Jos omia rajojaan ei tunnista, voi töissä päätyä tekemään muidenkin hommat tai sietämään vuosia huonoa kohtelua. Miten oppia suojaamaan itseään liialta työltä tai kollegan öykkäröinniltä?

Kun työ ja intohimo kohtaavat, työhön uppoutuu usein niin, että ajantaju katoaa ja jokainen uusi haaste tuntuu houkuttelevalta. Työn lumossa on vaikea ymmärtää, että unelmatyössäkin voi uupua.

– Kun työn kokee todella merkityksellisesti, jaksamisen rajoja on vaikea hahmottaa. Ensimmäiset oireet liittyvät usein univaikeuksiin, keskittymiskyvyn heikkenemiseen ja tarkkuuden katoamiseen. Moni uskottelee itselleen pärjäävänsä hyvin lyhyemmillä unilla ja vähemmällä vapaa-ajalla, mutta samalla palautuminen usein häiriintyy, työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Maria Lehto sanoo.

Riittävän palautuneena Lehto pitää tilaa, jossa jaksaa hyvin töissä, mutta energiaa riittää myös mielekkään vapaa-ajan viettämiseen. Ainoana mielenkiinnon kohteena työtä ei kannata pitää.

– Vaikka työ olisi kuinka kiinnostavaa, aivot tarvitsevat muutakin. Vapaalla ei välttämättä tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Esimerkiksi perheen tai ystävien kanssa oleilu, lukeminen ja ulkoilu riittävät hyvin, kunhan mieli pääsee niiden avulla irtautumaan työasioista.

Työn ja vapaa-ajan balanssin löytäminen ajassa, jossa työ ja vapaa-aika yhä vahvemmin sekoittuvat, vaatii oman ajan ottamista vaikka merkkaamalla sitä ennalta kalenteriin. Jos kalenterissa on tilaa vain työlle tai olo on koko ajan nuutunut, kannattaa miettiä, mikä jatkuvan ylikuormituksen aiheuttaa.

Hyvä voi olla muuallakin

Lehto kehottaa pohtimaan, mikä tilanteessa on itse aiheutettua ja mikä tulee ulkopuolelta. Koenko tarvetta osallistua jokaiseen projektiin todistaakseni osaamistani muille tai ollakseni muuten mieliksi? Vyöryykö esimieheltä tai kollegoilta jatkuvasti uusia töitä, joista on liian vaikea kieltäytyä?

– Monen itsetunto perustuu työpaikalla saatuun arvostukseen ja aikaansaamiseen ja siksi työssä tahtoo olla mahdollisemman hyvä. Samalla myös omalle tekemiselle asetetut kriteerit saattaa olla suhteettoman korkealla. Oman hyvinvoinnin kannalta olisi hyödyllistä, että itsetunto perustuisi työn lisäksi myös mihin asioihin.

Myös kiireen tunteeseen voi jäädä koukkuun, sillä se ylläpitää illuusiota omasta tarpeellisuudesta. Oikeanlainen rajojen vetäminen vaatii paitsi itsetutkiskelua, myös epämukavuuteen astumista. On opittava sanomaan ei, vaikka se aluksi tuntuisikin vaikealta ja ahdistavalta.

– Tekosyiden keksimisen sijaan pyytäjälle kannattaa sanoa, että tekisin mielelläni, mutta kalenterini on jo ihan täynnä. Jos työtä jatkuvasti tarjotaan liikaa, kannattaa asiasta puhua esimiehen kanssa. On kaikkien etu järjestellä työt niin, että työmäärät pysyvät kohtuullisina.

Ylitöiden tekeminen oman jaksamisen rajoissa on Lehdon mielestä toisinaan ok, mutta tunneista kannattaa pitää kirjaa. Rajojen vetämistä on myös se, että aikatauluttaa itselleen vapaata ylityötuntien vastapainoksi ja uskaltaa pyytää niitä vastaan vapaata.

Sikailua ei tule sietää

Lehdon mukaan rajojen vetämiseen liittyy myös oman itse suojeleminen työpaikan konflikteissa. Silti monet välttelevät ongelmien valoon tuomista ja sietävät huonoa käytöstä tilanteesta toiseen.

– Terve itsekkyys ja itsensä puolustaminen ovat tärkeitä taitoja, jotka vaativat opettelemista. Jos joku käyttäytyy työpaikalla sopimattomasti, ei sitä tarvitse sietää tai hyväksyä ajatuksella, että tuo nyt vaan on tuollainen. Tässäkin ensimmäinen askel on tiedostaa, että käytös tuntuu itsestä pahalta. Tämän jälkeen asiasta kannattaa kertoa kollegalle tai esimiehelle, jonka tehtävänä on puuttua tilanteeseen.

Lehto tunnistaa, ettei asian puheeksi ottaminen aina ole helppoa. Moni miettii, onko asiassa liian herkkänahkainen tai suvaitsematon. Yleensä se, joka avaa suunsa tekee kuitenkin palveluksen monelle muullekin.

Oman itsensä puolustamista voi harjoitella valmistautumalla tilanteisiin henkisesti etukäteen ja päättämällä reagoida, jossa toinen menee liian pitkälle. Tällöin on hyvä muistaa, ettei omia ratkaisuja tarvitse perustaa siihen,  miten hän asiaan reagoi.

Omien tarpeiden kuunteleminen ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi muita, vaikka toiveet olisivatkin ristiriidassa.

 

Anna Väre