Sopimus kokonaispalkkauksesta johti työnantajan korvausvelvollisuuteen

Työehtosopimus ei mahdollistanut paikallista sopimusta, jonka mukaan työajan tasaamislisät sisällytetään yksilöimättä ja erittelemättä työntekijälle maksettavaan tuntipalkkaan.

Työntekijät väittivät, että työnantaja ei ollut maksanut työehtosopimuksen mukaisia työajan tasaamislisiä eli ns. pekkasvapaita työntekijöilleen. Työnantaja kiisti väitteen vedoten siihen, että työnantajan ja työntekijöiden välillä oli tehty paikallinen sopimus kokonaispalkkauksesta, jonka perusteella työntekijöille maksettiin palkkaa tunti tunnilta kahdeksan tuntia päivältä, ja tämän mukaisesti työehtosopimuksen vähimmäispalkkaa suurempi tuntipalkka sisälsi myös lisät.

Käräjäoikeuden mukaan työnantaja ei pystynyt osoittamaan, että asiasta olisi sovittu selvästi työntekijöiden kanssa. Yleissitovana sovellettava työehtosopimus ei myöskään mahdollistanut sellaista paikallista sopimista, jossa työajan tasaamislisät sisällytetään työntekijälle maksettavaan tuntipalkkaan saatikka, että näitä lisiä ei maksettaisi lainkaan.

Työsopimuslain mukaan työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräystä. Työsopimusehto, jonka mukaan työntekijälle ei anneta soveltuvan työehtosopimuksen mukaisia työajan tasaamisvapaita eikä makseta työajan tasaamislisiä, oli mitätön. Työnantaja velvoitettiin maksamaan yhteensä kymmenelle työntekijälle heidän vaatimansa palkkasaatavat.

Muutoksenhakuoikeus Itä-Suomen hovioikeuden tuomioon S 19/124 päättyy 20.1.2020.