Alkukesästä tulivat voimaan uudet säännöt nk. nollatuntisopimusten käytölle. Jatkossa työnantaja voi tarjota nollatuntisopimusta vain, jos työvoiman tarve on aidosti vaihteleva.

Vähimmäistyöaika ei saa olla pienempi kuin mitä todellinen työvoimatarve edellyttää. Jos toteutunut työaika kuuden kuukauden ajalta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoimatarvetta, työnantajan ja työntekijän tulee neuvotella työaikaehdon muuttamisesta. Jos uudesta vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen, työnantajan on perusteltava kantansa kirjallisesti.

Jos vaihtelevasta työajasta on sovittu työnantajan aloitteesta, työnantajan on annettava työntekijälle kirjallinen selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimantarvetta.

Muutoksia myös sairaus- ja irtisanomisajan palkkaan

Lakimuutoksen myötä vaihtelevaa työaikaa tekevällä työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos työkyvyttömyysajalle sovittu työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, työvuorosta on muuten sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut töissä.

Irtisanomisajan palkka määräytyy jatkossa viimeisen 12 viikon keskimääräisen työmäärän perusteella. Jos irtisanomisajalla työnantajan tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan olisi korvattava alituksesta aiheutunut ansionmenetys. Korvausvelvollisuutta ei ole, jos työsuhde ennen irtisanomista oli kestänyt alle kuukauden.

Suostumusta lisätyöhön rajoitettu

Myös työaikalaki muuttui kesäkuun alusta lukien. Vaihtelevaa työaikaa tekevä työntekijä ei enää voi antaa rajoituksetonta lisätyösuostumusta. Lisätyötä saa muutoksen myötä teettää vain työntekijän kutakin kertaa tai lyhyeksi ajaksi kerrallaan antaman suostumuksen perusteella.

 

Lisää uusi kommentti