Blogi

Yritykset kiristävät etätyökäytäntöjään – olisiko parempiakin tapoja?

Paula Narkiniemen blogi, jossa aiheena työn ja työnhaun maailma.
Blogi

Kuluneen vuoden aikana on uutisoitu ja kirjoitettu huomattavan paljon etätyön haitoista yrityksille ja yksilöille ja moni yritys onkin pandemian jälkimainingeissa kiristänyt etätyökäytäntöjään vedoten tutkimustuloksiin ja globaalien jättien näyttämään esimerkkiin. Työntekijät taas tuntuvat äänestävän jaloillaan, jos saavutettuja etätyöetuuksia kiristetään. Miten löytää tasapaino tuottavuuden tavoittelun, työntekijöiden hyvinvoinnin ja toimivan työkulttuurin välillä?

Jos pandemia oli karu herätys ja pakotti loputkin yritykset etätyöhön – lopulta ihan onnistuneesti – on pandemian jälkeinen aika ollut suorastaan räpiköintiä organisaatioissa. Aktiivinen paluu työpaikoille on ollut käynnissä jo reilun vuoden, eikä monissa yrityksissä vieläkään oikein tiedetä, miten Teams-putket, lähityö ja tiimiytyminen hoidettaisiin niin, että arki olisi sujuvaa. Puhutaan innovaatiokadosta, jos työntekijät ovat kokonaan etänä ja pohditaan pakotettuja malleja lähityölle. 

Omassa tuttavapiirissänikin on viime kuukausien aikana ilmennyt lukuisia työpaikan vaihtoja kiristettyihin etätyökäytäntöihin vedoten: ennen täysin vapaa etätyö on yllättävän usealla työpaikalla palautettu aikaan ennen koronaa, jolloin jokainen etätyöpäivä piti anoa erikseen. Ei ihme, että vapauteen tottuneet työntekijät suuntaavat sinne, missä oman työn tekemiseen voi vielä vaikuttaa. Kyse kun on arjen sujuvuudesta ja sen mukanaan tuomasta stressistä tai stressittömyydestä: jatkuva työpaikoille siirtyminen nakertaa aikaa aina jostain muualta ja arjen järjestäminen uudelleen lähityövaatimusten edessä ei houkuta. 

Paluuta “aikaan ennen koronaa” ei ole

Moni työntekijä ja työnantaja yhä haikailee aikaan ennen koronaa, jota ei valitettavasti enää tule. Jos jotain pandemia sai aikaan, niin pikakelauksen työkulttuurin muutokseen – globaalisti. Tuo muutos oli nimittäin jo käynnissä, mutta huomattavasti hitaammalla tahdilla ennen koronaa. Pandemia ikään kuin heitti meidät ajassa eteenpäin mitä tulee työn tekemisen tapoihin. Ja koska paluuta vanhaan ei ole, kannattaisi yrityksissä haikailun sijaan pohtia, miten työ järjestetään toimivasti ja motivoivasti nyt – ja tulevaisuudessa. Niin, etteivät osaajat pakene joustavampien työn tekemisen tapojen perässä muualle.

Kiristettyjä etätyökäytäntöjä vai toimiva, yhteinen hybridimalli?

Ymmärrän yritysten huolen: uutisointia tutkimustuloksista etätyön haitoista maailmalta ei voi välttää ja pelko siitä, ettei uusia innovaatioita synny ja lopulta tuottavuus tyssää, ei voi lakaista noin vain maton alle. En usko itsekään täydelliseen etätyöhön kuin harvoissa tapauksissa, mutta vaihtoehtona suoraviivainen toimistolle pakottaminen ilman järkevää perustelua ja etenkin keskustelua tiimiläisten kanssa, on karu. Mitä yritysten sitten kannattaisi tehdä?

Ensinnäkin, koko työyhteisöä koskevat isot muutokset (kuten tämä) kannattaa keskustella läpi ja mielellään suunnitella yhdessä työntekijöiden kanssa – heidän työtyytyväisyydestähän siinä lopulta on kyse. Sen tuottavuuden lisäksi – johon tuo työtyytyväisyys vaikuttaa. Käskyttämällä ja autoritäärisesti merkittäviä muutoksia työntekijöiden (etenkin asiantuntijoiden) arkeen tekemällä kaivaa vain omaa kuoppaa. Sen sijaan, että johto joka harvoin on täydellisen hyvin työntekijöiden pulssilla päättää sen, mikä heistä tuntuu fiksulta ja hyvältä, kannattaa kysyä miten työntekijät ratkoisivat hybridityön arjessa niin, että työpaikalla syntyy niitä innovaatioita tukevia kohtaamisia ja työntekijöiden arki pysyy toimivana. 

Lue myös: Keskittyykö keskustelu hybridityöstä vääriin asioihin?

Kannattaa myös muistaa, että tiimit ovat erilaisia ja “one size fits all” -ajattelu tuskin toimii isoissa organisaatioissa. Joitain yhteisiä pelisääntöjä kannattaa toki olla, mutta harvoin sellaiset kuin “kaikki toimistolle keskiviikkoisin” vastaa tuohon tarpeeseen. Sen sijaan rehellinen keskustelu tiimeittäin siitä, mitä juuri kyseinen tiimi tarvitsee toimiakseen hyvin kantaa hedelmää.

Ehkä työpaikoilla olisi jo korkea aika luopua tavoitteesta rakentaa kaikille samanlainen työarki ja ratkoa muuttuvan maailman ja työntekijöiden tarpeita tiimi- ja yksilötasolla.