Eläkeikä kutsuu itsetutkiskeluun

Eläkkeelle siirtyminen tuo ihmisen suurten kysymysten ääreen. Kun ajatuksille antaa aikaa, kolmas ikä on loistava mahdollisuus luoda itsensä uudelleen.

Miten esittelen itseni eläkkeelle jäätyäni? Kysymys pysäytti organisaatiopsykologi Pekka Järvisen eläkeiän lähestyessä. Sana eläkeläinen ei tuntunut suussa luontevalta, etenkin kun hän oli tottunut määrittelemään itsensä työn ja siihen liittyvän osaamisen kautta. Ajatus sähköpostivirran hiipumisesta tuntui yhtäkkiä ahdistavalta. Se sai Järvisen pohtimaan vanhenemiseen liittyviä kysymyksiä ja synnytti muun muassa kirjan Kuinka selvitä eläkepäivistä hengissä (2017).

Kirjan kysymyksenasettelun voi tulkita kompaksi, mutta totuus on, että elin-iän pidennettyä ihmisten suhtautuminen eläkkeelle jäämiseen on selvästi muuttunut. Koska työ oli ennen fyysisesti raskaampaa, ihmiset olivat eläkkeelle siirtyessään valmiina keinutuoliin ihan eri tavoin kun nykyajan paljon matkustelevat ja aktiivisesti urheilevat eläkeläiset.

Järvinen puhuu kolmannesta iästä, 20 vuoden ikäjaksosta, joka on tullut keski-iän ja vanhuuden väliin. Siinä olevat ihmiset ovat fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa eikä heillä ole mitään estettä jatkaa työntekoa.

Kuten hän itse. Vaikka oma eläkeikä on virallisesti ylittynyt, Järvinen on jatkanut työtään yrittäjänä, joskin tunteja vähentäen.

Kuka olen ja mitä haluan elämältä?

– Koen että työni antaa minulle tärkeän päivärytmin, virikkeitä ja tarkoituksen elämälleni. Työtä jatkamalla olen ikään kuin siirtänyt vaikeita kysymyksiä eteenpäin. Eläkkeelle siirtyminen pakottaa pohtimaan omaa identiteettiä uudelleen ja kysymään itseltä kuka olen, mikä minulle on tärkeää ja mitä vielä haluan elämältäni.

Työn oravanpyörässä elämän suuria kysymyksiä on harvoin pysähtynyt miettimään. Siksi eläköitymistä voi kriisinä verrata vaikka avioeroon.

– Kriisissä on yhtä aikaa vaaroja, mutta myös mahdollisuuksia. Työelämästä irtautuessa mielestä vapautuu valtava määrä psyykkistä energiaa, joka ilman uutta kohdetta tekee mielen levottomaksi ja ahdistuneeksi. Tässä tilansa monet tekevät liian nopeita ratkaisuja, kuten myyvät asuntonsa ja ostavat loma-asunnon Espanjasta. Sanoisin, että kannattaa antaa itselleen aikaa ja katsoa mitä kaikkea mielestä alkaa nousta. Vastaukset kyllä tulevat jossain vaiheessa.

Rytmiä arkeen

Työn lisäksi monet etsivät mielekkyyttä harrastuksista tai lastenlasten hoitamisesta. Tärkeintä Järvisen mukaan on löytää arkeen rytmittäjiä, jotka tuovat siihen tiettyjä rutiineja ja toistuvuutta. Sellainen voi olla vaikka aamulenkin tekeminen joka aamu.

Toisaalta eliniän pitenemisen myötä myös sosiaaliset odotukset eläkeläisiä kohtaan ovat muuttuneet. Paineita voi luoda myös se, että eläkeläisenkin odotetaan nykyään menevän ja tekevän jatkuvasti.

– Monelle pitkän uran tehneelle ihmiselle voi olla hieno ja innostava haaste oppia olemaan tekemättä mitään ja vaikka vain nauttia luonnosta ja pysähtymisestä. Sekin on aivan oikein.

Eläkeikäiset valmiita uusiin haasteisiin

Järvisen mukaan yhteiskunta ei ole nähnyt ikääntyvään väestöön liittyviä mahdollisuuksia van näkee joukon ensisijaisesti taakkana.

– Eläköityvät ihmiset eivät ole rasite vaan tärkeä resurssi, jota ei vielä osata hyödyntää kuin korkeintaan kaupallisessa mielessä. Eläkeikäiset kaipaisivat paljon muutakin kun vesijumppaa, jos sitä vain osattaisiin tarjota.

Koulutetut, kielitaitoiset ja työelämässä kokeneet ihmiset sopisivat Järvisen mukaan niin työelämän sparraajiksi kuin vapaaehtoistyöhönkin, kunhan se tarjoaisi muutakin kun kahvinkeittoa ja olisi hyvin organisoitua.

– Monet sanovat, etteivät halua tehdä samaa työtä kuin ennen, mutta kaipaavat haasteita uusilta alueilta. Tässä olisi valtava potentiaali löydettävissä.

Anna Väre