Uratarinat

Työsuhteisesta työstä yrittäjäksi – vaakakupeissa vapautta ja yksinäisyyttä

4.9.2020 klo 15:11

Mika Haagmannin tie on kulkenut maalta kaupunkiin ja taas maalle. Maaseutumatkailuyrittäjä on kipuillut sekä yrittäjyyttä että maalla asumista, mutta palkkatyöhön hän ei kaipaa takaisin.

Mika ja Satu Haagmann pyörittävät maaseutumatkailuyritystä Pirkanmaan Ikaalisissa. Luomajärven Kievari on 1800-luvun maatila, joka tunnetaan hyvästä ruoastaan ja hevosistaan. Kievarissa on vietetty monet häät, ja sen idylliin ovat lukuisat stressaantuneet matkailijat jättäneet huolensa ja murheensa.

Maaseutumatkailuyrittäjinä Haagmannit ovat selvinneet koronapandemiasta ehjin nahoin. Tänä kesänä tavallisesti ulkomailla lomansa viettävät löysivät kotimaanmatkailun pariin, ja Luomajärven Kievari sai heistä kokonaan uuden asiakassegmentin.

– Kevään hiljaiselon jälkeen kotimaanmatkailu räjähti kasvuun. Meille tämä oli kiireisin kesä yrityksemme historiassa, Mika Haagmann kertoo.

Haagmannit iloitsevat siitäkin, että monet asiakkaat ovat tänä vuonna viihtyneet tilalla aiempaa pidempään. – Tyypillinen kotimaanmatkailija tulee illalla ja jatkaa matkaa aikaisin aamulla. Nyt puolen vuorokauden visiitin on korvannut kahden ja puolen vuorokauden visiitti, Mika Haagmann sanoo.

Maalta kaupunkiin ja takaisin

Haagmann on kotoisin Itä-Suomen maaseudulta. Hän kouluttautui nuorena ravintola-alalle ja muutti Helsinkiin. Haagmann aloitti tiskarina, mutta eteni pian urallaan.

– Keittiössä nähtiin intoni ruoanlaittoa kohtaan, ja niin pääsin oppimaan ammattia töitä tekemällä, vanhan ajan mestari–kisälli-tyylillä.

Haagmann nautti elämästä kaupungin sykkeessä. Helsingissä oli töitä, ihmisiä, palveluita ja tekemistä. Kierrettyään vuosia Helsingin keskustan ravintoloita kokkina ja keittiömestarina hän alkoi kuitenkin pohtia, voisiko töitä tehdä maaseudulla. Vaimo Satu Haagmann toivoi tilaa, jossa voisi pitää hevosia, ja sopiva paikka löytyi Ikaalisista.

– Yrityksen perustaminen mahdollisti haaveemme omasta maatilasta.

Tiimipeluri kipuilee yksinyrittäjänä

Mika Haagmannille työsuhteisen työn vaihtaminen yrittäjyyteen ei ole ollut läpihuutojuttu. – Olin kaivannut takaisin maalle, mutta tuntui haikealta muuttaa kokonaan pois kaupungin huvituksista ja kauas ihmisistä, Haagmann kertoo.

Ravintoloiden keittiöissä hän oli tottunut tekemään töitä porukalla, mutta omassa yrityksessä tiimipeluri olikin yhtäkkiä yksin ja omillaan.

– Olen luonteeltani porukan hengennostattaja, joten työyhteisön puuttuminen on tehnyt tiukkaa.

Haagmann on huomannut, että yksinyrittäjänä osaamisen kehittäminen ei käy yhtä luontevasti kuin työyhteisössä. – Ravintolan keittiössä opimme jatkuvasti toinen toisiltamme. Nyt olen keittiössä aika yksin.

Haagmannin pahimmat kipuilut yrittäjänä ovat liittyneet juuri yksinäisyyden tunteeseen.

– Jos haluaa saada yrityksen menestymään, on oltava valmis tinkimään paitsi työyhteisöstä myös muusta sosiaalisesta elämästä.

Siinä kaverien tapaaminen pubi-illoissa vaihtuu tapaamisiin yhteistyökumppanien kanssa, hän kuvailee.

Sosiaalista elämää on rajannut myös perhe: Haagmanneilla on kaksi lasta, joten vanhemmilla ei liiemmin ole omaa vapaa-aikaa aikuisten kesken.

– Vaimoni Satu on ollut vahva tuki minulle kun olen kipuillut tämän yksinäisyyden kanssa, Mika Haagmann kiittelee.

Yksinyrittäjänä on hankalaa verkostoitua

Mika Haagmann on huomannut, että yrittäjänä verkoston rakentaminen on vaikeaa, koska rientojen sijaan on pysyteltävä tilalla huolehtimassa eläimistä. Kun Haagmann kaipaa ammatillista juttuseuraa, hän kääntyykin aikoinaan työsuhteisessa työssä luomiensa kontaktien puoleen.

– Onneksi on ne ihmiset siellä, hän sanoo.

Maatilamatkailuyrittäjän kaipuu kaupunkiin

Muutama vuosi tilan perustamisen jälkeen Mika Haagmann halusi lähteä kokeilemaan, miltä työsuhteinen työ kaupungissa maistuisi. Hän pestautui pariksi kuukaudeksi ravintolaan talvella, kun tilalla oli hiljainen kausi.

– Vietettyäni työltä liikenevän vapaa-ajan ruuhkaisissa lähijunissa totesin, ettei kaupunkielämä ehkä olekaan tavoittelemisen arvoista. Silmäni aukesivat näkemään positiivisia puolia maalla asumisessa ja yksinyrittäjyydessä.

Nyt Haagmann nauttii täysillä yrittäjyyden tuomasta vapaudesta.

– Määritän itse työtahtini. Kukaan ei sanele työaikojani, ja lounaan jälkeen voin ottaa hyvillä mielin päivätorkut.

Yrittäjänä elämänlaatuni on parantunut ja olen kasvanut ihmisenä.

Yrittäjänä Mika Haagmann ei myöskään odota lomia samalla tavalla kuin työsuhteisessa työssä on totuttu odottamaan.

– Päivät ovat usein pitkiä ja olen paljon asiakkaiden kanssa, mutta minulla on työpäivän lomassa myös vapaa-aikaa. Lomien sijaan odotan näitä pieniä hetkiä, jolloin voin puuhastella omien projektieni parissa.

Maaseudun rauhaa itselle ja asiakkaille

Yrittäjänä maaseudulla Mika Haagmann on alkanut nähdä arvoa arjen pienissä asioissa.

– Maalta puuttuu kaupungin huvit, mutta täällä voi keskittyä yksinkertaisiin asioihin ja rauhoittua niiden äärelle, hän kuvailee.

Haagmann on huomannut saman ilmiön myös tilalle tulevissa asiakkaissaan.

– Kun markkinointitoimiston kiivaassa rytmissä elävä asiakas tulee meille stressaantuneena, mutta kantaa hetken kuluttua oma-aloitteisesti puhelimensa respaan ja alkaa rentoutua, ollaan perusasioiden äärellä. Täällä ei ole pakko suorittaa mitään, joten täällä ei suoriteta mitään. Täällä voi halutessaan vain olla.

Some-aika haukkaa osansa maaseudun rauhasta

Maaseudulla asiakkaiden on silti helpompi rentoutua kuin yrittäjän. Haagmanneille tuli yllätyksenä, kuinka malttamattomia asiakkaat ovat.

– Sosiaalisen median aika on vaikuttanut siihen, että on oltava tavoitettavissa jatkuvasti. Jos asiakas ei saa vastausta heti, hän lähestyy meitä monen kanavan kautta tai pahoittaa mielensä.

Haagmannit ovat huomanneet, että matkasuunnitelmien tekeminenkin on muuttunut niin, että yhä useammin majoitus varataan viime tingassa. – Asiakas soittaa vasta tien päältä, ja silloin on oltava vastaamassa.

Aina voi palata palkkatyöhön

Tällä hetkellä Mika Haagmann on tyytyväinen oman itsensä herrana. – Enää en kaipaa mitään palkkatyöstä.

Yrittäjyyttä harkitsevia hän kannustaa kokeilemaan, olisiko yrittäjyys oma juttu. Hän vinkkaa kokeilemaan yrittäjyyttä sivutoimisesti palkkatyön ohella tai lähtemällä liikkeelle pienillä kuluilla.

–Aina voi palata palkkatyöhön – ja palkkatyöstä uudelleen yrittäjäksi. Ei ole mikään häpeä kokeilla ja etsiä omaa juttuaan.

Syyskuussa vietettävää Yrittäjän päivää Haagmannit viettävät työn merkeissä.

– Meillä on silloin asiakkaita, kuten yleensäkin viikonloppuisin, joten teemme liikevaihtoa ja hankimme leipää perheelle. Miten muuten yrittäjä viettäisikään Yrittäjän päivää?

Tänä vuonna ääneen pääsevät erityisesti maaseutuyrittäjät

Valtakunnallista Yrittäjän päivää vietetään vuosittain 5. syyskuuta. Päivän taustaorganisaatio on Yrittäjän Päivä -säätiö, ja vuonna 2020 päivän järjestelyistä vastaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK.

Jo perinteeksi muodostuneen Yrittäjän päivän päätapahtuman korvaa koronaepidemian vuoksi verkkokampanja. MTK:n lanseeraamassa #sellainenonyrittäjä-kampanjassa esiin pääsevät eri aloilla toimivat maaseutuyrittäjät. Haastekampanjan avulla MTK haluaa kannustaa kaikkia suomalaisia kiittämään heille itselleen tärkeitä yrittäjiä. 

Toimittaja: Liina Hurri