Työ & Laki

Hovioikeus arvioi liikkeen luovutukseen liittyviä palkkaeroja

Työ & Laki, Castrén & Snellman

Turun hovioikeuden 19.10.2021 antamassa ratkaisussa arvioitiin liikkeen luovutuksen seurauksena aiheutuneita palkkaeroja. Ratkaisun mukaan yhtiöllä oli ollut objektiivinen ja hyväksyttävä syy poiketa tasapuolisen kohtelun velvoitteesta kantajan kohdalla, jonka vuoksi aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ollut ja hovioikeus hylkäsi kantajan korvausvaatimukset. Äänestyksessä vähemmistöön jääneet hovioikeuden esittelijä ja eri mieltä ollut oikeusneuvos puolestaan katsoivat, ettei yhtiö ollut esittänyt hyväksyttävää perustetta sille, että se oli maksanut kantajana toimineelle suuhygienistille, vastoin työsopimuslain tasapuolisen kohtelun vaatimusta, pienempää tehtäväkohtaista palkkaa kuin kolmelle muulle liikkeen luovutuksessa siirtyneelle suuhygienistille.

Sairaanhoitajana työskennellyt kantaja ja vertailuryhmänä olevat kolme suuhygienistiä olivat siirtyneet vuonna 2013 vastaajayhtiön palvelukseen liikkeen luovutuksen seurauksena niin sanottuina vanhoina työntekijöinä säilyttäen muun muassa aikaisemmat palkkaetunsa. Liikkeenluovutuksen jälkeen, vuonna 2014, aiemmin sairaanhoitajana työskennellyt kantaja oli tehnyt vastaajayhtiön kanssa työsopimuksen suuhygienistin työstä ja hänen palkkansa oli määräytynyt tämän uuden työsopimuksen perusteella. Vastaajayhtiö oli maksanut kantajalle uudessa työssä pienempää tehtäväkohtaista palkkaa kuin kolmelle muulle liikkeen luovutuksessa siirtyneelle suuhygienistille.

Kantajan uuteen työhön sovellettiin eri työehtosopimusta kuin kolmen liikkeen luovutuksessa siirtyneen suuhygienistien työhön luovutushetkellä. 

Kantajan kanne perustui työantajan velvollisuuteen kohdella työntekijöitä tasapuolisesti. Kanteen mukaan tasapuolisen kohtelun perusteella kantajalle olisi tullut maksaa saman tasoista palkkaa, jota on maksettu muille suuhygienisteille. Käräjäoikeus katsoi, että vastaajayhtiöllä oli ollut objektiivinen ja hyväksyttävä syy poiketa tasapuolisen kohtelun periaatteesta kantajan palkkauksen kohdalla. Vertailukohtana ei voitu käräjäoikeuden mukaan käyttää kanteessa viitattuja liikkeenluovutuksen kautta siirtyneitä suuhygienistejä, koska heidän palkkansa on määräytynyt toisen työnantajan kanssa käydyissä neuvotteluissa ja eri työehtosopimuksen pohjalta.

Toissijaisesti kantaja on vedonnut siihen, että työnantajan olisi joka tapauksessa pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin palkkaerojen poistamiseksi, viimeistään kahden vuoden kuluessa liikkeenluovutuksesta. Käräjäoikeus katsoi, että vastaajayhtiö on tehnyt tarvittavat toimenpiteet kantajan palkkauksessa olevien erojen tasaamiseen, sillä se oli maksanut kantajalle hieman työehtosopimuksen edellyttämää korkeampaa palkkaa ja antanut yhden palkankorotuksen vuonna 2015. Yhtiön mukaan sillä ei kuitenkaan ollut käytettävissään ylimääräisiä varoja palkkojen yhtenäistämiseen. Käräjäoikeus ei katsonut työnantajan rikkoneen tasapuolisen kohtelun velvoitetta tältäkään osin. 

Kohtuullinen aika palkkaerojen poistamiselle liikkeen luovutuksen jälkeen määritellään tapauskohtaisesti.

Ratkaisussa KKO 2004:103 katsottiin, että 16 vuoden eripalkkaisuutta voitiin pitää kohtuullisena, kun taas ratkaisuissa KKO 2013:10 ja KKO 2013:11 kohtuulliseksi ajaksi katsottiin ainakin 1,5–2 vuotta.  Hovioikeuden äänestyksessä vähemmistöön jääneet katsoivat, että palkkaeron muodostumisesta oli kulunut huomattavan pitkä aika kanteen vireille tuloon mennessä eikä tätä aikaa voitu pitää kohtuullisena, vaikka kysymys oli liikkeenluovutustilanteesta, kuten ratkaisussa KKO 2004:103. Heidän näkemyksensä mukaan yhtiö ei ollut esittänyt hyväksyttävää perustetta sille, että se on maksanut kantajalle pienempää tehtäväkohtaista palkkaa kuin kolmelle muulle suuhygienistille, mikä on vastoin työsopimuslain tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta.

Lue myös: Sama työ, sama palkka?

Tasapuoliseen kohteluun liittyvien kanteiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Tasapuolisen kohtelun merkityksen korostuminen lisää myös osaltaan työnantajan velvollisuutta ryhtyä aktiivisiin toimiin palkkaerojen poistamiseksi. Ratkaisu osoittaa, että työnantajan tulee ryhtyä harmonisoimaan palkkaeroja kohtuullisen ajan kuluessa liikkeen luovutuksesta, joskin kohtuullisen ajan käsite on arvioitava tapauskohtaisesti, eikä se ole saanut täysin vakiintunutta sisältöä oikeuskäytännössä.

(Vailla lainvoimaa 14.1.2022.)

Oikotien Palkkavertailu – tarkista onko palkkasi kohdillaan.

Työ & Laki, Castren&Snellman