jos muita keinoja tarpeiden selvittämiseen ei ole. Olettaminen ja muiden mallin sokea seuraaminen ei anna parasta lopputulosta juuri teidän organisaatiossa.

Toinen asia, johon tässä kohtaa, kun työskentely poikkeusoloissa alkaa jo sujua, kannattaisi kiinnittää huomio on tulevaan varautuminen: jos ei vielä, niin jossain kohtaa teidänkin organisaatiossa ja tiimissä tulee ensimmäiset korona-tapaukset vastaan. Miten silloin toimitaan ja mitä voidaan viestiä? Hyvinvointivinkkien sijaan tuossa olisi todellinen pähkinä purtavaksi monelle organisaatiolle.

Onko teillä sisäinen viestintä toiminut toivomallasi tavalla korona-kriisin aikana?