Väitteitä työuupumuksesta. Totta vai tarua?
Työuupumuksesta esiintyy paljon väitteitä ja uskomuksia. Nämä väitteet ovat usein uupuneita syyllistäviä. Kaikki ei ole itsestä kiinni, uupuuko ihminen vai ei. Jokaisen työntekijän pitäisi tulla kuulluksi ja nähdyksi työssään.
Väite 1: Työuupumus on laiskuutta ja huonoa työmoraalia
Päinvastoin. Työuupuneen työmoraali on korkea. Se altistaa uupumukselle. Uupunutta vaivaa se, ettei hän koe saavansa töitään tehdyiksi. Jos tämä ei vaivaisi, ihminen ei uupuisi. Olen nähnyt esimerkiksi tilanteen, jossa yksi työntekijä ei jostain syystä hoitanut omaa osuuttaan. Häntä tämä ei vaivannut, eikä hän uupunut. Sen sijaan kollegat, joiden päälle tämän henkilön tekemättömät työt kaatuivat, oireilivat. Kollegojen työmoraali oli korkea, joten he murehtivat näitä tekemättömiä töitä ja tilanteen seurauksia.
Työuupumukseen liittyy kyynisyys, jota voidaan tulkita huonoksi työmoraaliksi. Kyynisyys ei kuitenkaan ole huonoa asennetta. Se on uupuneen selviytymiskeino ylivoimaiseksi koetussa tilanteessa, jossa työn kuorma on pitkään ylittänyt työntekijän sietokyvyn määrällisesti tai laadullisesti. Kyynisyyttä ei voi tahdonalaisesti valita.
Jos työntekijä tunnistaa itsessään kyynisyyttä, tilanteeseen kannattaa hakea apua. Kyynisyys vaikuttaa pidemmän päälle kielteisesti työntekijän hyvinvointiin ja terveyteen.
Väite 2: Työuupumus johtuu motivaation puutteesta
Työn olisi vastattava työntekijän arvoja ja päämääriä. Jos työntekijä joutuu jatkuvasti toimimaan arvojensa vastaisesti tai työ ei ollenkaan edistä työntekijän omia päämääriä, uupuminen on vain ajan kysymys. Tällaiseen tilanteeseen voidaan päätyä, jos työntekijä on hakeutunut itselleen vääränlaiseen työhön, ja tätä ei ole huomattu rekrytoinnissa. Toisaalta, vahva henkilöstöjohtaminen, jossa jokainen työntekijä pyritään huomioimaan yksilöllisesti, voi korjata rekrytoinnin puutteet ja synnyttää työn iloa.
Motivaation puute näyttäisi enemmänkin olevan uupumuksen seuraus, ei sen syy. On nimittäin viitteitä siitä, että moni uupunut on ollut motivoitunut työhönsä ennen uupumistaan.
Väite 3: Työuupumus johtuu työntekijän ylitunnollisuudesta
Jos työntekijää ei pystytä syyllistämään laiskuudesta, voidaankin syyllistää siitä, että hän on ylitunnollinen. On totta, että tunnollinen ihminen on suuremmassa vaarassa uupua työssään. Esimerkiksi työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola on kuitenkin todennut, ettei ylitunnollinenkaan työntekijä uuvu työssään, jos työolot ovat kunnossa.
Väite 4: Työuupumus johtuu siitä, että työntekijä ei ole osannut sanoa ”ei”
Moni uupumuksen kokenut tuo esille sen, ettei ole osannut vetää rajojaan ja sanoa ”ei”. On mahdollista ja todennäköistäkin, että rajojen vetämisen vaikeus voi lisätä työuupumuksen riskiä.
Työuupumus ei kuitenkaan aina johdu rajojen vetämisen vaikeudesta. Sanna Rikala haastatteli väitöskirjaansa (2013) työuupumuksen kokeneita. Hän huomasi, että he olivat yrittäneet hanakastikin vaikuttaa työkuormaansa ennen uupumistaan. Toisin sanoen: jämäkkäkin työntekijä voi uupua. Ei riitä, että työntekijä pyrkii vetämään rajoja, jos työkuormaan ei yrityksistä huolimatta saada tarvittavia muutoksia. Työntekijän on tultava kuulluksi ja nähdyksi tilanteissa, joissa hänellä itsellään ei ole valtaa tehdä tarvittavia muutoksia.
Väite 5: Työuupumus johtuu oikeasti työn ulkopuolisista asioista
Työuupumuksen oireet voivat näkyä ensin vapaa-ajalla, koska moni uupunut työntekijä pyrkii tunnollisuudessaan hoitamaan työnsä viimeiseen asti moitteettomasti. Tämä verottaa jaksamista yksityiselämän puolella. Työntekijä vähentää esimerkiksi sosiaalista elämäänsä. Tilanne on kuitenkin saanut alkunsa työssä, ei yksityiselämässä.
Jokainen uupumustilanne on erilainen, yksilöllinen. On esimerkiksi mahdollista, että kuminauhaa on venytetty työssä jo pitkään – ja tämän jälkeen jokin yksityiselämän tapahtuma katkaisee tämän kuminauhan. Silloin on selvää, että myös työn kuorma on vienyt työ- ja toimintakykyä. Työkuormaan on myös pyrittävä vaikuttamaan – unohtamatta tietenkään yksityiselämän tilannetta.
Työuupumuksesta kärsivällä voi olla myös muilla elämänalueilla ongelmia. Kuitenkin Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen totesi väitöskirjassaan, että yksityiselämän ongelmat olivat enemmän yhteydessä yleiseen tyytymättömyyteen omaan elämään kuin työuupumukseen. Työuupumus osoittautui ensisijaisesti työstä lähtöisin olevaksi ongelmaksi.
Jos työ tuntuu motivoivalta ja kuormitus on sopiva, yksityiselämän vaikeuksissa kamppaileva työntekijä voi jopa saada voimavaroja työstään niin, että työarki tukee jaksamista yksityiselämän vaikeuksissa. Toki kuormittavammat yksityiselämän tilanteet voivat viedä voimavaroja niin, että sairausloma tai työn osa-aikaistaminen, kuten osasairausloma, voi tulla tarpeelliseksi.
Väite 6: Työuupumus on oikeasti masennusta
Varsinkin sairauslomatilanteissa on usein mukana psykiatrisia ongelmia, kuten masennus. On väitetty, että työuupumusta voidaan käyttää peitenimenä, kun oikeaa ongelmaa eli psykiatrista sairautta ei haluta myöntää. Voidaan myös väittää, että työuupumus johtuu masennuksesta.
Tutkimuksissa on kuitenkin enemmän viitteitä siitä, että esimerkiksi työuupumuksen ja masennuksen yhteydessä työuupumus on tullut ennen masennusta. On myös muistettava, että kaikki työuupuneet eivät ole masentuneita.
Nina Nores-Syvänen
Sosionomi YAMK, NLP Practitioner, terapeutti
Kirjoittaja työskentelee terapeuttina SelkäCenterillä ja opiskelee ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi.
