Seksuaalinen häirintä ahdistaa työpaikalla

Seksuaalinen häirintä työpaikalla alkaa usein pienillä teoilla, mutta voi aiheuttaa uhrilleen paljon häpeää ja ahdistusta. Häpeä ei kuitenkaan kuulu uhrille eikä tilanteeseen tulee koskaan alistua.

– Työntekijöitä kähmivä pomo oli kesäjuhlien painajainen. Pahinta oli, että seuraavalla viikolla tapahtumat pantiin juhlinnan piikkiin eikä asiasta koskaan puhuttu. Myös tytöttely ja ulkonäön kommentoiminen oli yrityksessämme arkipäivää, kertoo naistyöntekijä kokemuksistaan.

Työpaikalla tapahtuva seksuaalinen häirintä voi olla mitä vaan vihjailevista eleistä ja asiattomista kommenteista lähentelyyn, rivoihin ehdotuksiin ja kosketuksiin.

Koska teot alkavat usein pienestä, ensimmäisille kerroilla olo voi olla niin hämmentynyt, että tapahtuneen ymmärtää vasta jälkeenpäin. Jos tilanne toistuu, hämmennys muuttuu helposti peloksi ja ahdistukseksi, joka saa uhrin välttelemään tekijää.

– Voi olla, että joku työpaikalla ei ymmärrä tyttökalentereiden tai härskien puheiden sopimattomuutta. Usein seksuaalinen häirintä on kuitenkin vallan käyttöä, jolla halutaan alistaa toista julkisesti ja näyttää kaapin paikka esimerkiksi uudelle tai nuoremmalle työntekijälle, tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara sanoo.

Seksuaalinen häirintä mitätöi kohteensa, sillä ammatillisen arvostuksen sijaan hänet määritellään seksuaalisuuden ja sukupuolen kautta. Koska seksuaalisuus on ihmiselle herkkä ja henkilökohtainen alue, liittyy siihen kohdistuviin rikkomuksiin usein häpeää uhriksi joutumisesta. Siksi moni vaikenee asiasta, josta ehdottomasti pitäisi puhua.

– Moni miettii uskaltaako asiaa ottaa puheeksi, etenkin jos on työsuhde on määräaikainen tai jos ihminen pelkää urakehityksensä puolesta. Uhri voi myös epäröidä, otetaanko hänet tosissaan. Jos asiaa vähätellään tai se kielletään, on kokemus uhrille todella raskas ja kuormittava. Tilanteen sietäminen voi johtaa pahoinvointiin, sairaslomiin tai jopa omaehtoiseen irtisanoutumiseen.

Transihmisistä häirintää kokenut yli puolet

Tasa-arvolain mukaan työnantajalla on velvollisuus puuttua asiaan ja siksi asiasta tulisi aina kertoa omalle esimiehelle. Jos tekijänä on oma esimies, kannattaa kääntyä tämän esimiehen, yrityksen luottamusmiehen tai tarvittaessa työsuojeluvaltuutetun puoleen.

Maarianvaaran mukaan on vaikea arvioida, onko seksuaalinen häirintä tietyillä aloilla muita yleisempää. Olennaisinta on, kuinka yritys itse suhtautuu asiaan, mitä kaikkea siellä siedetään ja kuinka asiasta viestistään yrityksen arvoissa ja työkulttuurissa.

“Työpaikan pelisäännöt määrittää useimmiten sukupuolittunut ”hyvä jätkä”- kulttuuri”, kirjoittaa transvestiittien Dreamwearclub-verkkolehti, joka käsitteli toukokuussa julkaistua sukupuolen moninaisuuden kokemusta työelämässä kartoittanutta tutkimusta. Yli puolet reilusta sadasta vastaajasta kertoi kokeneensa ulkoiseen olemukseensa kohdistuvaa negatiivista huomiota tai häirintää työpaikallaan.

– Tasa-arvoon on edelleen matkaa vaikka 2015 päivitetty tasa-arvolaki kieltää kaikenlaisen syrjinnän sukupuolen tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Tämä tarkoittaa ihmisen kokemusta omasta sukupuolesta ja sen ilmaisemista esimerkiksi pukeutumisella.

Selkeä prosessi tekee puuttumisesta helpompaa

– Työyhteisössä tulisi olla nollatoleranssi syrjivään käytökseen eikä vihjailevaa, rasistista tai härskiä puhetapaa tulisi sallia keneltäkään missään tilanteessa. Selkeästi linjattu menettely tekee ongelmaan puuttumisen aina helpommaksi.

Paras tapa estää seksuaalinen häirintä työpaikalla on luoda selkeä menettelyprosessi epäasiallisen käytöksen kitkemiseksi. Maarianvaaran mukaan ohjeistus tulisi luoda luodaan yhdessä työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa ja siitä tulisi tiedottaa työntekijöille yrityksen omissa viestintäkanavissa. Näin jokainen tietää, keneen ottaa yhteyttä, jos joutuu seksuaalisen häirinnän kohteeksi tai kohtaa sitä työyhteisössään.

– Ongelmaan voi tietenkin puuttua myös itse. Jos näkee kollegan kohtelevan toista epäasiallisesti, on oikein huomauttaa asiasta ja ehdottaa anteeksipyyntöä. Jos tämä ei tuota tulosta, tulee kertoa asiasta esimiehelle, jolla on velvollisuus puuttua asiaan. Yrityksessä määritelty yhteinen linjaus auttaa myös esimiestä ongelman ratkaisemisessa, Maarianvaara sanoo.

Anna Väre