Suosittelua vailla?

Rekrytointiprosessin edetessä kohti loppuaan hakijoilta pyydetään listaa suosittelijoista, joihin rekrytoija voisi olla yhteydessä. Kenen nimen annat?

Eräs entinen kollegani tokaisi aikanaan, ettei missään nimessä suostu kenenkään omaansa vastaavassa asemassa työskentelevän urakehityksen vauhdittajaksi suosittelemalla tätä potentiaaliselle työnantajalle. Tyyppihän voisi näin vaikkapa saada kollegani himoitseman duunin – aivan sama, oliko tämä itse edes hakenut sitä tai ei. Ajatus kun oli, että toisen eteneminen samaa urapolkua olisi automaattisesti itseltä pois, ja tätä riskiä kollegani ei ollut valmis ottamaan.

Aika laskelmoivaa, sanoisin. Toisaalta tämä kollegani oli varsin tunnettu kyynärpäätaktikoinnistaan, joka ei ehkä lopulta koitunut aina hänen omaksi edukseen työuralla etenemisessä. Ja toisaalta, en usko että kovin monikaan hänen kollegoista edes pyysi häntä suosittelijakseen – vähän sama kuin pyytäisi kilpailijaansa referenssiksi.

Omalle kohdalleni on taas viime aikoina osunut kunnia suositella entisiä kollegoitani pariinkin eri otteeseen, ja vieläpä niin, että näille tyypeille on irronnut työ toivotuilta työnantajilta. Nämä ja tuo entisen kollegani taktiikka saivat pohtimaan suosittelemista: ketä voi ja edes kannattaa pyytää suosittelijakseen?

Yleensähän suosittelijoiksi on tapana listata esimiehet uran eri vaiheista. Monella kuitenkin on se tilanne, ettei nykyistä esimiestä oikein voi pyytää suosittelijaksi, sillä noh, kyseessä on nykyinen pomo, jonka ei yleensä soisi edes tietävän käynnissä olevasta työnhausta. Kuitenkin viimeisimmästä työpaikasta olisi hyvä saada suositus, mielellään vieläpä realistinen ja hyvä sellainen. Tässä kohtaa käännytäänkin yhä useammin kollegan puoleen, joka osaa kertoa hakijan osaamisesta ja työskentelytavoista. Usein, etenkin isoissa organisaatioissa, kollega voi tietää jopa paremmin työkaverinsa tehtävistä ja ansioista kuin pomo, joka seuraa tilannetta ehkä liiankin etäältä.

Oli tilanne työnhaun suhteen mikä tahansa, omat suosittelijat kannattaa miettiä tarkkaan. Siinä kohtaa kun suosituspuhelut soitetaan, ollaan rekrytoinnissa jo niin pitkällä, että kaivataan enää viime silausta päätöksille. Jos ei voi olla aivan varma siitä, mitä suosittelija itsestä mahtaa kertoa, kannattaa tyyppi tiputtaa listalta pois ja miettiä tilalle joku muu. Kuten todettua, suosittelijan ei aina tarvitse olla lähiesimies eikä määrä korvaa tässäkään asiassa välttämättä laatua. Ethän halua jäädä pohtimaan, koituiko suosituspuhelu kyynärpäätaktikoivalta kollegalta työnhakusi kohtaloksi.

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

Lue aiempia Työkyöpeli-blogeja