Saako töissä olla asioista jotain mieltä?

Kysymyshän on tyhmä, mutta valitettavan tarpeen. Omistajan, johdon, esimiesten ja työntekijöiden pitää saada olla jotain mieltä, mutta valitettavasti oikein kukaan ei saa olla jotain mieltä ilman, että joku pahoittaa mielensä.

Onko mielipiteen painoarvolla eroa aseman perusteella tai vaikkapa iän perusteella? Koetaanko mielipiteen esittäjä monesti hankalaksi ihmiseksi? Liian usein kyllä.

Miksi ihmeessä työelämässä ”mieltä olemisesta” on tehty yhtä suurta väärinkäsitystä? Kuinka paljon on tahallista tai tahatonta väärinkäsitystä ja kuinka paljon provosointia? Väitän, että harva meistä pyrkii provosointiin ilmaistessaan mielipiteensä johonkin asiaan vaan tarkoitus on suhteellisen vilpitön.

Olisi tärkeä ymmärtää, että mielipiteet toiminnasta eivät ole loukkaus ihmistä kohtaan eikä niillä juuri koskaan pyritä muuttamaan toimintaa huonompaan suuntaan. Toki työelämässä on myös asioita, joista mielipiteen esittäminen ei ole ollenkaan tarpeellista, kuten ihmisen vaatetus, ulkonäkö tai ominaisuudet. Silloinhan mielipide muuttuu helposti vain kiusaamiseksi.

Mielipiteet haastavat koko organisaatiota

Työssä olisi pääsääntöisesti erittäin hedelmällistä ja kehittävää, jos mieltä oleminen tehtäisiin mahdollisimman luontevaksi osaksi yrityksen toimintaa. Olemalla jotain mieltä asioista organisaatio joutuu haastamaan itseään ja sitä kautta kehittämään itseään. Mieltä olemalla yritys saa eri näkemyksiä arvoketjun eri kohdista ja parhaimmillaan mieltä oleminen tuottaa uusia toimintatapoja organisaatioon.

Meillä on varmasti kaikilla oppimista siinä, missä yhteydessä ja kuinka mielipide kerrotaan sekä kuinka otamme mielipiteen vastaan.

Mielipiteen ilmaisu on vaarallisimmillaan silloin kun paikalla on iso porukka. Tuolloin kuulijoita on paljon ja tahaton sekä tahallinen väärinkäsitys on suurimmillaan. Lisäksi vasta-argumentointi voi olla vaikeaa joillekin suuren joukon katsoessa ja kuunnellessa. Joukossa väärinkäsityksen mahdollisuus tiivistyy ja väärinymmärrys on valmis.

Mielipiteet vievät parhaassa tapauksessa eteenpäin

Mielipiteen esittäminen ilman positiivista ja eteenpäin vievää ratkaisua on vain surinaa organisaation ilmakehässä. Mielipiteen ilmaisijalla on vastuu mielipiteestään.  Pelkkä: ”Tämä on paskasti hoidettu  juttu”, on väärä mielipide ellei siihen sisälly jatko-osaa, jossa kerrotaan edes alustava ajatus siitä, kuinka asia saadaan korjattua. Näitäkin mielipiteenesittäjiä tapaa valitettavan usein.

Mielipiteitä esitetään ja niiden esittäjä on aina vaarassa tulla väärinymmärretyksi.

Tämä ei kuitenkaan saisi estää kertomasta mielipidettä. Meidän pitäisi vain oppia ilmaisemaan oikein ja oikeassa paikassa mielipiteitämme. Ja meidän pitäisi myös kyetä kuuntelemaan ja ottaa vastaan mielipiteitä ja yrittää ymmärtää niitä toisen näkökulmasta käsin. Siitä on kyse.

Organisaatioiden pitäisi puhua mieltä olemisen säännöistä, jotta negatiivinen mieltä olemisen kulttuuri saataisiin muutettua positiiviseksi mieltä olemisen kulttuuriksi.

Jukka Kurttila toimii Finlaysonin luovana johtajana. Hän nosti globaalissa kriisissä olleen yrityksen uuteen nousukiitoon.