Työkyöpeli

Vaarantaako pitkä sairausloma työuupuneen työhönpaluun?

3.4.2019 klo 4:00

Työntekijän tulisi voida luottaa siihen, että työ ei jatkossa vaaranna hänen terveyttään.

Monesti todetaan, että liian pitkä sairausloma vaarantaa työntekijän toipumisen ja työhönpaluun. Väitteellä on hyviä perusteita. Esimerkiksi tilastoissa voidaan nähdä, että ennenaikaisen eläköitymisen osuus alkaa nousta jopa olennaisesti, kun sairausloma pitkittyy. Näyttää siis siltä, että pidempi sairausloma todellakin vaikeuttaa työhönpaluuta.

Asiaa on kuitenkin tarkasteltava laajemmin. Ensin nousee mieleen kysymys: onko pitkän sairausloman taustalla vaikeampi sairaus? Silloin työhönpaluuta ei vaikeuta sairausloma, vaan itse sairaus. Joskus myös tarvitaan pitkä sairausloma sairaudesta toipumiseen,  jotta työhönpaluu mahdollistuisi.

Sairausloman pitkittymiseen voi olla muitakin syitä kuin itse sairaus. Silloin tilanne voi pahimmillaan kääntyä itseään vastaan. Kun terveydentila mahdollistaa edes osittaisen työnteon, työntekijän olisi hyvä päästä takaisin arkeen. Sopivalla kuormituksella arki voi olla tärkeä kuntouttava tekijä.

Kun itse jouduin sairauslomakierteeseen työuupumuksen vuoksi, havahduin, miten sairausloma saattoi pitkittyessään kääntyä itseään vastaan. Vaikka toimintakykyä oli, en voinut palata töihin. Vika ei ollut lääkärissä, joka kirjoitti liian pitkiä sairauslomia. Ongelmana olivat työolot, joita ei saatu työterveysneuvotteluissakaan sovittua sellaisiksi, että työhön olisi ollut mahdollista palata nopeammin.

Ahdistus kasvoi sairauspoissaolojen aikana, koska aloin murehtia tulevaisuuttani. Toipuminen työkykyiseksi vaarantui. Kun työntekijänä kokee epävarmuutta, pystyykö omaan työhön palaamaan, astuu kuvaan myös huoli omasta toimeentulosta. Huoli ei siis ole vähäpätöinen, ja tätä huolta voi joutua kantamaan samaan aikaan, kun pitäisi pyrkiä toipumaan ja kuntoutumaan.

Kokemus antoi tärkeän opin: luottamus tulevaisuuteen vaikutti vointiini kaikista eniten. Sairausloman aikana ymmärsin, että jonkin oli muututtava. Aloin miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja, mikä helpotti oloa. Ensimmäisen pidemmän poissaolon aikana päätin jäädä opintovapaalle suorittamaan kesken jääneet ylemmän AMK:n opinnot. Toisen pidemmän poissaolon aikana aloin harkita irtisanoutumista. Tässä vaiheessa oli selvää, ettei työoloja saataisi sellaisiksi, ettei terveyteni vaarantuisi työterveyslääkärin suosituksista huolimatta. Irtisanouduin. Lääkärinlausunnon ansiosta vältyin karenssilta.

Tilanteeni opetti, että pitkittynyt sairausloma voi todellakin vaarantaa työkyvyn lopullisesti myös tilanteessa, jossa työkykyä on jäljellä. Olennaista toipumisen kannalta on, miten luottavaisesti työntekijä näkee oman tulevaisuutensa työelämässä. Voiko työuupumuksesta kärsinyt työntekijä luottaa siihen, että hän tulee työssään riittävästi kuulluksi ja että työolot eivät jatkossa vaaranna terveyttä?

Valitettavasti katse kääntyy edelleen liian usein pelkkään uupuneeseen työntekijään, esimerkiksi hänen tapaansa tehdä työtä. Tämän myös Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, työuupumuksesta väitellyt Jari Hakanen totesi 21.2.2019 Ylen A-Talkissa. Keskeisimmät työuupumuksen tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että työolot ovat ratkaisevin tekijä työuupumustilanteessa.

Työhyvinvoinnissa katse kääntyy monesti työterveyshuoltoon tai työhyvinvointipalveluita tuottaviin yrityksiin. Nämä voivat toimia hyvänä lisäapuna paremman työarjen luomiseksi. Työolojen puutteita nämä tahot eivät kuitenkaan voi paikata. Työhyvinvointia ei voi ulkoistaa, vaan se rakennetaan jokapäiväisessä työarjessa.

Nina Nores-Syvänen

Kirjoittaja viimeistelee opintojaan psykoterapeuttikoulutuksessa ja työskentelee terapeuttina Fysioksella.

www.noreni.net