Työ & Laki

Koeaikapurku kahden työvuoron jälkeen oli epäasiallista

Ratkaisussa 30.6.2017 nro 844 Helsingin hovioikeus katsoi, että työntekijän sopivuutta työhön oli arvioitu puutteellisesti ja siten koeaikapurku oli tehty epäasiallisilla perusteilla.

Koeaikana työsuhteen osapuolet voivat arvioida soveltuvuutta ja sopivuutta puolin ja toisin. Koeaika antaa työnantajalle mahdollisuuden selvittää, kykeneekö työntekijä siihen työhön, johon hänet on palkattu. Jos työsuhde päätetään koeaikana, riittää perusteeksi vetoaminen koeaikaan. Koeaikapurun peruste ei kuitenkaan saa olla syrjivä tai koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallinen.

Tapauksessa oli kyse määräaikaiseen työsuhteeseen palkatusta kesätyöntekijästä. Työsuhteen kahtena ensimmäisenä päivänä työntekijää oli perehdytetty työhön. Kolmantena päivänä työntekijä sairastui ja neljäntenä päivänä työnantaja purki työsuhteen koeaikaan vedoten. Työnantaja oli siten tehnyt arvion työntekijän soveltuvuudesta työhön kahden päivän perehdyttämisen perusteella.

Hovioikeus totesi, että koeaikapurku näin lyhyessä ajassa antoi aihetta epäillä, että työntekijän soveltuvuutta työhön oli arvioitu puutteellisesti ja koeaikapurku oli sen vuoksi voinut johtua epäasiallisista syistä.

Asiassa ilmeni, että normaali perehdytysaika vastaaviin työtehtäviin oli kahdesta neljään viikkoa. Hovioikeus katsoi, ettei työnantaja voinut vain kahden työvuoron perusteella varmistua työntekijän soveltumattomuudesta työhön. Työnantaja vetosi siihen, että työntekijä oli heti ensimmäisestä työpäivästä alkaen vaikuttanut epävarmalta ja aralta, ja oli myöhästynyt hieman toisena työpäivänään. Hovioikeuden mukaan on tavanomaista, että uusi työntekijä voi olla aluksi epävarman oloinen ja kysyä useaan kertaan samoja asioita.

Hovioikeus katsoi, että työnantaja oli suorittanut koeaikapurun työntekijän oletettujen ominaisuuksien perusteella eikä koeaikapurku perustunut työntekijän todellisten työntekoon liittyvien ominaisuuksien selvittämiseen. Koeaikapurku oli koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallinen ja työnantaja velvoitettiin maksamaan työntekijälle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä viiden kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Tapaus osoittaa, että koeaikapurku edellyttää asiallista, työntekijän työsuoritukseen tai soveltuvuuteen liittyvää perustetta. Jotta tällainen peruste voi olla käsillä, on työnantajan tullut riittävällä tavalla ottaa selko työntekijän ominaisuuksista ja soveltuvuudesta. Koeaikapurun voidaan katsoa tapahtuneen epäasiallisilla perusteilla, jos työntekijän soveltuvuutta työhön on arvioitu puutteellisesti, virheellisesti tai tasapuolisen kohtelun vastaisesti.