Miksei töissä saa olla rauhassa homo tai hetero?

Seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta työkykyyn, mutta silti siitä voi tulla työpaikalla ongelma. Sukupuolistereotypiat vaikuttavat monen ei-heteroseksuaalin ura- ja koulutusvalintoihin, koska he pelkäävät joutuvansa tietyillä aloilla ongelmiin.

– Kun kerroin töissä kihlautuneeni miehen kanssa, loppuivat esimiestuuraukseni siihen ja palasin takasin kassalle. Myös tatuointini olivat kauppiaalle liikaa, vaikka asiakkaat olivat niistä innostuneen kiinnostuneita. Toisessa paikassa kauppias puolestaan antoi ymmärtää, etten homouteni takia voinut olla hyvä työssäni eikä hän luottanut tekemiseeni. En koskaan saanut häneltä suoraa kritiikkiä, vaan hän haukkui minua muille selkäni takana, useissa ruokakaupoissa Porissa ja Helsingissä työskennellyt Justus Tammenheimo kertoo.

Sittemmin Tammenheimo on löytänyt mukavan työpaikan, jossa ammatillinen osaaminen ja asiakaspalvelutaidot ovat seksuaalista suuntautumista tärkeämpiä. Silti hän toivoo, että työelämässä olisi enemmän tilaa erilaisuudelle.

– Monella työnantajalla on edelleen varsin tiukka näkemys siitä, miltä sopiva työntekijä näyttää ja miten hän saa ilmentää seksuaalisuuttaan. En tajua miksi ihmisiä kiinnostaa, mitä teen makuhuoneessani, jos olen hyvä työssäni?

Kun pitää mahtua samaan laatikkoon

Helsingin yliopiston kasvatussosiologian dosentin ja vanhemman tutkijan Jukka Lehtosen mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat suomalaisessa työelämässä edelleen osin karkeaakin syrjintää ja ovat varsin epätasa-arvoisessa asemassa muihin verrattuna.

Syrjintää ja ikäviä kokemuksia välttääkseen työssä käyvät ei-heteroseksuaalit pyrkivät usein salaamalla suuntautumisensa. Erityisen tyypillistä salailu on työnhaussa tai uuteen työhön mentäessä.

– Osa ei-heteroseksuaalista ja transnuorista kokee, ettei työharjoitteluissa, kesätöissä tai  pätkäsuhteissa ole tarpeenkaan kertoa omasta seksuaalisuudestaan tai sukupuolikokemuksestaan, mutta toisaalta monia haittaa, että heidän pitää keksiä selityksiä tai valheita seurustelustaan tai perhetilanteestaan. Reilu viidesosa kaikista vastaajista oli kokenut kiusaamista ja syrjintää tai muuta epäasiallista kohtelua.

Miesvaltaiset alat homofobisempia?

Lehtosen mukaan ei-heteroseksuaaliset miehet välttelevät muita miehiä useammin miesenemmistöisiä aloja, joita he pitävät naisvaltaisia aloja homofobisempina. Osa transnuorista puolestaan haluaa lykätä työnhakua, kunnes on saanut sukupuolensa muutettua henkilötunnukseen omaa kokemusta vastaavaksi.

– Oman sukupuolikokemuksen tai seksuaalisuuden salaaminen vaikuttaa monin tavoin henkilön työssä pärjäämiseen ja jaksamiseen. Toisaalta salaaminen voi torjua huonoa kohtelua ja kiusaamista, eli sillä voi olla hyviä seurauksia.

Salailu ja paljastumisesta stressailu vievät kuitenkin paljon energiaa. Moni työssä käyvä pelkää joutuvansa ulos työporukasta mikäli totuus omasta seksuaalisuudesta paljastuu ja välttelee siksi työkaverien tapaamista vapaa-ajalla.

Salailun kääntöpuoli on myös se, että suuntautumistaan salaileva työntekijä voi joutua sietämään kahvipöydässä mauttomia homovitsejä ja puhtaasti heteronormatiivisia puheenaiheita, ja jopa teeskentelemään pitävänsä niistä, mikäli haluaa pitää erilaisuutensa kaapissa.

Lain noudattaminen välttämättömäksi rekisterillä

Viime vuonna seksuaalisuuden moninaisuudesta kysyttiin ensi kertaa myös sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä Tasa-arvobarometrissa. Siihen vastanneet uskoivat syrjinnän olevan yleisempää miesvaltaisilla työpaikoilla. Vain viidennes palkansaajista uskoi, ettei trans- ja intersukupuolisia syrjittäisi heidän omalla työpaikallaan.

Vaikka laki kieltää syrjinnän, kiusaamisen ja kaikenlaisen seksuaaliseen moninaisuuteen liittyvän häirinnän, ovat yritykset usein varsin epätietoisia sen vaatimuksista tai ainakaan asiaa ei ole mietitty tarpeeksi.

Lehtonen on tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa, jonka tutkijat etsivät ratkaisuja työelämän tasa-arvokysymyksiin.

– Olemme esittäneet yritysten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien kokoamista yhtenäiseen rekisteriin, josta työnhakijat voisivat tutkia työpaikan tasa-arvotilannetta ja, josta viranomaiset voisivat seurata, miten lakia noudatetaan. Näin saatuja hyviä käytäntöjä ja muutosideoita voitaisiin levittää myös muihin työyhteisöihin.