Miksi koko ajan pitäisi oppia uutta?
Elinikäinen oppiminen on työelämän muutoksen taikasana, jota rummutetaan yhä kiivaammin joka suunnasta. Mutta mitä jatkuva oppiminen tarkoittaa asiantuntijatyön näkökulmasta, mihin oppimisessa kannattaisi panostaa ja kuinka uuden opettelun saa mahtumaan kiireiseen elämään?
Jatkuvaa oppimista pidetään ratkaisuna globalisaation ja digitalisaation vauhdittamaan työelämän muutokseen ja moniin muihin tulevaisuuden haasteisiin. Siksi esimerkiksi Sitran tavoitteena on rakentaa siltoja ja yhteistä tahtotilaa yhteiskunnan eri toimijoiden välillä jatkuvaa oppimista mahdollistaen.
Sitran johtava asiantuntija Milma Arola on työskennellyt pitkään työelämän kehittämisen parissa ja ollut mukana elinikäiseen oppimiseen keskittyvässä Sitran Osaamisen aika –projektissa. Hänen mukaansa yksilötasolla kyse on erityisesti ajattelu- ja toimintatapojen muuttamisesta.
– Karrikoidusti voisi sanoa, että aiemmin asiantuntijat ovat työskennelleet pääosin yksin, keränneet tietoa ja työstäneet sitä eri tarkoituksiin. Muutoksen myötä liikutaan verkostomaisempaan työskentelyyn, jossa tiedon hankinta on soveltavaa, vuorovaikutuksellista ja keskustelevaa. Samalla tapahtuu väistämättä myös oppimista.
Arolan mukaan muutos näkyy myös organisaatioiden työkulttuureissa. Monessa yrityksessä on jo siirrytty suunnitelmallisista ja tarkasti hiotuista prosesseista kokeilevaan ja ajassa elävään vuorovaikutukseen ja yhdessäohjautuvuuteen, jossa uusia asioita testataan jatkuvasti. Yhtenä esimerkkinä toimivat yritykset, jotka kuuntelevat kuluttajia jo tuotteidensa kehitysvaiheessa ja ottavat niistä kiinnostuneet ihmiset osaksi kehitysprosessiaan.
Irti omasta kuplasta
Uuden oppiminen ei tarkoita yksin koulutusta tai kurssitusta vaan oppimistilanteita on mahdollisuus löytää ihan tavallisesta arjestakin. Parhaiten ihminen oppii hakeutumalla tehtäviin ja projekteihin. Tehokasta oppimista tapahtuu myös kun irtautuu omasta kuplasta ja heittäytyy keskusteluun maailmaa eri tavoin katsovien ihmisten kanssa.
– Jos löytää ihmisen, joka osaa jonkun asian itseä paremmin, voi lyhytkin keskustelu opettaa paljon. Myös kokeneen mentorin hankkiminen voi avartaa omaa osaamista. Yhä lailla verkosta löytyy paljon erilaisia verkostoja ja keskusteluryhmiä, johon voi liittyä, jos tietty aihe kiinnostaa, Arola sanoo.
Sitran Hyvää huomista -tulevaisuusprodcastissa vieraillut Sitran vanhempi neuvonantaja Tapani Huttula vitsaili elinikäisen oppimisen viittaavan sanana elinkautiseen vankeustuomioon.
Heitto kertoo, kuinka asenne oppimiseen vaihtelee sen mukaan, onko tarve pakotettua (oma työ katosi markkinoilta) vai omasta innostuksesta kumpuavaa (asia todella kiinnostaa).
Työn ohella uutta oppii myös harrastuksissa ja sosiaalisissa tilanteissa, ihan huomaamatta.
– Asiantuntijatyöhön kuuluu paljon hötöistä osaamista ja metataitoja, joita on hankala sanottaa. Siksi omaa osaamisen arviointi vaatii aina pysähtymistä ja itsensä reflektointia. Kannattaa esimerkiksi miettiä, miksi jokin projekti sujui hyvin tai miksi se epäonnistui, ja mitä kaikkea siitä voi oivaltaa. Toinen vaihtoehto on kysyä arviota omasta osaamisestaan vaikka kollegalta tai mennä uraohjaajaan puheille.
Blogissaan Arola kehottaa tekemään isolle paperille osaamisjanan, johon kirjata elämän aikana opittuja asioita koulumaailmasta nykypäivään saakka. Sen kautta käsitys omasta osaamisesta voi nopeasti kohentua.
Millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan?
Vaikka kaikenlainen itsensä kehittäminen tekee aivoille hyvää aivoille, isompi kysymys lienee, mihin nyt kannattaisi satsata.
– On tosi vaikeaa ennustaa, millaista osaamista omassa työssä ja ammatissa 5-10 vuoden kuluttua tarvitaan. Toimialan kehitystä arvioiva keskustelu työpaikalla on kuitenkin todella toivottavaa ja sen avulla voi arvioida myös omaa osaamista. Tiettyjä metataitoja, kuten luovaa ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja ja itsetuntemusta kehittämällä pärjää mitä todennäköisemmin myös tulevaisuudessa, ja niiden avulla on myös helppo oppia uutta.
Arolan mukaan työelämän muutoksesta puhutaan usein turhan pelottelevaan sävyyn, mikä ahdistaa etenkin nuoria.
Vaikka työelämä monimuotoistuu ja tietyt ammatit katoavat, Arola vakuuttaa, ettei vakityö kokonaisuudessaan ole menossa mihinkään.
– Yhteiskunnallisella tasolla merkittävä muutos on yhteiskunnan heterogeenistyminen. Sen myötä työmarkkinoillamme esimerkiksi hyvin korkeasti koulutettuja ja lukutaidottomia, joille kaikille tulisi löytää paikkansa. Tämä edellyttää esimerkiksi aiempaa räätälöidympien ohjauspalveluiden rakentamista.
Yksi näkemys on, että samalla kuin tietty suorittava työ yhteiskunnasta katoaa, syntyy tarvetta uusille palveluammateille, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia ja suorituskykyä eri tavoilla.
