Syrjintä ammattiyhdistystoiminnan perusteella
Korkein oikeus arvioi ennakkopäätöksessään KKO:2024:47 sitä, oliko työnantaja tarjonnut työntekijöille ylimääräisen taloudellisen edun ja oliko edun tarjoaminen ylityökiellon aikana ylityötä tekeville työntekijöille ollut ylityökieltoa noudattaneita työntekijöitä syrjivää. Korkeimman oikeuden mukaan työnantaja oli syrjinyt menettelyllään ylityökiellossa olleita työntekijöitä heidän ammattiyhdistystoimintansa perusteella ja oli siten velvollinen suorittamaan heille yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä.
Korkeimman oikeuden arvioitavana oli ensinnäkin kysymys siitä, oliko yhtiö tarjonnut ylityötä tehneille työntekijöille ylimääräisen taloudellisen edun. Toiseksi asiassa arvioitiin sitä, oliko asiassa syntynyt olettama syrjinnästä välittömästi tai välillisesti ammattiyhdistystoiminnan perusteella, ja mikäli syrjintäolettama oli syntynyt, oliko yhtiö kyennyt osoittamaan, että syrjinnän kieltoa ei ollut rikottu. Lisäksi asiassa oli kysymys kyseisten työntekijöiden oikeudesta yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen ja vahingonkorvaukseen.
Työntekijät olivat jäseninä ammattiliitossa, joka oli julistanut ylityökiellon tietylle ajanjaksolle. Ylityökiellon aikana työnantaja oli tarjonnut osalle työntekijöistä mahdollisuuden tehdä viikonloppuna ylityötä urakkatyönä, josta oli maksettu laskennallisen tuntipalkan ja ylityökorvauksen lisäksi sunnuntaityökorvausta ja viikkolepokorvausta, vaikka ylityötä ei ollut tehty sunnuntaina. Korkein oikeus katsoi, että ylityö oli tarjottu tehtäväksi lauantaina niin sanottuna laskennallisena tuplavuorona, jolloin sunnuntaityö- ja viikkolepokorvaukset katsottiin ylimääräiseksi taloudelliseksi eduksi. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että työnantaja oli tarjonnut ylimääräisen taloudellisen edun niille työntekijöille, jotka olivat suostuneet työskentelemään ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana.
Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella ammattiyhdistystoiminnan perusteella. Syrjintä voi olla yhdenvertaisuuslain mukaan joko välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin toista, tai välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste, tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella ilman asianmukaista ja hyväksyttävää perustetta.
Korkein oikeus katsoi, että yhtiö oli tarjonnut ylityötä ylimääräisin taloudellisin eduin tietyn toimipaikan työntekijöille näennäisesti yhdenvertaisesti erottelematta ammattiliittoon kuulumattomia ja kuuluneita työntekijöitä. Koska ylityötarjouksen hyväksyminen olisi kuitenkin rikkonut ammattiliiton julistamaa ylityökieltoa, olisi se saattanut ylityökiellon velvoittamat työntekijät tosiasiallisesti epäedullisempaan asemaan kuin ammattiliittoon kuulumattomat työntekijät. Yhtiö oli näin tarjoamalla ylimääräisen taloudellisen edun asettanut ammattiliittoon kuuluvat työntekijät muihin ylityötä tehneisiin työntekijöihin nähden epäedullisempaan asemaan. Edellä sanotun perusteella korkein oikeus päätyi siihen, että asiassa oli syntynyt olettama välillisestä syrjinnästä ammattiyhdistystoiminnan perusteella.
Yhdenvertaisuuslain nojalla syrjintäolettama on kuitenkin kumottavissa osoittamalla, että ylimääräisen edun maksamiselle ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana on ollut hyväksyttävä tavoite, ja että ylimääräisen edun maksaminen on ollut asianmukainen ja tarpeellinen keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Korkein oikeus totesi, että yhtiöllä oli sinänsä ollut hyväksyttävä liiketaloudellinen tavoite teettää ylityötä purkaakseen lakon aiheuttanutta tuotetoimitusten ruuhkaa ja helpottaakseen sesonkiluonteista kiirettä. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei yhtiö ollut osoittanut, että ylimääräisen edun maksaminen ylityötä tehneille työntekijöille olisi perustunut välttämättömään tarpeeseen saada ylityönä teetetty työ suoritetuksi juuri kyseisenä ajankohtana, ja että erilainen kohtelu olisi ollut siihen nähden oikeasuhtaista. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei yhtiö ollut osoittanut, että syrjinnän kieltoa ei olisi rikottu.
Syrjinnän kohteeksi joutuneella työntekijällä on yhdenvertaisuuslain nojalla oikeus saada hyvitys työnantajalta. Korkein oikeus katsoi, että yhtiö oli velvollinen suorittamaan työntekijöille hyvitystä, jonka määrä 1 000 euroa työntekijää kohden oli korkeimmassa oikeudessa riidaton. Sen sijaan työntekijöille ei katsottu aiheutuneen yhtiön menettelystä taloudellista vahinkoa, ja heidän vahingonkorvausvaatimuksensa hylättiin. Korkeimman oikeuden mukaan työntekijöille ei ollut aiheutunut yhtiön toimenpiteiden perusteella taloudellista vahinkoa, sillä normaalitilanteessa yhtiö ei olisi ryhtynyt lainkaan noudattamaan syrjivää menettelyä, eikä olisi maksanut ylimääräistä taloudellista etua kenellekään työntekijöistä.
