Palkkaharmonisointi ja tasapuolisen kohtelun velvoite liikkeen luovutustilanteessa

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2024:9 oli kyse palkkaharmonisoinnista ja työnantajan tasapuolisen kohtelun velvoitteen täyttymisestä liikkeen luovutustilanteessa.

Työnantajana toimivan sairaanhoitopiirin palvelukseen oli siirtynyt liikkeen luovutuksella ensihoitajia, joiden palkka oli ollut korkeampi kuin jo sairaanhoitopiirin palveluksessa olleiden ensihoitajien, jotka tekivät samaa tai samanarvoista työtä. Erisuuruista palkkaa oli maksettu liikkeen luovutuksen 1.1.2014 jälkeen 16.8.2019 asti.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko sairaanhoitopiiri noudattanut työsopimuslain edellyttämää tasapuolisen kohtelun velvoitetta, kun samaa tai samanarvoista työtä tehneille ensihoitajille oli maksettu erisuuruista palkkaa edellä mainitulla noin viiden ja puolen vuoden mittaisella ajanjaksolla.

Tasapuolisen kohtelun velvoite

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön linjan mukaisesti työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoite merkitsee palkkauksen osalta sitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka ja että palkan määräytymisperusteiden samassa tai samanarvoisessa työssä on oltava yhteneväiset. 

Tapauksessa ensihoitaja A sekä liikkeen luovutuksella siirtyneet, korkeampaa palkkaa saaneet, ensihoitajat B ja C olivat sairaanhoitopiirin palveluksessa ollessaan tehneet samaa tai samanarvoista työtä. B:n ja C:n palkka aiemmassa työsuhteessa oli ollut korkeampi kuin heidän tehtäväkohtainen palkkansa sairaanhoitopiirin palveluksessa. B:lle oli maksettu liikkeen luovutuksesta alkaen entisen palkan ja uuden tehtäväkohtaisen palkan erotusta niin sanottuna kiinteänä lisänä 389,38 euroa kuukaudessa ja C:lle 239,74 euroa kuukaudessa, minkä avulla heidän saavuttamansa palkkataso aiemman työnantajan palveluksessa oli säilytetty.

Sairaanhoitopiiri oli 1.5.2014 lähtien ryhtynyt noudattamaan kaikkien ensihoitajien osalta kunnallista virka- ja työehtosopimusta (KVTES). Kaikkien samaa työtä tekevien ensihoitajien tehtäväkohtainen palkka oli tämän jälkeen määritelty yhdenmukaisesti, mutta palkkaerot olivat yhä säilyneet edellä mainittujen palkanlisien maksamisen takia.

Liikkeen luovutusta koskevan sääntelyn mukaisesti, liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle. Sairaanhoitopiirillä on siten ollut velvollisuus säilyttää B:n ja C:n aiemmat työsuhteisiin perustuneet etuudet.

Korkein oikeus totesi, että liikkeen luovutus on alun perin ollut hyväksyttävä syy palkkaerojen syntymiselle, mutta tästä huolimatta työnantajan tulee mahdollisuuksiensa mukaan ryhtyä toimenpiteisiin palkkaerojen poistamiseksi kohtuullisessa ajassa. Tasapuolisen kohtelun velvoitteen toteuttamisen arvioinnissa otetaan huomioon myös työnantajan mahdollisuudet palkkauksen yhdenmukaistamiseen.

Toimenpiteet palkkaerojen poistamiseksi

Korkein oikeus katsoi sairaanhoitopiirin noudattaneen johdonmukaisesti 1.5.2014 jälkeen kaikkien työntekijöiden osalta KVTES:n palkkausperusteita, jolloin työntekijöiden tehtäväkohtainen palkkaus oli määritelty yhdenmukaisesti.

Sairaanhoitopiiri oli ryhtynyt palkkaharmonisointiin tähtääviin konkreettisiin toimenpiteisiin kesällä 2016, jolloin harmonisointisuunnitelma oli hyväksytty. Neuvottelut palkkaeroja pienentävien palkankorotusten kohdentamisista olivat johtaneet harmonisointiohjelmaan, jota ryhdyttiin toteuttamaan 1.1.2019 alkaen. Sairaanhoitopiirin pyrkimys palkkaerojen poistamiseksi virka- ja työehtosopimuskausittain tapahtuvin neuvotteluin katsottiin ymmärrettäväksi menettelytavaksi ottaen huomioon sairaanhoitopiirin taloudellisten voimavarojen rajallisuus.

Käräjä- ja hovioikeus olivat katsoneet oikeuskäytäntöön viitaten, että kohtuullisena harmonisointiaikana on yleensä pidettävä enintään noin kahden vuoden aikaa. Korkein oikeus kuitenkin totesi, ettei aiemmasta oikeuskäytännöstä ole johdettavissa mitään täsmällistä yleisesti hyväksyttävissä olevaa enimmäisaikaa, jonka kuluessa palkkaerojen harmonisointi tulisi toteuttaa. Kohtuullinen aika on arvioitava kokonaisarvioinnilla huomioiden kunkin tapauksen olosuhteet. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2004:13 työnantajan palveluksessa oli vielä 16 vuotta liikkeen luovutuksen jälkeen palkkaeroja, johon työnantajalla katsottiin kuitenkin olevan hyväksyttävä syy. Ratkaisussa KKO 2013:10 työnantajan katsottiin yhtenäistäneen kohtuullisessa ajassa palkkauksen ehdot, kun palkat oli saatu harmonisoitua kahdessa vuodessa. Sen sijaan työtuomioistuimen kahdessa ratkaisuissa (TT 2011-29 ja TT 2018-18) eripalkkaisuus oli jatkunut noin 5-6 vuoden ajan, mutta suunnitelmat palkkaerojen poistamiseksi katsottiin riittämättömäksi ja työnantajien rikkoneen tasapuolisen kohtelun velvoitetta.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa palkkaeroja ensihoitajien välillä ei ollut saatu vielä kokonaan poistettua noin viiden ja puolen vuoden pituisessa ajassa, eikä asiassa ollut varmuudella pääteltävissä, milloin erot olivat kokonaan poistuneet. Korkeimman oikeuden mukaan tämä näkökulma olisi puoltanut johtopäätöstä siitä, että sairaanhoitopiiri olisi laiminlyönyt velvollisuutensa palkkaerojen poistamiseksi ja siten tasapuolisen kohtelun velvoitteen noudattamisen.

Toisaalta asiassa oli huomioitava sairaanhoitopiirin ryhtyminen toimenpiteisiin palkkaharmonisoinnin toteuttamiseksi ja palkkaerojen suunnitelmallinen pienentäminen. Sairaanhoitopiiri oli ryhtynyt vuosina 2016-2019 edellä mainittuihin toimenpiteisiin, joilla palkkaeroja oli ryhdytty poistamaan 1.1.2019 alkaen. Myös sairaanhoitopiirin harmonisointiohjelmaa palkkaerojen poistamiseksi pidettiin uskottavana.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Sekä käräjä- että hovioikeus katsoivat, että sairaanhoitopiiri oli rikkonut tilanteessa tasapuolisen kohtelun velvoitetta ja määräsivät sairaanhoitopiirin suorittamaan A:lle palkkavahinkona yhteensä 39.693,05 euroa korkoineen 1.1.2014-16.8.2019 väliseltä ajalta.

Korkein oikeus päätyi kuitenkin eri lopputulokseen. Korkeimman oikeuden mukaan sairaanhoitopiiri ei ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan pyrkiä mahdollisuuksiensa mukaan poistamaan palkkaeroja eikä se ollut kanteessa tarkoitettuna aikana menetellyt vastoin tasapuolisen kohtelun velvoitetta vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttävällä tavalla. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja hylkäsi ensihoitaja A:n kanteen. Sairaanhoitopiiri vapautettiin kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta voidaan tulkita, että työnantajan konkreettisilla suunnitelmilla ja siten riittävillä toimenpiteillä palkkaerojen pienentämiseksi voidaan osoittaa pitkänkin ajan jatkuneiden palkkaerojen poistamisen pyrkimys. Vaikka palkkaeroja ei ollut tapauksessa saatu vielä kokonaan poistettua noin viiden ja puolen vuoden pituisessakaan ajassa, korkein oikeus antoi painoarvoa konkreettisille toimille palkkaharmonisoinnin toteuttamiseksi. Nämä toimenpiteet katsottiin sairaanhoitopiirin osalta riittäviksi ottaen huomioon kyseisen tapauksen olosuhteet.