Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2018:57 koski säästölomautuksia, joiden aikana yhtiöön palkattiin uusia työntekijöitä.


Tapauksessa oli kyse yhtiöstä, joka oli säästötoimenpiteenä lomauttanut noin 2 500 työntekijää. Lomautukset oli porrastettu niin, että yksittäisen työntekijän lomautus kesti 12 työpäivää. Lomautusten aikana yhtiö oli palkannut uusia työntekijöitä sen palveluksesta pois lähteneiden työntekijöiden tilalle.

Lomautettuna ollut työntekijä vaati yhtiöltä korvausta ansionmenetyksestä lomautuspäiviltä. Työntekijä katsoi, että lomautus oli ollut perusteeton, koska lomautuksen aikana samalle osastolle oli otettu uusia työntekijöitä hänelle sopiviin työtehtäviin.

Keskeinen kysymys oli se, olisiko yhtiö voinut järjestää työntekijälle lomautuksen ajaksi muuta työtä. Työsopimuslain mukaan työnantaja saa lomauttaa työntekijän, jos edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä.

Korkein oikeus totesi, että muun työn tarjoamisvelvollisuus väistyy, jos työnantaja osoittaa, että työn tarjoaminen on säästölomautuksen tarkoitukseen nähden mahdotonta tai taloudellisesti epätarkoituksenmukaista.

Tapauksessa lomautusaika oli ollut lyhyt ja lomauttaminen oli kohdistunut huomattavaan määrään työntekijöitä. Korvaavaa työtä olisi ollut tarjolla vain osalle lomautetuista. Yhtiön säästötoimenpiteet olivat kohdistuneet kaikkiin yhtiön työntekijöihin. Myös uudet, vasta lomautuksista päättämiseen jälkeen työhön otetut työntekijät oli lomautettu. Yhtiö ei ollut ottanut palvelukseensa uusia työntekijöitä tekemään lomautettujen työntekijöiden töitä eikä kokonaishenkilömäärä palkkausten myötä kasvanut.

Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoi, ettei yhtiö olisi voinut kohtuudella järjestää lomautetuille työntekijöille muuta työtä lomautusten sijasta. On hyvä huomata, että ratkaisu koskee tietynlaisia olosuhteita. Pääsääntö on edelleen se, että velvollisuus tarjota muuta työtä koskee myös säästölomautuksia.

 

Lisää uusi kommentti