Yhdessä yrittäjiksi

Helsinkiläinen Pikku-Vallila -ravintola sai uuden elämän neljän yrittäjän yhteisomistuksessa. Miten kulttuuriravintolan kimppaomistajuus onnistuu päätyön ohella?

Elokuussa uudelleen auennut Pikku-Vallila on yhtä aikaa perinteisen kodikas ja sopivan moderni. Särmää piskuiseen ravintolaan tuovat hirsiseinille ripustettu nykytaide ja uudet, innokkaat omistajat, joiden käsissä runoilija Arto Mellerin vanha kantapaikka on laajentunut baarin lisäksi on viihtyisäksi kahvilaksi.

– Vuosien aikana ravintolalle on ehtinyt muodostua tietynlainen fengshui, joka antoi selkeät raamit toiminnallemme. Meille on ollut tärkeää pitää vanhat asiakkaat, mutta samalla laajentaa asiakaskuntaa ottamalla haltuun niin viereisen leikkipuiston väen kuin lähialueen yritysten afterwork-porukatkin, muusikko Jarkko Kumpulainen, yksi ravintolan neljästä osakkaasta sanoo.

Kallion tapaan keskiluokkaistuminen on muokannut vahvasti myös Vallilaa, mutta puuvallilalaisten yrittäjien mielestä alue on säilynyt eräänlaisena yhteiskunnan mikrokosmoksena, jonne mahtuu monenlaista porukkaa.

Ehkä siksi myös yrittäjät löysivät toisensa niin luontevasti.

Ajatus kimppayrittäjyydestä sai syntyi, kun naapurukset Karoliina Heiskanen-Helin ja Mari Strang huomasivat molemmat haaveilleensa ravintolan ostamisesta. Pian mukaan liittyivät myös Marin talossa aiemmin asunut Maija Kimpanpää ja hänen puolisonsa Jarkko Kumpulainen.

– Suhtauduimme hankkeeseen yhteisenä pelastusoperaationa. Vuosien myötä ravintola oli päässyt huonoon kuntoon, joten halusimme kunnostaa sen arvoiselleen tasolle ja puuvallilalaisten omaksi olohuoneeksi, jonne tietenkin saa tulla kauempaakin, Strang kertoo.

Suoraan syvään päähän

Keväällä käydyn tarjousneuvottelun jälkeen nelikko sai avaimet käteensä heinäkuun puolivälissä ja pääsi aloittamaan remontin, joka sekin tehtiin omin voimin. Suurin työ oli päästä seiniin pinttyneestä eletyn elämän ja tupakan hajusta, joka on vanhoille ravintoloille tyypillinen.

Nyt kaikki pyörittävät paikkaa vuorollaan 1–3 päivänä viikossa vastaten yksin sekä salista että keittiöstä. Vaikka asiakaspalvelutyö on kaikille entuudestaan tuttua, eniten baarityössä on ollut opeteltavaa Fast IT Architechinä työskentelevälle Strangille, joka ei aiemmin ole ollut töissä tiskin takana.

– Aluksi esimerkiksi oluen kaataminen oli tosi hankalaa, sillä tuoppi kuohui helposti yli.

Tässä joutui kuitenkin suoran syvään päähän, ja silloin oppii nopeasti. Oivalsin pian, että pienissä tiloissa jokaisella tavaralla on oma selkeä paikkansa. Jos järjestys yhtään levähtää, syntyy kaaos nopeasti, Strang sanoo.

Heiskanen-Helinille baarityössä on ollut paljon hyötyä kesäkahvilasta, jota hän pyöritti vuosia miehensä kanssa kotonaan ravintolan naapurissa.

– Tässä paikassa on paljon samaa, jopa osa huonekaluista. Itselleni suurin haaste on varmasti ollut koko alkoholipuoli, ja se, että opin suosittelemaan asiakkaille erilaisia ipoja ja sauereita asiakkaille, hahmoterapeuttina työskentelevä Heiskanen-Helin sanoo.

Persoonallisuutta peliin

Suurimman vastuun juoma- ja ruokapuolen suunnittelusta ottivat kokkikoulutuksen saaneet Kimpanpää ja Kumpulainen, jotka yhdessä omistavat osuuden myös töölöläisestä Pinehill-ravintolasta.

– Monet varoittelivat perustamasta yritystä puolison tai ystävien kanssa, mutta meillä tämä on toiminut hyvin, kunhan molemmat joustavat tarvittaessa, Kimpanpää kertoo.

Vaikka nykyään kaikki tekevät ravintolassa kaikkea, alussa vastuualueet jakautuivat luontevasti, kun Heiskanen-Helin ja palvelumuotoilua opiskellut Strang puolestaan ottivat päävastuun ravintolan sisustamisesta ja muusta ideoinnista.

– Olemme tosi erilaisia persoonia ja meillä on paljon erilaista osaamista, mikä on ollut tässä hommassa selkeä vahvuus, Strang sanoo.

Koska kyse on lähiravintolasta, saa jokainen johtaa paikkaa tyylillään, kunhan asiakkaita palvellaan hyvin.

– Eniten nautin siitä, saamme päättää asioista itse ja antaa persoonamme näkyä, sen sijaan että työskentelisimme jonkun manuaalin mukaisesti, Kimpanpää sanoo.

Alku aina haastavin

Kokemuksensa perusteella yrittäjät suosittelevat kimppayrittäjyyttä lämpimästi muillekin. Kun taloudellinen riski jaetaan, ei kukaan ole löysässä hirressä pankin kanssa, ja onhan myös ideointi ja tapahtuminen järjestäminen yhdessä hauskempaa.

–Ehkä suurin haasteemme liittyy kommunikaatioon. Olemme tosi harvoin samaan aikaan paikalla, jolloin meillä on vähän tilaisuuksia pohtia asioita yhdessä. Tähän auttaisi, jos saisimme osa-aikaisen työntekijän, joka palvelisi asiakkaita sillä aikaa kun istuisimme nurkkapöydässä miettimässä paikan kehittämistä, Heiskanen-Helin sanoo.

Nyt viestintä tapahtuu pääosin WhatsAppilla, mutta siitä huolimatta tieto asioista ei aina kulje ajoissa kaikille.

Välillä myös jaksamista koitellaan, sillä vapaapäiviä jää vain yksi viikossa. Kun remontti on takana ja alun paineista on selvitty, uskovat yrittäjät työmäärän kuitenkin tasanevan.

Seuraava isompi etappi suunnitelmissa on kolmen vuoden päästä edessä oleva putkiremontti, jonka yhteydessä toimintaa on hyvä arvioida.

– Sanotaan, että jos ravintola selviää ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta, on sillä hyvät edellytykset selvitä ensimmäiset kolme vuottakin, mutta viimeistään sen jälkeen on syytä uudistua, Kimpanpää summaa.

 

Anna Väre