KKO antoi 18.10.2018 kolme ratkaisua työsopimuksen irtisanomisesta liikkeen luovutuksen yhteydessä. Kaikissa ratkaisuissa katsottiin, että irtisanomiset olivat perusteettomia.

Ratkaisut 2018:64, 2018:65 ja 2018:66 koskivat erityyppisiä muutostilanteita. Yhdessä oli kysymys koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan palveluntarjoajan vaihtumisesta. Kaupungin ja B ry:n välinen sopimus iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisestä päättyi ja kaupunki solmi C ry:n kanssa sopimuksen, jonka nojalla C ry ryhtyi järjestämään iltapäiväkerhotoimintaa. Kaksi muuta tapausta koskivat tilanteita, joissa kuntayhtymän tai kaupungin ja ulkopuolisen yrityksen välillä oli ollut ostopalvelusopimus, jonka nojalla yritys järjesti tehostetun palveluasumisen palveluja. Molemmissa tapauksissa järjestelyt muuttuivat niin, että kuntayhtymä ja kaupunki ryhtyivät itse hoitamaan palveluja ulkopuolisen yrityksen sijaan.

Kaikissa tapauksissa kantajina oli työntekijöitä, jotka olivat työskennelleet palvelusta aiemmin vastanneen tahon palveluksessa ja joita ei ollut otettu palvelua jatkaneen tahon palvelukseen. Kantajat katsoivat, että käsillä oli ollut liikkeen luovutus ja että palvelua jatkaneet tahot olivat perusteettomasti päättäneet heidän työsuhteensa.

Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukainen liikkeen luovutus on kyseessä silloin, kun tietty liiketoiminta tai sen toiminnallinen osa luovutetaan työnantajalta toiselle, joka jatkaa saman tai samanlaisen toiminnan harjoittamista keskeytyksettä. Liikkeen luovutusta koskeva sääntely on pakottavaa. Jos tietty muutostilanne täyttää liikkeen luovutuksen kriteerit, kaikki luovutettavan toiminnan parissa pääasiassa työskentelevät työntekijät siirtyvät suoraan lain nojalla uuden työnantajan palvelukseen.

Arvioitaessa sitä, jatkuuko toiminta samana tai samankaltaisena luovutuksen jälkeen, huomiota kiinnitetään muun muassa siihen, millaisesta toiminnasta on kysymys, onko aineellista liikeomaisuutta luovutettu, onko pääosa henkilöstöstä tai asiakunnasta siirtynyt luovutuksen yhteydessä ja onko liiketoiminta mahdollisesti ollut jonkin aikaa keskeytyneenä. Työvoimaan perustuvassa toiminnassa painotetaan enemmän henkilöstön siirtymistä, siinä missä erityistä laitteistoa vaativassa toiminnassa painotetaan enemmän aineellisen omaisuuden luovutusta.

Kaikissa kolmessa tapauksessa korkein oikeus arvioi kokonaisuutta edellä mainittujen seikkojen perusteella ja katsoi, että jokaisessa tilanteessa oli ollut kyse liikkeen luovutuksesta. Luovutuksensaajina olleet tahot olivat vastuussa työsopimusten perusteettomasta päättämisestä ja määrättiin maksamaan korvauksia.

Tapaukset osoittavat, että erityyppiset muutostilanteet voivat täyttää liikkeen luovutuksen kriteerit, jolloin henkilöstön asemaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kyse on kokonaisharkinnasta, jossa painotetaan eri asioita riippuen siitä, onko kyseessä työvoimavaltainen vai merkittävää kalustoa vaativa toiminta. Erityisesti palveluntarjoajan vaihtuessa, ulkoistuksissa ja tilanteissa, joissa aiemmin ulkoistettua palvelua ryhdytään harjoittamaan omana sisäisenä toimintona, on syytä arvioida täyttyvätkö liikkeen luovutuksen kriteerit.

 

Lisää uusi kommentti