Hyvä opo haastaa ja kuuntelee

Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja juuri se voi sekoittaa pään, vaikka koulu muuten menisikin hyvin. Miten nuoret löytävät tiensä jatko-opintoihin ja millaista apua hyvä opo oppilailleen tarjoaa?

– Yläkoululaisten oppilaanohjaukselle on asetettu vaativat tavoitteet. Nuoren tulisi aikaansaada kolmessa vuodessa hyvin perusteltu jatkokoulutussuunnitelma, joka vastaisi yhtä lailla työelämän kysyntään että nuoren omiin vahvuuksiin, Turkulaisen Puropellon koulun koordinoiva oppilaanohjaaja Petri Niemi sanoo.

Niemi väitteli tohtoriksi nuorten uraohjauskokemuksista vuonna 2016. Väitöskirja pureutui nuorten kokemuksiin ja selvitti, mihin ohjaustyössä tulisi kiinnittää erityistä huomiota kun halutaan kehittää nuorten valmiuksia tehdä valintoja ja päätöksiä. Tutkimuksen kohteena olivat Turun peruskoulujen ysiluokan oppilaat, joista kyselyyn vastasi 887 oppilasta eli valtaosa ikäluokasta.

Nuoret jakautuivat vastausten perusteella kolmeen ryhmään: yksi kolmannes näki urasuunnitelmansa täysin selkeinä, eikä kaivannut apua pohdinnoilleen. Toinen kolmannes puolestaan koki tarvitsevansa runsaasti tukea uravalinnassa ja elämänhallinnan tilanteissa. Kolmas ryhmä oli jotain tältä väliltä.

Väitös todisti, että ohjaustyötä tarvitaan ja se tulisi aloittaa hyvissä ajoin – huomattavasti ennen käänteen tekevää ysiluokkaa.

”Järjestelmä kantaa”

Niemen mukaan nuorten valintojen keskiössä on neljä K:ta: koti, koulu, kasvattajat ja kokemukset. Vaikka haasteita riittää, Niemi luottaa suomalaiseen koulutusjärjestelmään, joka mahdollistaa toisen valitsemisen myöhemmin, jos ensin tehty valinta ei tunnukaan omalta. Tärkeintä yläkouluvaiheessa on hahmottaa, onko enemmän lukija- vai tekijätyyppiä, eli sopiiko paremmin ammatilliseen koulutukseen vai lukioon.

Niemen mukaan ammatillisen koulutuksen valitsevat tunnistavat jo yläkouluiässä melko hyvin, millainen työ ja tekeminen heitä kiinnostaa. Suurempia haasteita valinnat tuovat lukijoille erityisesti vuonna 2020 voimaan tulevan valintaperustemuutoksen myötä. Sen tavoitteena on jakaa yli puolet yliopistopaikoista lukion päästötodistuksen perusteella.

Esimerkiksi lääketieteellisen pääsykoe perustuu lukion oppimäärään ja alkupisteitä tulee suoritetuista biologian, kemian ja fysiikan kursseista. Jotta nuori osaisi poimia lukujärjestykseen oikeita oppiaineita, tulee hänen tunnistaa päämääränsä jo lukion ensimmäisellä luokalla.

Opo puhuu mahdollisuuksista

Miten sitten hahmottaa oman suuntansa ja kiinnostuksensa ja tietää, missä työtä tulevaisuudessa riittää?

 Viimeisen kysymykseen vastaaminen on haastavaa kenelle tahansa, mutta opona Niemi pyrkii välttämään negatiivista puhetta työelämän muutoksesta ja muista uhkakuvista.

– Uhkakuvat eivät sovi opon sanavarastoon. On parempi puhua muutosten tuomista mahdollisuuksista. Ammatinvalinta-termi tulisi korvata uravalinta-sanalla.  Tärkeintä olisi yhdistää omat vahvuudet työelämän mahdollisuuksiin ja sitoutua tietylle sektorille vaadittavien valmiuksien kehittämiseen.

Vaikka onnistuneeseen uravalintaan ei ole taikanappia, Niemi luottaa harkitun sattuman teoriaan. Se tarkoittaa, että oma mielenkiintoa tukevat kokemukset ohjaavat vähitellen eteenpäin ja samalla ajatus kirkastuu.

Koulumenestys ei aina näy päättäväisyytenä

Kaikki työhön liittyvät kokemukset ruokkivat omaa pohdintaa ja mielikuvia tietystä tehtävästä. Sopivia kokemuksia tarjoavat työharjoittelut, opon ja muiden kasvattajien kanssa käydyt keskustelut ja eri aloista saatava tieto, jota nykyään on tarjolla ihan eri tavoin kuin ennen verkkoaikaa.

– Opon tehtävä on keskustella, kuunnella ja kunnioittaa sekä laajentaa nuoren näkemystä työelämästä. Jos nuori on esimerkiksi joutunut TET-jaksolla hyllyttämään tuotteita koko viikon, opo voi ohjauskeskustelussa laajentaa oppilaan mielikuvaa alasta.

Väitöskirjaansa tehdessään Niemi huomasi, että heikkoja urapohtijoita löytyi kaikentasoisista oppilaista.

– Vaikka ongelmat usein kerääntyvät niille, jotka menestyvät koulussa heikommin, eivät hyvät arvosanat tarkoita, että hän olisi täysin selvillä tulevaisuudestaan. Siksi tuki tulee suunnata lähtökohtaisesti kaikille. Hyvin toimiva moniammatillinen verkosto, eli ope, opo, koulupsykologi, terveydenhoitaja ja koulukuraattori yhdessä mahdollistavat parhaiten nuoren elämänhallintavalmiuksien kehittymisen.

Anna Väre