Isät perhevapaalla

Kyllä isätkin haluavat jäädä perhevapaalle – vaikka edelleen kotiin jää useimmiten äiti. Kysyimme kolmelta isältä, millainen päätös ja kokemus perhevapaa oli.

Perhevapaa oli yhteinen päätös

1. Millainen päätös kotiin jääminen oli?

Oli itsestäänselvyys, että jään perhevapaalle. Puolison kanssa sovittiin, että pidän isälle korvamerkityt vapaat ja hoitovapaata päälle - ja hän pitää muut vapaat.

2. Millaista perhevapaalla oleminen oli?  Kauanko olit perhevapaalla?

Perhevapailla oleminen sisälsi paljon velvollisuuksia, oli välillä jopa tylsää, arkista ja  rutiinista. Mutta samalla myös hauskaa, opettavaista, seikkailua ja ennen kaikkea isä-lapsisuhteita parantavaa.

Lisäksi saimme vaimon kanssa yhteistä kokemuksellista rajapintaa perhevapaalla olemisesta. Olin perhevapailla kolmeen eri otteeseen, puolisen vuotta kunkin poikalapsen kanssa.

3. Millaisia haasteita koit kotona ollessa?

En voi sanoa, että koin varsinaisia haasteita, mutta raskainta oli kenties ns. aikuiskontaktien vähyys.

4. Miten työnantaja suhtautui asiaan?

Työnantaja suhtautui asiaan joustavasti ja kannustavasti. Olemme perheystävällinen työpaikka ihan kirjatuin käytäntein.

5. Miten se, että olit lapsen / lasten kanssa kotona on vaikuttanut perheenne keskinäiseen toimintaan?

Se, että perhevapailla olemisesta tuli molemmille vanhemmille omakohtaista kokemusta lavensi taatusti molempien ymmärrystä vanhemmuudesta ja lapsista. Itse asiassa olemme vaimoni kanssa sitä mieltä, että raskain osa on sillä, joka ensin antaa töissä 100 % ja kotiin tultua tekee melkein toisen vastaavan suorituksen vielä perään. Ymmärrys, vuoropuhelu ja yhteinen vanhemmuus vahvistuivat ollessani lasten kanssa kotona.

6. Mitä kotona oleminen / perhevapaa opetti sinulle?

Rutiinit ovat tärkeitä perhevapaalla. Kotona oleminen on melko lokoisaa verrattuna sitoutuneen työssäkäynnin ja vanhemmuuden yhteensovittamiseen.

7. Miten perhevapaalla oleviin isiin mielestäsi suhtaudutaan? Mikä voisi olla toisin? Mikä on hyvää?

Olen huomannut, että perhevapaalla oleviin isiin suhtaudutaan hyvin monin tavoin: sankareina ja toisaalta ihmetellään, että mitenköhän se pärjää. Toki isän kotona oloon ja lapsenhoitoon suhtaudutaan nykyään jo ihan normaalinakin asiana.

Parasta olisi, jos isien perhevapaat, hoivavastuut ja -taidot normalisoituisivat – ja niitä pidettäisiin ihan tavallisena asiana. Myös turhat pelot (myytit) perhevapaa-arjen raskaudesta ja lasten hoitamisen vaikeudesta olisi syytä saada murretuksi.

-Antti Alén, hallinto- ja viestintäpäällikkö / Miessakit ry

Arvovalinta perheen hyväksi

1. Millainen päätös kotiin jääminen oli?

Perhevapaalle jääminen oli jollain tapaa myös arvovalinta, koska lastenhoito nähdään Suomessa enimmäkseen naisten velvollisuutena ja miehet jäävät hyvin vähän kotiin lapsen kanssa. Itselleni ja puolisolleni tasa-arvoasiat ovat kuitenkin tärkeitä, joten päätös oli ihan luonnollinen meille. Laskimme myös, että on taloudellisesti ihan kannattavaa, kun molemmat ovat kotona.

Osittain vaakakupissa itsellä painoi toki myös se, että kun miettii mahdollisuuksia päästä hetkeksi pois työelämästä, niin ei niitä lastenteon lisäksi hirveästi ole.

2. Millaista perhevapaalla oleminen oli?  Kauanko olit perhevapaalla?

Yhdellä sanalla sanottuna, mahtavaa! Olin alle vuoden ikäisen Ebban kanssa kotona noin puolen vuoden ajan.

3. Millaisia haasteita koit kotona ollessa?

Alkuun haasteena oli totuttautua ajatukseen, että päätehtävä on nyt hoitaa lasta ja kotia kun puoliso on töissä. Ebba kuitenkin alkoi rintamaidon lisäksi syödä melko pian kiinteitä ruokia, niin ei tarvinnut siitäkään liikaa huolehtia - kun puolisoni kuitenkin aamuin ja illoin oli kotona ja pumppasi maitoa myös päiväksi.

Haasteet kaikkiaan ovat varmasti ihan arkipäiväisiä vauvaperheen asioita joita muutkin ovat kokeneet ja tulevat kokemaan. Kaikki ovat myös sellaisia joista isäkin selviää.

4. Miten työnantaja suhtautui asiaan?

Tietääkseni ihan hyvin ja kannustavasti. En ainakaan itse ole kuullut mitään negatiivisia kommentteja perhevapaastani. Työskentelen toki alalla jossa sukupuolijakauma ei ole täysin miesvaltainen, joten lasten kanssa kotiin jäämiseen on varmasti totuttu.

5. Miten se, että olit lapsen kanssa kotona on vaikuttanut perheenne keskinäiseen toimintaan?

Varmasti tärkein asia on ollut se, että molemmat ymmärtävät nyt paljon paremmin miltä toisen osa tuntuu kun itse on töissä/kotona ja toisinpäin.

6. Mitä kotona oleminen / perhevapaa opetti sinulle?

Perhevapaa opetti olemaan entistä kärsivällisempi ja ennakoimaan tulevaa paremmin. Myös rutiinien rakentaminen lapsen kanssa on tärkeää.

7. Miten perhevapaalla oleviin isiin mielestäsi suhtaudutaan? Mikä voisi olla toisin? Mikä on hyvää?

Kyllä kotona oleviin isiin mielestäni suhtaudutaan ihan hyvin. Toki niitä ihmettelijöitä riittää, mutta asiat muuttuvat hitaasti. Ehkä enemmän ihmettelyä kuulee se töihin palannut äiti, jolle saattaa tulla painetta siitä, että on jättänyt pienen lapsen kotiin. Ylipäätänsä koko perhevapaa tulisi yhteiskunnassamme luoda siten, että molemmat vanhemmat voivat tätä käyttää - ja myös käyttävät.

-Mikael Kailio, eläkeasiantuntija, Ilmarinen

Suhde lapseen lujittui perhevapaan aikana

1. Millainen päätös kotiin jääminen oli?

Itselleni oli ihan selvää, että haluan olla lapsen kanssa kotona. Lisäksi halusin olla lapsen kanssa kotona niin, että vaimoni töissä. Näin suhde lapseen kehittyy omalla tavallaan, ilman ”backupia”.

2. Millaista perhevapaalla oleminen oli?  Kauanko olit perhevapaalla?

Näin perhevapaalla olemisen mahtavana mahdollisuutena. Vaikka lapsella oli tuolloin meneillään melkoinen ”äiti-vaihe”, tilanne tasoittui ja meille kehittyi omat rutiinit päivään. Olin noin 3 kk kotona tyttäremme kanssa.

3. Millaisia haasteita koit kotona ollessa?

Se, että jäin kotiin lapsen kanssa saattoi olla aluksi jopa haastavampaa äidille kuin minulle. Harjoittelimme viikon ensin kotona, ja sitten lähdin vajaaksi kahdeksi viikoksi mökille lapsen kanssa. Tietysti hyppäys hektisestä työarjesta lapsiperhearkeen oli suuri muutos, ja päivät lapsen kanssa tuntuivat aluksi hieman pitkiltä, kun piti keksiä tekemistä ja ohjelmaa. Kotona ollessa kävimme kauppakeskuksissa, ulkoilimme ja liikuimme julkisilla liikennevälineillä. Ajankäyttöön muodostui rutiinia ja yhtä äkkiä päivät vain sujuivat ja kuluivat.

4. Miten työnantaja suhtautui asiaan?

Työnantajani suhtautui vapaaseeni hyvin. Valmistelin ennen lähtöäni keskeneräiset työt niin, että ne hoituvat poissa ollessani. Kävin isyysloman lopulla työpaikalla ja kun palasin töihin, minua odottivat uudet haasteet ja työtehtävät.

5. Miten se, että olit lapsen kanssa kotona on vaikuttanut perheenne keskinäiseen toimintaan?

Mielestäni on tärkeää totuttaa lapsi sekä äidin että isän dynamiikkaan. Suurimmat haasteet ovat meillä jokaisella omien korvien välissä – ja on luonnollista pohtia ”voinko? Uskallanko? jne. Onnistumisen tunteiden kautta tuli varmuutta.

6. Mitä kotona oleminen / perhevapaa opetti sinulle?

Opin sen, että lapsen kanssa kotona oleminen vaatii merkittävää mukautumista omaan arkeen, koska eletään pitkälti pienen lapsen ehdoilla. Lapsen kanssa opin myös, että asioita voi tehdä monella tavalla ja silti onnistua. Yhtä oikeaa tapaa ei ole.

7. Miten perhevapaalla oleviin isiin mielestäsi suhtaudutaan? Mikä voisi olla toisin? Mikä on hyvää?

Mielestäni perhevapaalla oleviin isiin suhtaudutaan kokoajan paremmin. Perhevapaa on todella tärkeä asia koko perheelle. Suhde lapseen muodostuu luottamukselliseksi, kun isäkin on lapsen kanssa kaksin. Molemmat vanhemmat ovat näin tasa-arvoiset.

-Rami Viljamaa, myynnin kehityspäällikkö, Oikotie Oy