Työaikaa vai varallaoloa?
Työtuomioistuin katsoi ratkaisussaan 2019:91, että varallaoloaika tuli lukea työajaksi, koska työntekijä oli varalla ollessaan kiinteästi työhönsä sidottu.
Varallaolo tarkoittaa työntekijän velvollisuutta olla tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan, mutta siitä maksetaan erillinen korvaus. Jos työntekijä kutsutaan varallaoloaikana työhön, siihen käytetty aika on työaikaa ja voi johtaa myös ylityön syntymiseen.
Tapauksessa oli kyse sairaankuljettajasta, jonka työvuoro kesti kerrallaan 24 tuntia. Työnantaja katsoi osan työvuoron tunneista varallaoloksi, josta maksettiin vain varallaolokorvaus. Työntekijän mielestä koko työvuoro tuli katsoa työajaksi, koska hän ei pystynyt silloin oleskelemaan muualla kuin työpaikallaan.
Varallaoloaika luetaan työajaksi, jos työntekijä on tuona aikana samalla tavalla työhönsä sidottu kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. Sidonnaisuudessa arvioidaan valmiusaikaa, eli työnantajan edellyttämää aikaa, jonka kuluessa työntekijän on kutsun saatuaan oltava työn ääressä. Jos valmiusaika on niin lyhyt, ettei työntekijällä käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin oleskella työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, varallaoloaika katsotaan yleensä työajaksi.
Tapauksessa työnantaja ei ollut antanut kirjallisia ohjeita valmiusajasta eikä määrännyt työntekijöitä olemaan tietyssä paikassa työvuoronsa aikana. Työnantaja oli kuitenkin sitoutunut tuottamaan välittömään valmiuteen perustuvaa ensihoitopalvelua sairaanhoitopiirille ja mainosti ambulanssiensa olevansa välittömässä toimintavalmiudessa. Työtuomioistuin katsoi, että lähtövalmiusaika ja työtehtävän luonne eivät tosiasiassa mahdollistaneet oleskelua muualla kuin työpaikan välittömässä läheisyydessä. Varallaoloaika katsottiin työajaksi.
Tuomio muistuttaa siitä, että varallaolojärjestelyissä ratkaisevaa on työntekijän tosiasiallinen sidonnaisuus tiettyyn valmiusaikaan ja sitä kautta työntekopaikkaansa – ei se, onko työnantaja nimenomaisesti määrännyt työntekijän viettämään varallaoloajan työpaikalla tai sen läheisyydessä. Vuoden 2020 alussa voimaan tuleva työaikalaki ei aiheuta muutoksia tähän sääntöön. Aidossa varallaolossa kyse on eräänlaisesta hälytysvalmiudesta, jonka aikana työntekijä voi viettää lähtökohtaisesti vapaa-aikaansa haluamallaan tavalla, mutta vapaa-aika voi keskeytyä työtehtävien niin vaatiessa. Mitä lyhyempi on se aika, jonka kuluessa työntekijän on työkutsun saatuaan ryhdyttävä työhön, sitä enemmän varallaolo tosiasiallisesti sitoo työntekijän tiettyyn paikkaan ja sitä helpommin varallaoloaika katsotaan työajaksi.
