Rovaniemen hovioikeudessa arvioitiin työnantajan kustantaman koulutuksen takaisinmaksua koskevan ehdon lainmukaisuutta ja kohtuullisuutta.

Kiinteistövälittäjänä työskennelleen työntekijän työsopimuksessa oli ehto, jonka mukaan työntekijä on velvollinen korvaamaan yhtiölle 24 kuukautta ennen työsuhteensa päättymistä saamansa koulutuksen vähintään 400 eurolla per koulutustilaisuus, jos työntekijä ryhtyy kilpailevaan toimintaan kuuden kuukauden kuluessa työsuhteensa päättymisestä. Korvattavia koulutustilaisuuksia olivat vähintään neljän tunnin kestoiset koulutustilaisuudet, jotka tähtäävät ammattitutkinnon suorittamiseen tai erikoistumiseen.  

Työntekijä irtisanoutui ja siirtyi kilpailevan yhtiön palvelukseen. Yhtiö vaati työntekijältä koulutuskorvauksia

13 koulutustilaisuudesta, yhteensä 5.200 euroa. Erimielisyys koski sitä, tuliko työsopimusehto tulkita kilpailukielto- vai työssäpysymissopimukseksi ja oliko ehto kohtuullinen.

Lain mukaan kilpailukieltosopimus edellyttää erityisen painavaa syytä. Koulutuskustannusten takaisinmaksusopimuksesta ei puolestaan ole säännelty laissa. Tällaisen sopimuksen tarkoituksena on varmistaa, etteivät työnantajan maksamat koulutuskustannukset mene hukkaan tai toisen työnantajan hyväksi. Sopimus ei estä työntekijää siirtymästä kilpailijalle, mutta työntekijä voi lähtiessään olla velvollinen korvaamaan sovittuja kustannuksia. Oikeuskirjallisuuden ja -käytännön perusteella tällaiset nk. työssäpysymissopimukset ovat sinänsä laillisia ja mahdollisia, kunhan ne ovat kohtuullisia.

Hovioikeus totesi, että vaikka sopimusehdossa oli kilpailukieltosopimuksen piirteitä, oli ehto kokonaisuutena arvostellen katsottava työssäpysymissopimukseksi. Tätä puolsi se, että osapuolet olivat sopineet kilpailukiellosta erikseen, koulutusehdon sanamuoto oli selkeä ja työntekijä oli itse voinut päättää kouluttautumisesta. Tällainen sopimus oli laillinen.

Hovioikeus arvioi erikseen sinänsä laillisen ehdon kohtuullisuutta. Hovioikeus totesi, että koulutuskustannusten takaisinmaksuvelvollisuuden tulisi koskea sisällöltään tai kustannuksiltaan merkittäviä koulutuksia. Tapauksessa vaaditut koulutuskorvaukset liittyivät kiinteistönvälitysalan LKV-tutkintoon tähtäävään koulutukseen ja uudistuotantoa koskevaan kiinteistönvälityskoulutukseen. Hovioikeus piti uudistuotantokoulutusta tavanomaisena koulutuksena. LKV-tutkintokoulutuksen kesto oli ollut lyhyehkö ja tosiasialliset kustannukset vähäisiä. Ottaen lisäksi huomioon maksuvelvollisuuden määrän ja sen ajan, joka työntekijän olisi pitänyt koulutuksen jälkeen olla työnantajan palveluksessa, hovioikeus katsoi sopimusehdon johtavan kohtuuttomaan lopputulokseen ja vapautti työntekijän korvausvelvollisuudesta.

Tapaus osoittaa, että koulutuskustannusten takaisinmaksusopimukset ovat lähtökohtaisesti sallittuja, mutta niiden edellytyksenä on erityisluontoisen koulutuksen tarjoaminen. Lisäksi ehto ei saa käytännössä johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen työntekijän kannalta, kun otetaan huomioon koulutuksen tarpeellisuus, kesto ja kustannukset, työntekijälle aiheutuva maksuvelvollisuus sekä työntekijän työsuhteen kesto kouluttautumisen jälkeen.

Tämän uutiskirjeen julkaisuhetkellä Rovaniemen hovioikeuden tuomio 4.10.2017 nro 402 on vailla lainvoimaa.

 

Lisää uusi kommentti