Työuupumus ja sairausajan palkanmaksu

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2020:89 työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa lääkärintodistukseen merkityn burn out -diagnoosin perusteella ja pyytänyt työntekijältä työkyvyttömyydestään lisäselvitystä. Ratkaisun perusteella työnantajan tulee kuitenkin selkeästi osoittaa työntekijälle, millainen lisäselvitys asiassa vaaditaan.

Ratkaisussa keskeinen kysymys oli se, oliko työnantaja velvollinen maksamaan työntekijälleen sairausajan palkan lääkärintodistuksen (Z73.0 Työuupumus, burn out) mukaiselta työkyvyttömyysajalta. Työehtosopimukset sisältävät usein tarkentavia määräyksiä sairausajan palkanmaksusta, mutta tässä tapauksessa sovellettavassa työehtosopimuksessa ei työsopimuslakiin tehtyä viittausta tarkemmin oltu sovittu siitä, millainen sairaus tai diagnoosi oikeuttaisi sairausajan palkkaan. Niin ikään työsopimuslaki tai sen esityöt eivät ota asiaan kantaa. Työtuomioistuin katsoi, ettei työuupumusta näin ollen oltu poissuljettu sairausajan palkan maksuperusteena. 

Ratkaisevaksi osoittautui siten se, oliko asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella kyse sairaudesta, josta seurasi työkyvyttömyys.

Asiassa kuultujen asiantuntijalääkäreiden kertoman perusteella pelkkä Z-koodi ei kerro sitä, onko henkilö sairas ja mikä sairaus on kyseessä. Luotettavan lisäselvityksen saaminen työuupumuksesta olisi tässä tilanteessa ollut mahdollista esimerkiksi työntekijää hoitaneelta lääkäriltä tai toisen lääkärin tekemänä jälkikäteisenä arviointina. 

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella työnantaja voi osoittaa työntekijän toisen lääkärin tutkittavaksi sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksenä esimerkiksi silloin, kun on syntynyt epäilyksiä siitä, että työntekijä on pyrkinyt väärinkäyttämään oikeuttaan palkalliseen sairauslomaan tai kun diagnoosin täsmällisyydestä on syntynyt epäselvyyttä. Asiassa kyse ei ollut väärinkäytösepäilystä, vaan työnantajan käytännöstä, jonka mukaan Z-koodilla diagnosoituja sairauksia ei oltu ilman muuta selvitystä hyväksytty sairausajan palkanmaksun perusteeksi.

Työtuomioistuin katsoi, että työnantaja on palkanmaksun edellytyksenä sinänsä voinut velvoittaa työntekijän toimittamaan lisäselvitystä. Työntekijä ei kuitenkaan ollut käytännössä voinut saada lisäselvityspyyntöä ennen paluutaan työhön. Kun työntekijä oli uskonut jo toimittaneensa työnantajalle asianmukaisen lääkärintodistuksen, ja pyyntö oli käytännössä tarkoittanut takautuvan selvityksen hankkimista, ratkaisussa katsottiin, että työnantajan olisi tullut selkeästi osoittaa työntekijälle, millaista lisäselvitystä pyyntö tarkoitti. Työtuomioistuin katsoi työntekijän toimittamasta lääkärintodistuksesta ilmenevän, että lääkäri on arvioinut hänet työkyvyttömäksi. Työntekijällä oli siten oikeus sairausajan palkkaan lääkärintodistukseen merkityltä työkyvyttömyysajalta.