Aivotutkimus suuntautui työelämään
Tutkijat selvittävät parhaillaan, miten aivot synkronoituvat yhteistyön aikana. Aivojen synkronoitumista tutkitaan EEG:n avulla.
Mitä hyötyä empatiasta on, jos ongelmia ratkotaan yhdessä? Entä mitä aivoissa tapahtuu, kun empatia toimii? Helsingin yliopiston HUMEX -projektissa tutkitaan empatian aivomekanismeja, ja sen merkitystä työhön liittyvissä vuorovaikutustilanteissa.
Tähän mennessä HUMEX-projektissa on tutkittu empatiaa, yhteistyötä ja aivojen synkronoitumista virtuaalitodellisuudessa, chatin kautta tapahtuvaa ongelmanratkaisua sekä työtiimien vuorovaikutusta. Kyseessä on kaksivuotinen, kolmen yliopiston ja kymmenen partneriyrityksen tutkimusprojekti, jossa ovat Helsingin yliopiston lisäksi mukana Aalto-yliopisto ja Oulun yliopisto.
HUMEX-projektin viimeisiin kuuluvassa kokeessa mitataan kahden ihmisen aivojen synkronoitumista yhteistyötehtävän ja luonnollisen, kasvokkain käydyn keskustelun aikana.
– Aivojen synkronisoitumisella tarkoitetaan sitä, että joskus yhteistyön aikana ihmisten aivojen rytminen toiminta tietyillä taajuuskaistoilla tahdistuu. Vähän samaan tapaan kuin yleisön aplodit riittävän pitkään kestäessään, HUMEX-projektin johtaja Katri Saarikivi Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä sanoo.
– Suomen kielessä on sellainen sanonta kuin samalla taajuudella oleminen. Me tutkimme, ennustaako tämä synkkautuminen yhteistyön onnistumista ja empatiaa, ja näkyykö aivosynkka ihmisten kokemuksessa yhteistyön sujuvuudesta.
Tutkimus lähelle tosielämää
Tutkimus on suunniteltu yhdessä lakipalveluyritys Fondian kanssa, ja se toteutetaan heidän tiloissaan. Koehenkilöparit muodostetaan yrityksen työntekijöistä ja mahdollisten asiakasyritysten päättäjistä. Kokeessa tutkitaan eri yritysten edustajien välistä vuorovaikutusta.
– Aivotutkimuksen tekeminen tämänkaltaisissa todellisissa työtilanteissa on kiinnostavaa, sillä siinä saa miettiä tutkimuksen toteuttamista ja tiedon rakentamista aivan uudesta näkökulmasta, projektissa työskentelevä tutkijatohtori Silja Martikainen valottaa.
– Kun tutkimusta tuodaan lähemmäs tosielämää, saadaan ehkä kuvaavampaa tietoa, ja tuloksia voidaan helpommin myös soveltaa.
Oman haasteensa tutkimukseen tuo tosielämän tilanteiden monimutkaisuus. Laboratorio-olosuhteissa esimerkiksi ympäristön piirteitä on helpompi kontrolloida, jolloin voidaan varmemmin sanoa, mistä tutkimuksessa esiin tulevat vaikutukset johtuvat.
– Labran ulkopuolella tutkimuksen tekeminen on taiteilua sen välillä, mitä kontrolloidaan, ja minkä annetaan olla luonnollista, väitöskirjaansa projektissa tekevä Valtteri Wikström kertoo.
– Olemme tässä projektissa kehittäneet uusia tapoja hyödyntää kannettavaa mittausteknologiaa, jolloin päästään mittaamaan sinne, missä vuorovaikutus oikeasti tapahtuu. Toisaalta olemme myös luoneet menetelmiä, joilla vuorovaikutuksen laatua voidaan mitata, eli tuoda vähän säännönmukaisuutta ja yhteismitallisuutta tosielämän vuorovaikutuksen tutkimukseen, Wikström kuvaa.
Projektin tulokset tulevat kaikkien käyttöön
Projektissa on kehitetty viimeisen vuoden aikana neljä erilaista tehtävää vuorovaikutuksen laadun mittaamiseen erilaisissa ympäristöissä. Yksi on räätälöity virtuaalitodellisuuteen, toinen chat-ympäristöön, kolmas videoneuvotteluun ja neljäs kasvokkain tapahtuvan yhteistyön onnistumisen mittaamiseen.
Lisäksi projektissa on kehitetty kyselytyökalu, jonka avulla voidaan mitata tiimien vuorovaikutuksen laatuun ja yhteistyön onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Kaikki menetelmät julkaistaan avoimesti, joten niitä pääsee kuka tahansa halutessaan hyödyntämään projektin päätyttyä.
Fondian Janne Ala-Sippola on ollut alusta asti kokeen suunnittelussa mukana.
– Fondiaa kiinnostaa se, minkälaiset tekijät vaikuttavat yhteistyön syntymiseen, ja erityisesti, mikä ensimmäisessä tapaamisessa entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa on tärkeää. Tätä päästään nyt aivotutkimuksen keinoin selvittämään, Ala-Sippola kuvaa.
– Tämänkaltainen koe ei ole ihan sitä, mitä yritysten tekemät tutkimukset tyypillisesti ovat. Mehän tässä pyydämme potentiaalisia asiakkaita vetämään EEG-myssyn päähän ja tekemään palikkatehtävää Fondian työntekijän kanssa. Ei ihan tyypillinen ensikohtaaminen, Ala-Sippola nauraa.
– Meistä on kuitenkin todella innostavaa, että päästään tekemään jotain aivan uutta, ja rakentamaan tietoa siitä, miten ihmiset voisivat paremmin ymmärtää toisiaan.
Lähteet ja lisätiedot: Helsingin yliopisto. Aalto-yliopisto ja Oulun yliopisto
