Kesätöissä kotona – millaista etätyö on opiskelijan silmin? Elon kesätyöntekijä kertoo

Miltä kesätyö näyttäytyy kotona etänä työskentelevän kesätyöntekijän silmin? Roosa Saranpää työskenteli kesän Elon viestinnässä.

Etäily on viimeisen reilun puolentoista vuoden aikana kuulunut niin opiskelijoiden kuin toimistotyöläistenkin elämään. Erilaiset rajoitukset, etätapahtumat ja suljetut kirjastot ovat olleet arkipäivää jo niin kauan, että ”uusi normaali” on muuttunut puheenparresta todellisuudeksi. Epävarmuudesta on tullut asioiden yleinen tila, ja opiskelu- sekä työkavereiden kasvojen katselemiseen koneen ruudulta on jo tottunut.

Vaikka koronatilanne oli kesätyöni alkaessa jatkunut jo yli vuoden ajan, ja itsekin olin tottunut sekä opiskelemaan että työskentelemään kotoa käsin, ei se poistanut alun jännitystä uudessa työpaikassa etänä aloittamisesta. Kesätyöntekijät ja muut etäaikana uudessa työpaikassa aloittaneet tunnistavat varmasti monia kysymyksiä, joita itsellänikin ennen työn alkua heräsi. Kuinka oppia täysin uudet työtehtävät, kun kukaan ei ole vieressä neuvomassa? Uskallanko laittaa viestiä ihmisille, joita en ole koskaan tavannut?

Moni opiskelija tunnistaa myös kyllästymisen etäaikaan. Suljetut kamerat ja nimikirjainten tuijottelu massaluennoilla eivät juuri luo kokemusta yhteisöllisyydestä, eikä omassa yksiössä pakertaminen korvaa luennoilla käytyjä keskusteluja tai päiviä kirjastossa kurssikavereiden kanssa. Omat opintoni ehtivät onnekseni alkaa jo ennen korona-aikaa, mutta uusille opiskelijoille tilanne on ollut vielä haastavampi. Kokemukset yhteisöllisyyden puutteesta opinnoissa olivat myös omiaan lisäämään huolta etätyöskentelyn onnistumisesta: panostetaanko Elossa siihen, etteivät työntekijät koe työskentelevänsä yksinään?

Onneksi läpi kesän olen päässyt yllättymään positiivisesti siitä, miten paljon helpommin etätyöskentely sujuu opiskeluun verrattuna. Sama kokemus on toistunut myös muiden kesätyöntekijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Huolet hankaluuksista ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen turhiksi. Työkavereihin on ollut alusta asti helppoa ottaa yhteyttä Teamsin avulla, ja Elon ilmapiiri on päässyt todella yllättämään avoimuudellaan ja aurinkoisuudellaan. Tutuksi ovat tulleet uusien työtehtävien lisäksi myös monet eri ihmiset niin omasta tiimistä kuin Elon muista toiminnoista. Etäkahvituokiot oman tiimin ja muiden kesätyöntekijöiden kanssa ovat paitsi rytmittäneet päiviä, antaneet myös aitoja yhteisöllisyyden kokemuksia. Kesän jälkeen samaa sujuvuutta toivoisi myös syksyllä jatkuviin yliopisto-opintoihin: etätyöpäivät eivät ole kertaakaan tuntuneet yksinäiseltä puurtamiselta, ja apu on aina ollut Teams-viestin päässä.

Silti kesätyöjaksoni viimeisissä, toimistolla vietetyissä työpäivissä oli jotakin erityistä verrattuna kesään kotitoimistolla. Vaikka työyhteisöön on päässyt hyvin mukaan myös oman keittiönpöydän äärestä, eivät Teams-kokoukset ja -kahvittelut täysin korvaa spontaaneja keskusteluita käytävillä ja kahvihuoneissa, saati yhteisiä lounashetkiä työpaikkaruokalassa. Vaikka hyvä yhteishenki välittyy myös etänä, konkretisoituu se mielestäni parhaiten juuri paikan päällä ollessa. Syksyllä tuntityöntekijänä jatkaessani toivonkin, että myös toimistolla käynti muodostuu luontevaksi osaksi uutta normaalia. Epävarmuus tulevasta ei ole väistynyt, mutta avautuneet kirjastot ja opiskelutapahtumien vähittäinen käynnistyminen luovat uskoa siihen, että oman yksiön seinät vaihtuvat vielä luentosalien penkkeihin ja ihmisten tapaamiseen myös opintojen osalta. Teams ei toimivuudestaan huolimatta korvaa ihmisten tapaamista kasvotusten.

–Roosa Saranpää.

Kirjoittaja on työskennellyt kesän työeläkeyhtiö Elon viestinnässä.