Kokosimme kyselyn perusteella vastauksia siitä, mikä on on vaikeinta työnhaussa. Esiin nousivat muun muassa CV:n tekeminen, hakijan ikä sekä työhaussa tapahtuneiden epäonnistumisten romuttama itsetunto.

Mikä on vaikeinta työnhaussa? Muun muassa näin lukijamme vastasivat helmikuussa 2017:

Hylätyksi tuleminen ahdistaa

”Raskainta työnhaussa on varmasti se, kun antaa itsestään jokaiseen hakemukseen jotain. Ilman uskoa siitä, että tämän paikan voi todella saada, ei hakemuksestakaan tule hyvää. Mutta tällä on raskas henkinen hintansa; kun uskoo johonkin paikkaan ja mahdollisuuksiinsa, ja tulee hylätyksi valinnoissa, on raskasta kasata itsensä aina uudelleen uuteen hakemukseen ja olla ottamatta kieltäytymisiä henkilökohtaisesti.”

Ikärasismia

”Olen 53-vuotias nainen, elämäni kunnossa. Lähes 30 vuotta työkokemusta ja tuoreita opintoja eikä palkkatoiveetkaan kovin isoja. Lapset jo muuttaneet eli olisi aikaa ja energiaa panostaa työelämään, mutta suomalainen ikäsyrjintä harmittaa. Välillä mietin muuttoa Ruotsiin, jossa olen asunutkin, koska pitkäaikaistyöttömäksi en rupea. No way. Muutama kuukausikin työsuhteiden välillä pistää melkein seinille hyppimään. Vaikeinta on, kun ei taas tiedä, koska tärppää. Ikäänkuin olisi yhteiskunnan ulkopuolella vailla tulevaisuutta. Se on äärettömän raskasta, ja tietysti huoli rahojen riittävyydestä syö energiaa ja heikentää elämän laatua todella paljon.”

Turhaa valitusta työpaikoilla

”Olen kateellinen niille, joilla on töitä. Käsittämätöntä valitusta joillakin työpaikoilla pikkuasioista ja melkoista henkistä laiskuutta myös. Toisaalta tiedän, että lähtö voi tulla kenelle tahansa koska tahansa. Hämmästyttävän pieni osa esimerkiksi pk-yrityksistä Suomessa tavoittelee kasvua, jonkun tutkimuksen mukaan vain noin 10%. En ymmärrä sitä. Minua ei kova työmäärä stressaa, vaan se että ei ole töitä. Työnhaun lomassa jatkan opiskelua ja starttailen sivutoimista yrittäjyyttä, mutta tarkkana saa olla, ettei menetä työttömyystukea kokonaan ja joudu taivasalle. Jos saisin päättää, tukisin reilulla kädellä palkkaavia yrittäjiä. Työttömien kurittamisesta ei ole mitään hyötyä, kun työhaluisia ja -kykyisiä työttömiä on tarjolla pilvin pimein.”

Vaikeinta on työpaikan saaminen

”Vaikeinta työnhaussa on työpaikan saaminen. Itse työhakemuksen tekeminen ei ole vaikeaa. Siihen on saanut opastusta ja koulutusta. Työhaastattelukaan ei ole vaikeaa, sillä omaa ammattiosaamista on helppo esitellä. Ongelmaksi muodostuu joko yli-ikäisyys, ylikoulutus tai uutta koulutusta vastaavan työn liian vähäinen työkokemus.”

Liian suuret odotukset

”Minusta työnhaussa on se vaikeus että hakijalta odotetaan aivan liian paljon. Täytyy olla hyvä kielitaito jolla ei läheskään aina ole edes käyttöä. Pitää olla täydellinen, työnantaja ei kuluta aikaa koulutukseen, kukas sen sitten tekee? Pitää osata kaikenmaailman ohjelmat, officepaketin jne. jne. Kun on paljon työkokemusta sitä luulee osaavansa mutta kun hakee uutta työpaikka saakin tuntea kuinka huono olet, et osaa mitään, eikä niitä osaamisia joita minulla on edes kysytä. Kun kerran käy näin vaativassa haastattelussa, työnhausta tulee moninkertaisesti vaikeampaa.”

Uusien haasteiden perässä

”Vaikeinta on miettiä, onko nyt aika hakea uutta haastetta, jos on jo suhteellisen ok työ. Sitä miettii jo, kuinka kertoa irtisanoutumisesta, mitä jos tekee elämänsä virheen?”

Muuttuvat ammattinimikkeet

”Vaikeinta työnhaussa on tällä hetkellä oman alan muuttuvat ammattinimikkeet, on osattava hakea töitä monenlaisilla hakuperusteilla.”

Rakettitiedettä

”Olen kohta 50 v. nainen ja etsinyt työtä nyt noin 1,5 vuotta kokopäiväisesti. Noin viittäkymmentä työhakemusta kohti tulee yksi haastattelukutsu ja hakemuksia on täytetty satoja. Haastattelussa käy ilmi, että minun tulisi olla vastavalmistunut juuri sille alalle ja lisäksi omata juuri kyseisistä töistä parinkymmenen vuoden työkokemus. Työnantajat kuvittelevat, että heidän tarjoamansa työtehtävä on rakettitiedettä, vaikka kyseessä olisi skannaus. Siis tiedättehän, skannataan papereita koneelle. Onpa vaikeata ja monimutkaista. Tämä on lähinnä koomista.”

Erottautuminen vaikeaa

”Nyt tuntuu, että näin 52-vuotiaana, kokeneena ja elämää nähneenä, on tosi vaikea erottautua ja saada työnantajat vakuuttumaan, että minut kannattaa vielä palkata. Nykyisten eläkeodotusten varjolla, meikäläinen tekee töitä vielä 15 vuotta ainakin. 60-luvulla syntyneiden eläkkeestä ei kukaan tiedä! Ja vaikka ehkä fyysiset edellytykset ovat tämän ikäisellä vähän laskeneet verrattuna 20-30 kymppisiin, eivät meidän aivot sentää ole vielä narikassa; hoksottimet toimivat hyvin!! Ja meillä on nyt aikaa ja joustavuutta työn ja työaikojen suhteen, kun ei kotona ole enää ketään hyysättävää. Ellei puolisoa lasketa!”

Ei kiitoksen sanaa

”Raskainta on, kun hakemuksen lähettämisen jälkeen ei kuulu mitään. Edes, että ei kiitos!”

Hakijaa ei pidetä ajan tasalla

”Työnhaussa raskainta on kun ei tiedä missä vaiheessa hakemuksen käsittely menee. Kaikki yritykset eivät kerro mitään palautetta siitä tuliko valituksi vai ei - en hakijana voi tietää onko hakemukseni edes tulllut perille, onko joku katsonut sitä. Toinen raskas asia on monet pettymykset kun ei tule valituksi. Olen itse miettinyt että hakijana voin: olla yhteydessä rekrytoivaan esimieheen ja kysyä missä heidän hakunsa menee, ehkä jopa palautetta hakemukseeni. Lisäksi on hyvä oppia pitämään mieli virkeänä ja positiivisena, sillä uuden työn saanti voi olla todellisuutta jo huomenna!”

”Pakit” pakkien perään

”Raskainta on kun saa "pakit" ja pitää uudelleen aloittaa ihan kaikki alusta, avoimen paikan etisiminen, hakemuksien kirjoittaminen, niin että ne vastaavat tätä uutta paikkaa, yritykseen tutustuminen ja ihan kaikki.”

Miksi olen paras?

”Vaikeinta on kertoa sanoin, minkä takia on paras työntekijä juuri siihen työhön johon hakee. Pitää olla persoonallinen, muttei kuitenkaan tuttavallinen. Pitää korostaa olevansa tosissaan otettava, muttei tosikko. Jos ei pääse haastatteluun asti (ja usein ei), oma persoona jää vain sanojen taakse.”

Huomaa minut

”Kun on työskennellyt monia vuosia samassa työpaikassa ja sitten jääkin "vanhoilla päivillä" työttömäksi on työnhaku todella vaikeaa. Ensinnäkin työhakemusten rustaaminen on tosi raskasta kun pitää täyttää pitkiin hakemuslomakkeisiin samoja asioita uudelleen ja uudelleen varsinkin kun koulutusta ja työkokemusta on kertynyt reilusti. Vaikeinta on kuitenkin tulla "huomatuksi" suuren hakijamäärän joukosta kun vielä ikääkin on hieman reilummin. Ikärasismi on kyllä selvästi havaittavissa. Työmarkkinoilla näyttävät tänä päivänä pärjäävän vain nuoret.”

Miten löytää kiinnostava työ?

”Vaikeinta on löytää työtä joka tuntuu kiinnostavalta ja omalta. Ja työtä johon ei tarvita aluksi isoa nippua ansioluetteloita. Ei riitä että olet halukas oppimaan. Liikaa painoarvoa titteleillä ja koulutuksella.”

Jatkuva hakeminen

”Vaikeinta aktiivisessa työnhaussa ei ole se, että pitää kirjoittaa hakemuskirje kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Kun tietää omat vahvuudet ja osaamisen hyvin, hakemuskirjeessä osaamisensa myyminen ei ole se haastavin vaihe. Vaikeinta on ehdottomasti se, että joutuu kerta toisensa jälkeen pettymyksen jälkeen koota itsesi uudelleen ja vaan itsepintaisesti jatkaa aktiivista työnhakua. Erityisesti vaikeaa se on silloin, kun olet pelkästään puolen vuoden sisällä käynyt kymmenessä työhaastattelussa, aina toivoa täynnä, mutta lopputulos on kerta toisensa jälkeen sama pettymys ja rekrytoija vastaa samalla kaavalla aina: "Valitettavasti emme jatka rekryprosessia kanssanne". Ne harvat rekryt, jossa kerrotaan lopulta miksi et tullut valituksi on sisällöltään niin paljon informatiivisimpia, silloin pystyy vertaamaan omaa osaamista työpaikkojen vaatimuksiin.”

Mistä mielenrauha?

”Minulle työnhaussa on vaikeinta mielenrauhan säilyttäminen. Olenko huomannut kaikki ilmoitukset avoimista työpaikoista? Entä jos joku paikka jäi huomaamatta, ja se olikin juuri se minulle oikea, enkä edes lähettänyt hakemusta? Olinko liian lennokas työhakemuksessani, vai katsotaanko erikoisuuttani hyvällä? Välillä on vaikeaa muistaa luottaa itseensä. Työttömänä raha on tiukilla, ja voi olla kohtalokasta mokata työnhaussa. Niinpä on tärkeää muistaa hengittää välillä syvään ja luottaa universaaliin lakiin: asiat kyllä järjestyy.”

Itsetunnon ylläpito

”Vaikeinta on itsetunnon ylläpito. Jatkuva torjutuksi tuleminen nakertaa käsitystä omasta minästä palanen kerrallaan ja tuntuu välillä tosi vaikealta uskoa omiin kykyihinsä. Miten pystyy vakuuttamaan työnantajan jos itsekään ei usko omaan ammattitaitoonsa?”

Toistaminen, toistaminen, toistaminen

”On todella raskasta täyttää samat asiat kolmeen kertaan ja yrittää katsoa, että kaikissa jokainen pilkku ja piste on samalla tavalla. Miksi siis arvon rekryihmiset ja yritykset täytyy ihmisen , jolla on CV ja LinkedIn profiili täyttää siis lähes kaikki tiedot uudestaan vielä joko rekryfirman tai rekrytoitavan yrityksen omaan tietokantaan? Tarvitsetteko todella samat tiedot kolmella eri tavalla? Ja miksi viime viikolla täyttämiäni tietoja ei voi hakea pohjaksi, jos haen saman rekryfirman kautta tai samalle yritykselle vaikka kerrotte säilyttävänne tietoja 6kk ja kysytte saako niitä käyttää muihin yrityksen työpaikkoihin?”

Monta hakua yhtä aikaa

”Työnhaussa vaikeinta on monen hakemuksen samanaikainen toteutus: juuri kun on perehtynyt yhteen organisaation, löytänyt sisäisen motivaation ja innostuksen avoimena olevaan työpaikkaan, kaikki pitää unohtaa ja suunnata energiansa toiseen, ehkä hyvinkin erilaiseen organisaatioon ja tehtävään. Tästä syntyy aikamoinen skitsofreninen tunne, varsinkin jos työttömyyttä jatkuu pidempään.”

Kukaan ei vastaa

”Kun kukaan ei vastaa. Eikä kukaan ole kiinnostunut minusta. Työttömät on täysin unohdettu ryhmä. Kukaan ei auta mitenkään. Eikä tukea saa mistään.”

Ei pääse työhaastatteluun

”Nykyään on todella vaikeaa päästä edes työhaastatteluun!”

Kova kilpailu

”Vaikeinta on se, että houkuttelevia työpaikkoja on vain vähän tarjolla ja niistä on sitten kova kilpailu. Avoimista paikoista suurin osa on määräaikaisia ja vuokrafirman kautta. Olen yrittänyt etsiä koulutustani vastaavaa työtä ja olisin innokas työskentelemään alani hommissa ja kokemustakin on ikääni nähden kertynyt monipuolisesti. Silti työnantajat haluavat palkata yleensä sellaisen henkilön, jolla on kokemusta juuri samanlaisesta työstä. Uusia työtehtäviä voi kuitenkin oppia nopeasti, ja miten koskaan pääsee kehittymään ja etenemään uralla, jos ei edes anneta mahdollisuutta hankkia uudenlaista kokemusta? Usein katsotaan, ettei pelkkä opintojen antama tietämys riitä. Kyllähän se ottaa päähän kun on kovalla työllä opiskellut monta vuotta itselleen ammatin ja opintolainaa on kertynyt, mutta ei vaan pääse töihin.”

Huonot rekrytoijat

”Huonot rekrytoijat, jotka keskittyvät täysin epäolennaisiin, tai muuten täysin ammattitaidottomia.”

Käytöstavat hukassa

”Kun hakijoita on paljon, työnantajilta unohtuu hyvät käytöstavat. Hakijoiden informoiminen hakuprosessin etenemisestä, hakemusten vastaanotosta, valinnoista jne. jäävät usein tekemättä. Tämä olisi ystävällistä tilanteissa, joissa hakijalla käy hakeminen kokopäivätyöstä. Varsinkin kun sitä tekee opiskeluiden ohella, kuten täällä.”

Muodolliset haut

”Vaikeinta työhaussa on mielestäni se, että osa paikoista on vaan muodollisesti haussa. On jo päätetty, ketä paikan saa, mutta se on vaan pakko laittaa hakuun. Teet ison työn, kun haet paikkaa, mutta käytännössä sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä....”

Pirteä asenne hukassa

”Haasteellista on yrittää pitää yllä positiivista ja pirteää asennetta kun tulee uudelleen ja uudelleen arvioiduksi ja hylätyksi. Ei se auta kuin jaksaa ja yrittää, mutta lamaannuttavaakin se välillä on.”

Huonojen puolien listaaminen

”Haastattelussa kysytään joka kerta omia huonoja puolia ja niiden kertominen hyvällä tavalla on aina yhtä vaikeaa.”

 

Kommentit

3

Kaltoin kohdeltu

Työtä ei saa kuin 9 euron palkalla, ja edellinen paikka missä olin, johtaja oli rakentanut työpaikasta sellasen pesäkkeen itselleen missä teki ja sanoi mitä halusi. Ulkomaalaisten haukkuminen ja syrjiminen oli jotain ihan käsittämätöntä, johtaja kehui ja kehui itseään ja haukkui muut, hän oli mukamas paras kaikessa. Päivät hän töissään kulutti rasistisiin haukkuihin ja muitten mollaamiseen. Tämä on nykyaikaa ikävä kyllä... Käräytin tämän johtajan ylemmälle taholle, asia painettiin villaisella ja hän sai jatkaa, minut pistettiin pihalle, samalla meni haaveet työpaikan jatkumisesta. Että sellasta.
2

Rami

Kyllä ehdottomasti eniten ärsyttää, että työnhausta on tehty vuokrafirmojen bisnes. Työpaikkailmoituksissa ei kerrota työnantajaa, ei itse työnkuvausta kovin tarkasti, työpaikan sijaintia, palkkaa jne. Pääasia että porukka juoksee haastatteluissa ja firmat saa uusia asiakkaita. Törkeintä on käydä haastattelussa työpaikkaan, jota ei ole edes olemassa. Pääasia että vuokrafirma saa tiedot ja potentiaalisen pelinappulan. Vältän itse vuokrafirmoja viimeiseen asti! Kyllä töitä löytyy olemalla itse aktiivinen ja sosiaalinen. Tampereestakin puhutaan, että on huonoin työllisyystilanne suomen viidestä isoimmasta kaupungista. Kummasti niitä hommia löytyy juuri niin paljon kun vaan jaksaa tehdä, ilman sen suurempia vaikeuksia.
3

Yli

Olen ollut vuosia esimiesasemassa ja yrittäjänä. Burnoutin jälkeen olisin kaivannut jotakin helppoa mutta joka paikassa saan kuulla olevani ylipätevä, ylikoulutettu, yliosaava... Mikä siinä taustassa pelottaa?
3

Anonyymi

Olen 51-v, vain kerran elämässä on käynyt niin että en saanut työtä mihin pääsin haastatteluun. Pahinta itsetunnolle on se ettei pääse haastatteluun papereiden perusteella vaikka tietää että haastattelussa pystyy vakuuttamaan työnantajan. Nykyisin pitää olla hienot CV.t ja hakemusket ihan tavallisiin hanttihommiin ja on paljon ihmisiä jotka eivät ole ikinä elämässään kirjoittaneet yhtään hakemusta , koska ennen työt haettiin puhelinsoitolla ja käymällä työpaikoilla kysymässä olisiko töitä tarjolla. Useinhan niitä töitä olisi vieläkin tarjolla, mutta ihmiset eivät enää edes uskalla kävellä ovesta sisään kyselemään.
3

huonotpuolet

sanoisin että jokaisen kannattaa kirjoittaa itselleen ihan ylös ne omat hyvät puolet (5 kpl) ja vähintään pari huonoapuolta, jotka voi sitten aina sanoa työhaastiksessa . Täydellistä ihmistä ei ole eikä kukaan työnantaja edes sellasita hae, koska jos joku ei löydä itsesätään huonoja puoli aon hän psykopaatti tai narsisti. Itselläni huonoja puolia on mm. olen joskus kärsimätön ja joudun tekemään itseni kanssa töitä hillitäkseni temperamenttiani. Nuo ovat kelvanneet huonoiksi puoliksi työnantajille eikä työn saanti ole jäänyt niistä kiinne
3

Töihin mutta reippaaseen työhön kiitos!!!

Mukavaa olisi vastaus hakemuksen tehdessään saada kyllä. Mutta kyllä se osoittaa työpaikan luonteesta kun Haku vähän väliä ja vastauksia ei tule kenellekään sinne hakeneelle. Näitä työpaikkoja vältän kun 10 henkilöä hakenut ja yhtään ei oteta kuitenkaan töihin. Terveisiä vaan kyllä työssä olevat kertovat turhista hakuprosesseista myös. Firman maine menee!!!
2

Etukäteenvalituttyöntekijät, en luota molliin

Olen ollut 2krt haastattelussa jonka aikana olen aistivat ettei minusta olla kiinnostuttu. Jälkikäteen on käynyt ilmi, että työpaikka oli jo luvattu jollekin ennen, kuin se laitettiin hakuun. Kummatkin työpaikat ovat olleet mol:n sivuilla. 2 muuta kertaa etukäeisvalinta, nämäkin mol:n sivuilla, on tullut esille jo tiedustellessani työpaikasta. "Tämä paikka oli pakko laittaa julkiseen hakuun, mutta voin sanoa suoraan, että meillä on siihen työntekijä." Älytöntä pompotusta! Missä on työnantajan moraali? Jos paikkaa hakee 30 ihmistä, tehdään asian eteen työtunteja relrytointiprosesseineen yhteensä jopa tuhat tuntia! Jotain tälle täytyy tehdä. Jos on hyvä työntekijä, miksi paikka laitetaan laajana hakuun. Aina ensin vakinaistaminen ja jos se ei ole mahdollista, niin sitten vaikka kunnan/organisaation ilmoitustaululle työnhakuilmoitus jolla vältetään laaja kiinnostus. Tämä on ihmisten kiusaamista! Törkeää pompottelua! En luota molliin.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.