Yritys- ja elinkeinorakenteen nopea muuttuminen 2010-luvulla on muuttanut työpaikkojen alueellista jakautumista. Tämä johtuu voimistuvasta talouden globalisaatiosta, teknologian kehityksestä sekä ja ikääntymisen vaikutuksista työmarkkinoilla.

Talouden taantuma ja hitaan kasvun kausi ovat nopeuttaneet yritys- ja elinkeinorakenteen muutosta ja vaikeuttaneet uuden yritystoiminnan kehittymistä. Pellervon taloustutkimuksen tekemä tutkimus analysoi alueiden yritystoiminnassa tapahtuneita muutoksia ja ennakoi tulevaa kehitystä globaalin talouden viitekehyksessä.

Työpaikkojen määrä on kasvanut yliopistokaupungeissa, mutta laskenut selvästi pienissä teollisuuskaupungeissa. Talouden rakennemuutos koskettaa alueita eri tavoin,  koska niiden toimintaedellytykset yritystoiminnan sijaintipaikkana poikkeavat usein suuresti. Teollisuudessa ovat vähentyneet erityisesti alemman koulutustason työpaikat. Muutos on kohdistunut erityisesti suurimpien keskusten ulkopuolelle.

Silti työtä on vielä muuallakin kuin keskuspaikoilla. Perusasteen teolliset työpaikat ovat muutoksen myötä sijoittuneet keskusten ulkopuolelle lähinnä Länsi-Suomeen. Tutkimuksessa ennakoitiin maakuntien työpaikkakehitystä vuoteen 2020 asti Suomen taloutta kuvaavan simulointimallin avulla.

Teollisuuden työpaikat vähenevät edelleen

Teollisuuden työpaikkojen odotetaan vähenevän edelleen ja palvelutyöpaikkojen määrän kasvavan. Työllisyys kasvaisi ennusteen mukaan parhaiten Uudellamaalla ja vähenisi neljässä maakunnassa.

Siirrettävä ja innovaatioihin perustuva teollisuus sekä erilaiset palvelut menestyvät ja niiden työllisyysvaikutukset arvioidaan myönteisiksi kaikissa maakunnissa, mutta erityisesti kasvukeskuksissa. Laskevan talouden skenaariossa kaikkien sektorien työllisyyden odotetaan heikkenevän, mutta heikkenemistä on näkyvissä erityisesti teollisuudessa – lähes kaikissa maakunnissa.

Pellervon taloustutkimuksen arvion mukaan yritystoiminnan keskittymien pääkaupunkiseuduille ja muutamiin aluekeskuksiin tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa.  

Globaalit kehitystrendit

Globaalit kehitystrendit vaikuttavat merkittävästi kaikkien alueiden kasvuun ja kehitykseen. Toimialarakenne on muuttunut Suomessa palveluvaltaiseksi 1990-luvun ja 2000-luvun alun aikana. Teollisuuden merkitys on vähentynyt Suomessa ja muissa

kehittyneissä talouksissa. Suurin osa työpaikoista on palvelusektorissa. Talouden globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat myös tulevina vuosina Suomen talouden rakenteita. Suomen talous nojaa yhä enemmän innovaatioihin ja tekniseen kehitykseen liittyvään osaamiseen. Uudet työpaikat ovat syntyneet erityisesti osaamisintensiivisissä palveluissa, jotka hyötyvät keskittymisestä (Huovari 2012).

Talouden palveluvaltaistuminen jatkuu edelleen

Teollisuuden merkitys on vähentynyt Suomessa ja muissa kehittyneissä talouksissa. Sähköteknisen teollisuuden nousu katkaisi trendin 1990-luvun lopulla, jolloin teollisuuden osuus työpaikoista jopa kasvoi. Uudelleen teollistuminen jäi kuitenkin hetkelliseksi, eivätkä finanssi- ja velkakriisin yhteydessä menetetyt teollisuustyöpaikat palaa Suomeen. Talouden palveluvaltaistuminen jatkuu yhä.  

Rakennemuutoksen alueellisia vaikutuksia on arvioitu useissa tutkimuksissa. Maakuntien erikoistumisesta suhteellisen edun toimialoille vuosina 1985–2005 käsittelevässä tutkimuksessa havaittiin, että lähes kaikki maakunnat erikoistuivat jollekin suhteellisen edun toimialalle (Widgrén ym. 2007). Suomen suhteellisen edun toimialoiksi luokiteltiin massan ja paperi valmistus, kustantaminen ja painaminen, puutavaran ja puutuotteiden valmistus, perusmetallien ja metallituotteiden valmistus (1990–2005) sekä sähköteknisten tuotteiden valmistus (1995–2005).

Erikoistuminen väheni, kun toimialat monipuolistuivat ja metsäteollisuuden rinnalle syntyi sähkötekninen teollisuus. Itä-Uusimaa, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala luokiteltiin maakunniksi, joilla yhdellä toimialalla oli suuri painoarvo. Yhden toimialan suurta paino-arvoa pidetään riskitekijänä, koska globaalin talouden muutokset saattavat vahingoittaa aluetaloutta merkittävästi.

Työpaikkojen häviämisaste

Työpaikkojen syntymistä ja häviämistä maakunnissa vuosina 1988–1997 on tutkittu useiden mittareiden avulla (Böckerman 2001). Tutkimuksessa tarkasteltiin maakuntia 1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen. Työpaikkojen häviämisaste oli 1990-luvun laman aikana korkea Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. Laman aikana hävinneet työpaikat eivät tulleet takaisin 90-luvun kuluessa. Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla oli myönteisin työpaikkakehitys. Uudellamaalla lamaan sopeuduttiin ensisijaisesti vähentämällä rekrytointeja, mutta esimerkiksi Kainuussa irtisanomisaste nousi merkittävästi vuosina 1991–1992. Globalisaation vaikutuksia tuotannon sijoittumiseen on niin ikään tutkittu (Huovari 2012).

Tutkimuksen mukaan työpaikkojen määrä osaamisintensiivisissä palveluissa on kasvanut. Työpaikkoja on menetetty eniten teollisessa valmistuksessa ja maataloudessa. Uudet työpaikat ja menetetyt työpaikat sijaitsevat eri alueilla. Työpaikkoja on syntynyt yliopistokaupunkeihin ja teollisuuden työpaikkoja on hävinnyt pienistä kaupungeista. Suomen tuotantorakenne on muuttunut keskittymisestä hyötyväksi.

Alueelliset rakenteet

Suhdanteiden ja rakennemuutoksen vaikutuksia aluetalouteen on myös tutkittu yleisen tasapainon aluemallilla (Kerkelä 2012). Tutkimuksen esimerkkiskenaario oli vuonna 2008 tapahtunut Suomen viennin romahdus. Sähköteknisen teollisuuden vienti jäi pysyvästi alemmalle tasolle toimialan rakennemuutoksen vuoksi. Romahdus kohdistui erityisesti Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntiin.

Alueita on nimetty äkillisen rakennemuutoksen alueiksi, jos yritystoimintaa on merkittävästi supistettu. Vuosina 2007–2013 äkillisen rakennemuutoksen alueita oli 28, joista suurin osa on ollut pieniä teollisia keskuksia Itä- ja Pohjois-Suomessa. Viime vuosina rakennemuutosta on tapahtunut myös suuremmilla kaupunkiseuduilla. Toimialoista metsäteollisuus, elektroniikkateollisuus, metallien valmistus sekä koneiden ja laitteiden valmistus ovat supistaneet tuotantoaan. (Felin ja Mella 2013.) Tulevaisuudessa  työelämän suurimmat muutokset ovat odotettavissa siirrettävissä toiminnoissa. Heikosti siirrettävät toiminnot ja varsinkin kuluttajakysynnästä riippuvaiset palvelut muuttuvat hitaammin ja reagoivat eri toimialojen sekä väestön muutoksiin.

Lähteet: Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja / Alueiden kehittäminen 13/2014, Pellervon tutkimus.

 

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.