Palkkakuopassa puurtaminen sapettaa, kun kuulee kollegoiden saavan parempaa palkkaa. Parhaat syyt palkankorotukselle löytyvät omasta osaamisesta, mutta huonoja perusteluja on vielä enemmän. Pahin synti on juoruilla kollegoista.

Otitko vastaan kiinnostavan työn, mutta huomasit vuoden parin päästä olevasi armottomassa palkkakuopassa? Näin voi käydä erityisesti aloilla, joissa palkat ovat neuvottelukysymyksiä eikä tietoa yrityksen palkkatasosta onnistu saamaan etukäteen.

Palkkakuopasta nouseminen ei aina ole helppoa, mutta eniten siinä auttaa oikea asenne. Jos työnsä on hoitanut hyvin, on tilannetta syytä lähteä korjaamaan.  

– Palkka on itsetuntoasia. Jos kokee, että muut saavat samasta työstä enemmän, on tärkeää saada suu auki. Muuten liian pieni palkka alkaa syödä motivaatiota ja itsetuntoa, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori, kouluttaja ja tietokirjailija Eeva-Leena Vaahtio.

Tehdessään pitkän uran esimiehenä Vaahtio on huomannut, kuinka vaikeaa monille on puhua rahasta ja työhön liittyvistä ongelmista. Liika nöyryys ja vaatimattomuus eivät kuitenkaan vie neuvotteluissa pitkälle. Keskustelun tulisi olla tilanteena tasa-arvoinen, vaikkei asetelma aina siltä tunnukaan. Olennaista on nähdä vastapuoli ihmisenä, oli hänen tittelinsä mikä tahansa.

Älä vertaa tai juoruile

Neuvotteluun valmistuessa kannattaa miettiä runko keskustelulle ja listata vaikka ranskalaisin viivoin, mitä aikoo sanoa.

– Parhaat syyt palkankorotukselle liittyvät oman osaamisen ja kokemuksen lisääntymiseen ja työroolin laajenemiseen. Keskustelussa voi myös aina ilmoittaa olevansa kiinnostunut lisävastuusta ja uuden oppimisesta.

Vaikka fiilis olisi kuinka kypsynyt, ei henkilökohtaisen tyytymättömyyden ilmaiseminen välttämättä vakuuta esimiestä.

– Se, että olen ollut täällä jo näin kauan ja saanut koko ajan samaa palkkaa ei ole hyvä perustelu. Sen sijaan kannattaa tarjota lisäarvoa. Voi esimerkiksi kertoa, että on opetellut uuden ohjelman tai että tiimivetäjän paikka kiinnostaa.

Oikeastaan Vaahtiosta on helpompi luetella asioita, joilla palkkapyyntöä ei kannata perustella.

– Koskaan ei kannata vedota siihen, että jollekin toiselle maksetaan paremmin tai juoruta muista työntekijöistä. Myöskään perheen kasvaminen tai rahapula eivät oikeuta palkankorotukseen.

Älä tyydy käytäväkeskusteluun

Hyvien perustelujen lisäksi neuvottelun tulokseen voi vaikuttaa myös viikonpäivä ja ajankohta. Parhaita päiviä ovat keskiviikko ja torstai. Palkka-asioille kannattaa aina varata oma aikansa. Palkankorotuskeskustelua voi ehdottaa kehityskeskustelun yhteydessä, mutta vielä parempi on sopia se toiseen ajankohtaan. Kehityskeskustelussa kun tarkoituksena on keskustella oman työroolin kehittämisestä ja puhua mahdollisimman avoimesti myös työ ongelmakohdista.

– Asiasta ei koskaan pidä suostua keskustelemaan oven välissä käytävällä kun pomolla tai esimiehellä on kiire jonnekin. Se ei tuo tulosta.

Mieti isompaa kuvaa

Jos rahasta puhuminen tuntuu vaikealta, asiaa kannattaa asiaa ajatella suuremman kuvan, eli työmarkkina-näkökulman kautta.

– Työmarkkinat toimivat niin, että toinen osapuoli ostaa ja toinen myy. Ostajan kannalta olennaista on, mitä hän saa vastineeksi rahoilleen.

Millaista korotusta sitten uskaltaa pyytää?

Vaahtion mukaan sopiva pyyntö on 2–5%. Jos pyytää viisi prosenttia, voi saada kaksi. Siksi tinkimisvaran jättäminen on aina tärkeää.

– Palkkapyyntö kannattaa esittää ennemmin yläkanttiin kuin liian alas. Vastapuoli osaa kyllä laskea hintaa alaspäin. En tiedä kenenkään saaneen potkuja, koska uskalsi pyytää parempaa palkkaa.

Jos neuvottelu ei tuo haluttua tulosta, ei esimiestä kannata uhkailla lähtemisellä van säilyttää asiallisuutensa läpi keskustelun. Ja mikäli esimies lupaa palata asiaan myöhemmin, ei asiaa kannata unohtaa, vaan ottaa aihe itse puheeksi. Lopulta sinnikkyys toivottavasti palkitaan.

Toki varmin tapa nousta palkkakuopasta on työpaikan vaihtaminen.

 

Anna Väre