Erityisryhmien työllistyminen vaatii yhteispeliä

Vammaisuus ei ole yksilön ominaisuus, vaan yhteiskunnan määrittelemä ongelma, joka tekee erityisryhmien pääsystä palkkatyöhön vaikeaa. Usein palkkatyön löytyminen vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä työnantajien, kunnan viranomaisten ja omaisten välillä.

Henkilökohtaisten fyysisten, psyykkisten tai aisteihin liittyvien rajoitteiden lisäksi  vammaisten ihmisten työllistymistä vaikeuttaa usein heikko koulutus. Vammaisjärjestöjen kyselyn mukaan lähes puolet erityisryhmien edustajista kokisi työnteon ja oman rahan ansaitsemisen itselleen ja hyvinvoinnilleen tärkeäksi.

Kehitysvammaliiton tutkija Hannu Vesalan mukaan esimerkiksi kehitysvammaisten ihmisten pääsyä palkkatyöhön hidastaa 90-luvun puolivälissä syntynyt avotyötoiminnan perinne. Sen kautta valtaosa kehitysvammaisista työskentelee päivä- tai työkeskuksissa tai avotyötoiminnan piirissä.

Avotyötä tekevät sijoittuvat usein ravintoloihin, kauppoihin tai esimerkiksi päiväkodin tai vanhustenhuollon avustaviin tehtäviin. Käytännössä suurin osa heistä kuitenkin elää työkyvyttömyyseläkkeen varassa, sillä työstä maksettava työosuusraha on keskimäärin 5–6 euroa päivässä. Varsinaisessa palkkatyössä 40 000 suomalaisesta kehitysvammaisesta on uusimpien tutkimusten mukaan vain 400–500 henkeä.

Avotyötoiminta ei johda palkkatyöhön

Vesalan mukaan erityisryhmien työllistymisen ongelmat liittyvät paljolti asenteisiin ja tietämättömyyteen. Monessa kunnassa ei uskota, että vammaiset ihmiset voisivat olla kykeneväisiä tuottavaan työhön.

– Alkuaan avotyötoiminnan ajatuksena oli tarjota kehitysvammaisille ihmisille työtä, joka auttaisi heitä integroitumaan yhteiskuntaan ja työelämään. Käytännössä monet kuitenkin työskentelevät samassa paikassa jopa kymmeniä vuosia ilman palkkaa. Aloite avotyötoimintapaikan muuttamiseksi palkkatyösuhteeksi ei välttämättä lähde työnantajalta, vaan muutos edellyttää aktiivisuutta työntekijältä itseltään ja ennen kaikkea kunnan viranomaisilta.

Lopulta pitkään jatkuvassa työsuhteessa on silti aina kyse työnantajan tarpeesta. Vesala uskoo, että useammat työnantajat olisivat halukkaita palkkaamaan vammaisia ihmisiä, mutta eivät tiedä kuinka toimia.

– Työnantaja haluaa ihmisen töihin hoitamaan tiettyjä tehtäviä, ei terapiaan. On paljon tehtäviä, jotka eivät vaadi suurta osaamista ja joihin on esimerkiksi osa-aikaisuuden takia vaikea löytää tekijöitä. Tällainen voi työ voi sopia esimerkiksi kehitysvammaiselle henkilölle täydellisesti.

Työhönvalmentajat tukena työpaikalla

Vammaisen työntekijän palkkaava työnantaja voi hakea valtiolta palkkatukea, joka kompensoi työntekijän mahdollisesti alempaa työpanosta. Lisäksi työnantaja voi saada tukea työolosuhteiden mukauttamiseen, joka voi tarkoittaa esimerkiksi apuvälineiden hankkimista tai toisten työntekijöiden tarjoaman avun kompensoimista heidän työpanoksessaan.

Tukea käytännönasioihin työnantajat voivat saada kuntien työhönvalmentajilta, jotka monessa kunnassa auttavat vammaisia ihmisiä palkkatyön löytämisessä.

Esimerkkinä Helsingin kaupungilla on oma tuetun työn palveluyksikkönsä, jonka 12 työhönvalmentajaa auttavat asiakkaitaan työpaikan etsimisessä, työhaastattelussa, työsopimusten kirjoittamisessa sekä sopivien työtehtävien suunnittelussa. Urasuunnitelma laaditaan vuodeksi kerrallaan.

– Asiakkaihimme kuuluu esimerkiksi kehitysvammaisia, autisteja ja erilaisista oppimisvaikeuksista kärsiviä ihmisiä. He työllistyvät pääosin kaupan alalle, lounas- ja hampurilaisravintoloihin tai toimistoihin, joissa tarjolla olevat tallennustehtävät tosin ovat automaation myötä häviämässä. Työvalmentajamme menevät usein asiakkaamme tueksi työpaikalle ja auttavat häntä työhön perehdytyksessä työnantajan tukena, kertoo Helsingin kaupungin johtava työvalmentaja Merja Honkanen.

Työnantajien kokemukset positiivisia

Koska palvelua käyttäneet asiakkaat ovat motivoituneita työllistymään, ovat myös työnantajat olleet yhteistyöhön tyytyväisiä. Hyviä kokemuksia työvalmentajan käytöstä on saatu esimerkiksi K-kauppiasliiton kanssa ja Kehitysvammaliiton yhteishankkeesta, jossa 27 kehitysvammaista ihmistä työllistyi K-ryhmän kahviloihin ja myymälöihin ympäri Suomea palkallisesti.

– Vaikka avotyötoiminta on usein kunnille edullista, kansantaloudellisesti olisi huomattavasti hyödyllisempää, että myös vammaisilla ihmisillä olisi mahdollisuus tienata oma elantonsa sen sijaan, että he eläisivät pelkästään työkyvyttömyyseläkkeen varassa, Vesala summaa.

Anna Väre